Psykiatrinen sairaala voi sitten tosiaankin olla helvetti ja aiheuttaa terveydentilan huonontumisen pahemmaksi kuin syy, miksi sinne meni. Ainakin meillä nyt on niin käynyt.
Tyttö meni masennuksen vuoksi sairaalaan lääkärin pitkään painostettua, mutta kuitenkin vapaaehtoisesti ja uskoi sen olevan hänelle parhaaksi. Positiivinen puoli oli, että 1 172 vuotta ollu lääkitys vaihdettiin ja loppui tolkuton väsymys.
Alusta alkaen kohtelu on ollut samanlaista kuin rangaistuslaitoksissa, kts vaikka Pohjolan poikakoti haulla googlesta. Siis masentunutta nuorta käsitellään kun rikollista ja myös pahasta olosta aiheutuvista teoista rangaistaan.
Ensimmäinen kammotus oli virtsanäytteen antaminen, kun ei sitä pysty antamaan hoitajan ollessa vieressä. Aamupäivällä ilmeisesti ilmoitettiin asiasta ja olisko ollu seuraavana päivänä puolen päivän aikaan kun sen sai annettua. Verellään kirjotteli viestejä seinään hoitajille. Että semmonen alku.
Sitten alkoi sarja, jota ei voisi uskoa todeksi, jos ei tietäisi sen olevan totta.
Nimittäin huoneeseen puoli tuntia ennen muita määrääminen. Jotka poikkeuksetta johtivat siihen, että tyttö viilteli käsivarsia, niin että kunnon arvet jäävät, ehkä jotain 7-10 tähän mennessä. Puolituntinen meni kerran ilman itsensä vahingoittamista, niin sitten oli kehitetty puolentoista tunnin aikaistaminen huoneeseen menossa. Jolloin tyttö teki sellaisen kraaterin käsiinsä, että käytiin yöllä ambulanssilla sairaalassa tikkauttamassa.
Tahdonvastaiseen hoitoon määrättiin, kun tyttö karkasti, mikä ei mitenkään liittynyt terveydentilaan, ei ollut aikomustakaan olla palaamatta takaisin tai vahingoittaa itseään. Tarvittavat kolme lääkärin arviota tapahtuivat mm niin, että lääkäri kävi jututtamassa, kun tyttö oli ollut 10 tuntia lepositeissä syömättä juomatta.
Ja huoneeseen määräämiset ovat tulleet muun muassa aamukokouksesta myöhästymisestä, kun ei ole herännyt eikä herätetty niin,että voisi mennä kokoukseen. Tyttö on todella sikeäuninen ja ilman masennusta ja lääkityksiäkin on jouduttu kotona suunnilleen nostamaan sängystä. Lääkitys lisää tietysti unisuutta. Alkuaikaan huonerangaistusta tuli myös siksi, että hiljainen tunti huoneessa päättyi samaan aikaan, kun kokous alkaa. Tytön huone on käytävän toisessa päässä eikä ole kerinnyt ajoissa kokoukseen. Yhtään aikaisemmin ei saanut mennä, komennettiin takaisin huoneeseen. Tytön valitettua asiasta ajat muutettiin, että nyt on 15 minuuttia hiljaisen tunnin loppumisen ja kokouksen alkamisen välillä, mutta parit haavat ja arvet kerkisi tulla tästä kasvatuksellisesta sääntöjen soveltamisesta.
Tyttäreni pistettiin tänään lepositeisiin kahdelta ja kuudelta minulle sanotiin, että aamuun 11 asti voidaan pitää siteissa ja ainakin aamuun asti pidetään.
Onko masentuneen nuoren hoitoa määräämiset huoneeseensa, kun varmuudella jo pitkään on tiedetty sen johtavan niin pahaan oloon, että vahingoittaa itseänsä, jos sen pystyy tekemään ja myös pystyy. Tai leposideeristämiset. Ainakin hoitoaikaa saadaan sillä jatkettua. Ilmeisesti potilaista on pulaa tai tällaisista vähän erikoisemmista potilaista, joita on kiva kiusata. Yksikin hoitaja, joka väänsi tytön päätä, kun pidettiin lattialla kiinni, sanoi olevansa menossa vaikeahoitoisten osastolle, kun siellä pääsee enemmän vääntämäään.
Kohtelu hoitajien taholta on myös tytön mielestä paljon pelkkää v-ttuilua. Että varmaan mistään hoidollisista keskusteluista ei tule eikä ole tullut mitään. Tyttö haluaa vain kotiin.
Niin ja tänään kysyessäni, aiotaanko aresteja jatkaa, kun tiedetään, että ne aiheuttavat tytölle tuollaisen olon ja myös aina kun mahdollista, viiltelee ja melkein aina se onkin mahdollista, vastaus oli, että ei voida poiketa osaston säännöistä.
Onko se sittenkin keskitysleiri vai helvetti
Luottamus meni
101063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
viestisi luettuani. Itsellä kun takana erittäin samankaltaisia kokemuksia, kuin mitä tyttäresi on joutunut kokemaan. Mikään ei ole pahempaa kuin että sinut köytetään sänkyyn kiinni, ja vittuillaan ja naureskellaan vieressä. Olet hyvin peloissasi pimeässä huoneessa ihmisten keskellä, joista tiedät, että he eivät välitä sinusta ja voinnistasi tippaakaan. Huudat apua vanhemmiltasi jotka yrittävät neuvotella lääkärin kanssa, joka taas tuntee itsentä oikeaksi jumalaksi kun saa päättää toisen ihmisen asioista ja riepotella tätä miten sattuu. Sinut yritetään hiljentää, "ei saa huutaa". Ikuiset traumat jäljellä. Minusta tuntuu useinkin, että en pärjää enää, en enää jaksa, mutta tuohon helvettiin en ole valmis palaamaan. Sitä apua mitä lähdin hakemaan, en koskaan saanut. Asiat pahenivat vain entisestään. En uskalla hakea enää apua, kun pelkään taas joutuvani tuohon paikkaan. Haluan toivottaa kaikkea hyvää teidän perheellenne, toivon todella, että tyttäresi pääsee pian pois sairaalasta ja saa taas otteen elämästään. Minusta tuntuu aika usein että
Voisi sanoa että psykiatrisessa sairaalassa oleminen paransi alkuperäisen vaivani (vaikea depressio). Kun huomasin todellakin olevani hullujen huoneella, sillä vivahde-erolla että avaimet oli niillä hulluilla, tokenin melko pian masennuksestani. Sen sijaan sain pysyvät psyykkiset vauriot osastolla kokemastani tarkoituksellisesta, jatkuvasta nöyryytyksestä ja mielivallan käytöstä milloin missäkin muodossa. Siitä kun suljin sairaalan ovet takanani on jo kymmenen vuotta mutta edelleen alkaa itkettää kun muistan mitä kaikkea minulle siellä tehtiin. Millä kaikilla keinoilla yritettiin nujertaa. Apua en saanut koskaan. Vain masennusta suurempaa traumatisointia.
Juuri tuota pelkään kuin "Kamalia muistoja" ja "samma här" tähän mennessä on kommentoinut. Ja vielä enemmän pelottaa, jos ne hoitajien aiheuttamat traumat kasvavat liian suuriksi. Jollekin varmasti niin käykin ja on käynyt, mutta samaa voidaan harrastaa edelleen. Onko tuo hoidon tarkoitus ja päämäärä? Ja onko hyväksyttävää nuoren masentuneen osastohoidossa, että häntä alusta alkaen kohdellaan niin, että hän taatusti heti alkuun menettää luottamuksensa hoitajiin ja kokee heidät vihamiehikseen, jotka eivät välitä eivätkä halua hänen parastaan, minkä vuoksi heidän kanssaan ei tule mieleenkään puhua muuten kuin mitä vihamiehelle puhutaan. Olisikohan mitään muuta keinoa hoitaa masentunutta nuorta, jota on syrjitty, eristetty ja häpäisty koulussa ilman, että hän on pystynyt mitenkään puolustamaan itseään.
Joo tuttua on. Mitään et saisi sanoa vastaan hoitajille. He ovat joskus niin ylimielisiä ja vittuilevia että en meinannut korviani uskoa. En voi käsittää tuota hoitajien käytöstä. Sitten jos kyseenalaistit jotain, niin siitä tuli rangaistus kuten esim. että jouduit olemaan viikonlopun sairaalassa. Kiristystä ja kidutusta. Tuolla tavoinko potilaita pitää hoitaa? Eräs lääkäri aikoinaan oli todella inhottava ja kun sanoin vastaan ja asvostelin hänen mielipiteitään, niin hän poisti minut osastolta ja sanoi, että "älä enää koskaan tule osastolleni". Ja hän oli juuri edellisen viikonlopun pitänyt minut osastolla lukkojen takana, koska en ollut kunnossa. Ja maanantaina, 2 päivää myöhemmin, kotiutti. Outoa käytöstä lääkäriltä.
mennä kuin vietynä eli pakkohoitoon lääkärin määräyksestä.Miksi?Mielisairaala on paikka,joka pelottaa ja rankaisee potilaita.Pois tyttö sieltä ja heti.Lääkärin kanssa jutustelemaan ja avohoitoon.Siinä se.
vain erilaisella tavalla kuin ennen.Keskitysleiri voi olla missä vaan.Kaikissa kidutulaitoksissa ja keskitysleireillä tarkoitus on alistaa ja kiduttaa.Mielisairaaloissa tuota alistamista on ollut kautta aikojen.
