Lutherin kanta:

Saara kirjoitti:

Jeesus olkoon Herra Ote saarnasta: Martti Luther, Kirkkopostilla III Kymmenes kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai Epistolasaarna -------------------------------------------------------------------------------- Sen tähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä. - - Valittakoon jompikumpi: joko omistettakoon Kristus ja uskottakoon häneen ja häntä ylistettäköön ainoana Herrana tai sitten kirottakoon häntä; mitään keskitietä ei ole. On siis helppoa arvostella jokaista, jolla on puhumisen virka kristikunnassa: ei ole tarvis ruveta lahkomieliseksi tai töllistellä sinne tänne, tähän tai tuohon persoonaan tai armolahjaan, epävarmana kysellen, ketä olisi pidettävä toisia parempana; sen sijaan on tarkattava ja kuultava pääkohtaa, saarnaa: mitä ja miten hän Kristuksesta saarnaa ja opettaa. Jos hän, näet, puhuu Pyhässä Hengessä, hän ei todellakaan voi kirota Kristusta, vaan hänen täytyy ylistää ja kiittää häntä, ja jos hän näin tekee, hän ei varmaankaan opeta eikä anna aihetta panemaan toimeen mitään lahkolaisuuksia tai jakautumisia. Ellei hän niin tee, sinä saat varmasti päätellä, että hän ei ole vilpitön ja että hän ei puhu Jumalan Hengessä. Näin apostoli töytäisee lahkolaisia, jotka uhmaten kerskaavat seurakuntavirastaan tai armolahjoistaan, ikään kuin he olisivat täynnä Henkeä, ja väittävät opettavansa ihmisiä oikein. Pyhä Paavali ei eivätkä muutkaan ole mitään! On kuultava muita, arvokkaampia apostoleita ja pitäydyttävä heidän kasteeseensa. Ja vielä: on päästävä Hengessä korkeammalle; ei riitä se, että käsitellään ainoastaan uskoa, sakramentteja ja ulkonaista saarnavirkaa. Olkoon menneeksi, apostoli sanoo, kehuos mielin määrin isosta hengestä, mutta se ainakin on varmaa, että se, joka puhuu Hengessä, ei Jeesusta kiroa, toisin sanoen, sitä ei Hengestä kerskuminen aikaan saa, vaan sitä tarkattakoon, mikä on sinun käsityksesi Kristuksesta ja mitä sinä hänestä opetat: se, näet, on joko Jeesuksen parjaamista ja kiroilemista tai hänen ylistämistään ja häntä Herraksesi tunnustamista. Jos siis osoittautuu, ettei opettamisesi eikä saarnaamisesi osoita Kristukseen, vaan tarjoaa jotakin muuta, mutta sinä kuitenkin ylpeänä kerskaat Hengestä, on siinä jo tuomiosi: sinun henkesi ei ole se todellinen Pyhä Henki, vaan väärä, valheen henki, jota ei ole kuultava, vaan joka on kirottava helvetin syvyyksiin, niinkuin pyhä Paavali, Galatalaiskirjeen 1. luvussa (8. jakeessa), päättelee: "Vaikka me tai vaikkapa enkeli taivaasta julistaisi teille muuta evankeliumia, hän olkoon kirottu!" Se, että apostoli tässä, näet, mainitsee Jeesuksen kiroamista, ei merkitse vain sitä, että julkisesti häpäistään ja kiroillaan Kristuksen nimeä tai persoonaa, niinkuin jumalattomat juutalaiset ja pakanat kiroilivat, - sellaisten kanssa pyhällä Paavalilla ei ole mitään tekemistä, eivätkä korinttolaisetkaan totta totisesti tahtoneet sellaisia olla -, vaan Jeesuksen kiroaminen tarkoittaa sitä, että kristittyjen keskuudessa kerskataan Pyhästä Hengestä, kuitenkaan Kristusta oikein, autuutemme perustuksena saarnaamatta, jätetään se syrjään ja hänestä siirrytään johonkin muuhun, jonka väitetään olevan Pyhästä Hengestä ja tavallista evankeliumin oppia paljon tarpeellisempaa ja parempaa. Nämä kaikki selvästi, vaikka he kylläkin käyttävät Kristuksen nimeä ja siitä kerskaavat, perustuksia myöten tuomitsevat, soimaavat ja kiroavat Kristusta. Jos, näet, hänen sanaansa ja saarnaa halveksitaan, niiden sijaan tähdentäen jotakin muuta, jonka avulla voidaan saada Pyhä Henki ja iankaikkinen elämä, tai joka ainakin on sitä varten yhtä välttämätöntä, niin sehän on suoraan sanottuna Kristuksen häpäisemistä ja mitättömäksi tekemistä, jopa, niinkuin Hebrealaiskirje (6:6; 10:29) sanoo, hänen jälleen itsellensä ristiinnaulitsemista ja Jumalan Pojan veren jalkoihinsa tallaamista. Kristus itse selittää Pyhän Hengen viran ja saarnan, sen, mitä hän on seurakunnassa opettava ja puhuva, Johanneksen Evankeliumin 16. luvussa (Joh. 15:29 - 16:14): "Hän on todistava minusta", ja samoin: "Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille". Hänellä on oleva niin yksinkertainen kieli ja hän on sitä niin yksinkertaisesti käyttävä, ettei osaa saarnata mitään muuta kuin sitä ainoata Kristusta. Jos hän on todistava Kristuksesta ja häntä kirkastava, ei hän saa esittää mitään muita asioita, sillä niistä hän himmentyisi, ja häneltä riistettäisiin hänen kunniansa. Se, joka näin menettelee, ei todellakaan puhu Pyhän Hengen kautta, olkoon hän vaikka opettaja, piispa, paavi, kirkolliskokous tai taivaan enkeli. Näin oli laita korinttolaisten keskuudessa: he jättivät syrjään yksinomaan Kristusta saarnaamisen, sen sijaan viittoillen apostolien persoonaan. He vetivät esiin heidän persoonansa, ensimmäinen Keefaan, toinen Apolloksen, kolmas Paavalin jne.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä