Kertokaas miten ollaan edes teeskentelevinään, että ottaa pakit hyvin ja kypsästi ja niin fiksusti ja aikuismaisesti ikäänkuin olis joku tosi kokenut ja hoitelis nuo ihan vasemmalla pikkurillillä?
Koitin jotain johon mulla ei olis mitään mahdollisuuksia ollut koskaan, menin tekeen aloitteen ihmiselle, jolle olin ilmaa, jälkeenpäin ei ole harmainta aavistusta miksi mulla ei se ajatus käynyt mielessäkään, tein vain. Ja hän alkoi seurustella samantien sennäköisen ihmisen kanssa, etten minä ole edes samalta planeetalta. Todennäköisesti on pakko tässä joskus vahingossa nähdä ja vituttaa niin ankarasti, mutta miten pidetään pokka ja ollaan täysin normaalisti, vaikka olo on sellainen, että voisin vajota maan läpi kiinaan ja itsearvostus on niin iso nolla, ettei sellasta toista ole. En enää koskaan kuvittele itsestäni tasan ikinä yhtään mitään, jos tosta häpeestä joskus selviän, en häpeä enää koskaan yhtään mitään.
Mutta se miten leikitään tyylikkäästi et hei, ei tunnu missään ja enhän mä tota pikkuseikkaa edes muista enää, mistä nyt olikaan kyse.. tyylistä paskanjauhantaa. Mun on pakko suunnitella joku varasuunnitelma, koska olen niin hajalla, että en tiedä mitä kämmäisin sitten vielä lisää, koska ottaa vaan niin päästä ja itsetunto on niin kuilussa, se vaan harmi sinällään ei ole estänyt mua päästämästä iiisoja sammakoita suustani joskus väärissä paikoissa.
miten otetaan pakit
tyylikkäästi
9785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sellast mielikuvaharjoitusta: Kuvittele jännittämäsi henkilö pytylle ähkimään...niin tärkeetä henkilöä ei ole, ettei pas... kävisi. Mut muista yrittää pitää naama peruslukemilla.... ES
se hirveä löyhkä siihen ympärille. Hyh hyh mikä haju. Ja mitä ääniä sen perseestä pääsee! BRRRrrrrrr......BÄRÄYS!
Sama ongelma Menin tunnustamaan ihastumiseni ja sain pakit. Sen jälkeen odotettiin että pystyn kylmän viileästi katsomaan vierestä, kun ihastus kiehnää uuden rakkaansa kyljessä. Se tuntuu kuin puukkoa väännettäisiin haavassa. Kaiken lisäksi työskennellään samassa työpaikassa. Se on tavallaan mukavaa, koska pidän ihmisestä paljon, mutta sitten aina muistan jääneeni kakkoseksi ja tuska iskee taas.
kuka sitä odotti? Oliko sulla yleisö jolle olit kertonut asian, sinäkö sitä odotit vai kuka? Jos saa pakit joltain, se nyt tuskin haluaa enää koskaan edes nähdä, joten miten hänkään voi mitään odottaa varsinkin kun on uuden kanssa jo uusi elämä?
on hankalia ja usein ympäristölleen kiusallisia. Joissain paikoissa ne on kielletty. Mikä tän sun ihastuksen toimenkuva mahtaa olla ku työpaikalla "kiehnää"? Ajattele positiivisesti, ehkä jonain päivänä onnittelet itseäsi kakkos, kolmos, nelos... siasta... ES
Siinä tuli se vanha kunnon "ollaan kavereita" - juttu. Eli ihastus halusi säilyttää ystävyyden edelleen. Nämä kaveripiirin yhteiset illanistujaiset on vain tosi raskaita kolmantena pyöränä. Mutta en haluaisi menettää koko kaveripiiriä, vaikka siinä todennäköisesti niin käykin. Porukan ainut sinkku yleensää jää laitapuolen asemaan. Muiden elämä alkaa pyöriä parisuhdeasioiden ja perheenperustamisen / yhteisten taloprojektien ympärillä.
Sama ongelma täälläkin. Voisi verrata kilpikonnaan. Olen ujo ja vetäydyin mielummin kuoren alle ja pidän tunteeni omana tietona. Mutta sillon harvoin kun uskallan esittää syvimmät tunteeni naiselle ja tulla ulos kuoren alta olen myös kaikkein haavoittuvaisin. Ja nyt kun en saannut haluamaani vastakaikua sitä alkaa patomaan tunteita sisälleen kunnes lopulta räjähtää ja jää maahan makaamaan ja ruikuttamaan. tämä homoavautuminen ei ketään kiinnosta mutta ihan sama...ystäviltä voisi saada apua mutta ei tunteista voida puhua miesten kesken eikä kenelleekkään voi avautua...paitsi kaameassa kännissä ruikuttaa kossupullolle. Tuntuu että jokaisen miehen tulee tässä yhteiskunnasa rikkoa oma seinä päällään ennen kuin asiat järjestyy ..tunteesta ja ihastusesta puhumien saa mminussa aina epämielyttävän, pahan ja vieraan olon aikaaan. Mutta olisiko siitä mitään apua että voisi avautua sillä onhan se tietenkin aina miehen syy jos tulee jotain ongelmia suhteessa. Viime ihastuksen yli päääsin puolen vuoden jälkeen ja ei tämäkään hyvältä näytä. Täytyy kai tästä eteenpäin rakentaa helvetinmoinen panssari ettei kukaan pääse puukottamaan sydäntä. Ehkä vuoden päästä auriko paistaa ja voin iloita kunnes aurinko menee taas pilveen...pitäisi varmaan nykäistä valkopukusen herran hihaaa että saisi masennuspillereitä (niiin miksiköhän viina käy suomalaisille hyvin kaupaksi ja johdamme varmaan itsemurhatilastoja tai ainakin hyvänä kakkosena) KYLLÄ AURINKO PAISTAA VIELÄ RISUKASAAN TOIVOTAAN NÄIN
ASENNE. Asennetta nyt vähän perkele! Tietysti sinä olet se ykkönen ja jos ei hän tajunnut arvoasi on se täysin hänen ongelmansa. Eikö vain?
sitä asennetta mä tässä haenkin. Tottakai ihmisellä pitää olla edes itsearvostus, vaikkei mistään muualta olis. Mutta tiedän, että jostain mä sen vielä kaivan. Itseasiassa vaatii pokkaa enempi myöntää rehellisesti, etten minä todellakaan ollut mikään ykkönen, en edes oikein ilmaa, ja vielä senkin jälkeen pitäis osata ajatella, että mä tein niinkuin musta tuntui ja että mä olin ainakin itselle rehellinen ja en harmittele. Vaikka ihailin itseäni, että uskalsin, silti jäi vähän surkeannolo ja nöyryytetty olo. Ei se hänen ongelmansa ole mitenkään, ei tämä liity enää kuin mun omiin ajatuksiin, ei muuhun. Se on mun asiani. Asenne itseä kohtaan pitäis löytyä, mut ei noin, että mä tässä olen kuningas ja kaikki on väärässä, vaan vähän tasapainoisempi juttu. Jos sitä teeskentelis, se vois muuttua ehkä joskus aidoksi.