Tilanne senkun kehittyy. Vielä vähän taustaa hoidosta. Sen jälkeen, kun tyttö määrättiin tarkkailuun, karkasi osastolta päätöksen tekopäivänä, saatiin heti alkuunsa kiinni ja taas oli leposide-eristys ja kunnon huononeminen edessä. En muista, mihin tyttö aikoi suunnata sillä kertaa, mutta vapauteen pois ahdistavasta hoidosta. Ei ainakaan tekemään mitään pahaa itsellensä. Tarkkailussa ollessaan tyttö viilteli joka päivä. Ahdistus tarkkailuun joutumisesta oli niin kova pala. Viiltely onnistui hyvin. Ja potilaatko siis otetaan osastohoitoon, kun voivat olla vahingollisia itselleen. Kun vaarallisinta on joutua sinne osastolle. Hoitavan tahon tiedossa oli, että kotilomilla tytöllä ei ollut ongelmia. Oli voinut liikkua vapaasti kavereiden kanssa, viettää vapun aattoa kaupungilla ym. Pakkopäätöstä tehdessä me vanhemmat kerrottiin tarkkaan kaikille lääkäreille, että kaikki vahingoittamiset olivat tulleet osastolla olosta aiheutuvasta ahdistuksesta ja parasta tytölle olisi päästä kotiin ja että kotona ei ole ollut ongelmia. - Kotilomilla koko neljän kuukauden aikana ei siis todellakaan ole ollut mitään ongelmia eikä ole ollut puhettakaan, että tyttö vahingoittaisi itseään. Kerrottiin myös, että pakkopäätöksen tekemisestä tilanne muuttuu hallitsemattomaksi. Semmoinenhan ei tietenkään ole lääkäreille ongelma. Mutta meille ja meidän lapsellemme se on katastrofi. Pakkopäätöksen tekemisen jälkeen tyttö karkasi osastolta. Aikomuksenaan oli mennä ostmaan vaatteita ja hengailemaan vapaudessa. Kun pakkopäätös oli tehty, hoitajat hälyyttivät poliisin. Nythän se voitiin tehdä vanhemmilta kysymättä. Tytön etuhan on kysymyksessä? Poliisit kärräsivät tytön käsiraudoissa takaisin osastolle, heittivät mahalleen maahan, poistivat käsiraudat ja tyttö pistettiin lepositeisiin. Kello oli noin 13.15. Lääkäri ilmoitti tytölle, että siinä olet aamuun asti. Vapauttaminen tapahtui joskus 11 maissa seuraavana aamuna. Kyselin illalla ja aamulla, vieläkö tyttö on siteissä ja onko pakko pitää. Mutta sehän tiedettiin jo edellisenä päivänä kello 13 jälkeen, että aamuun asti on pakko pitää. Eilisiltana tyttö soitti seitsemän jälkeen kahdesti ja pyysi vanhempia osastolle. Ensimmäisellä kerralla huomasi selvästi, että tyttö oli todella ahdistunut ja soitin osastolle. Toisen kerran jälkeen kuulin, että oli repeämispisteessa ja soitin osastolle ja kerroin tilanteen. Puhelimeen vastannut sanoi, että tytön kanssa oli hoitaja. Yhdeksän aikaan illalla soitettiin, että tyttö oli lepositeissä ja oli viiltänyt itseään niin että lääkäri oli menossa katsomaan, tarvitseeko tikata. Hoitajan puheista päättelin, että yrittää rauhoittaa minua valkoisella valheella ja että on taas kunnon kraateri tytössä. Se saadaan kuulla, kunhan pääsee lepositeistä. Hoitajan toteamus, että nyt on tyttö turvassa, kuulosti irvokkaalta. Minusta tyttö ei ole turvassa tuolla osastolla eikä missään muussakaan hoitopaikassa. Kotiin pitäisi päästä ennenkuin on myöhäistä. Tyttö aiotaan tänään siirtää toiseen paikkaan. Alkaako siellä alusta tämä nyt neljä kuukautta kestänyt jakso. Jonka periaatteena on, että henkilökunnalta kova kovaa vastaan, vapaudet ja lomat pois, kunnes on riittävän pitkään ollut ihmisiksi. Sitä tyttö ei tule kestämään.
jos kerran kotona ei ongelmia,miksi hän sitten alunprei pakkohoitoon on joutunut!?Sinne kun nyt ei ihan tosta vaan ihmistä laiteta.
Et selvästi lukenut koko pitkää tarinaa. Kotona ei ole ollutkaan ongelmia, tytön masennusta lähdettiin hoitamaan (tai "hoitamaan"), näin minä asian ymmärsin.
JA OIKEUDEN ETEEN, SITTEN VIELÄ MAKSAMAAN POTILAILLE SAKKOJA KÄRSIMYKSEN TUOTTAMISESTA, TRAUMOJEN AIHEUTTAMISESTA JA V-TTUILUSTA!!!!!!!!!!! JA SITTEN VIELÄ LAKKAUTETAANN SULJETUT OSASTOT.