Miksi jotkut sanovat täällä insuliinia myrkylliseksi ja toiset taas välttämättömäksi?
Vaikuttaa sille, että vähähiilihydraattisen diettin kannattajat sanovat insuliinia myrkyksi ilman sen kummempia perusteita ja varsinkin ykköstyypin diapeetikot sanovat elintärkeäksi?
Miksi mielipiteet eroavat toisistaan kovin voimakkaasti?
Onko insuliini
myrkyllistä vai välttämätöntä?
15535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kysymykseesi ei voi antaa vastausta muodossa kyllä tai ei. Insuliini on välttämätöntä terveellekin ihmiselle, vaikka tämä ei söisi mitään. Maksan tuottama glukoosi vaatii insuliinia siirtyäkseen eteenpäin elimistöön. Ykköstyypin diabetikoilla ei ole omaa insuliinineritystä. Tällöin on pakko käyttää ulkopuolista insuliinia. Siis välttämätöntä. Kakkostyypin diabeetikolla on usein insuliinia aivan tarpeeksi. Verestä mitattuna liiankin korkeita tasoja insuliiniresistenssin takia. Korkea insuliinitaso jatkuvasti on elimistölle haitallista, aiheuttaa sen sitten insuliiniresistenssi tai liiallinen hiilihydraattien syöminen. Mm. insuliiniresistenssi kasvaa korkean insuliinitason vuoksi. Insuliinin tehtävänä on pitää glukoositasapainoa yllä. Jos insuliinitaso taso laskee liiaksi, aikaansaa se maksan tuottamaan glukoosia verenkiertoon. Tämä kohonnut glukoositaso lisää insuliinieritystä, jolloin maksa vähentää glukoosin tuotantoaan. Terveellä tämä toimii idealisesti. Kakkosilla homma ontuu enemmän tai vähemmmän. Ykkösillä ei ole omaa insuliinia ja on toimittava "käsikäytöllä". Insuliinin tehtävänä on edellä mainitun lisäksi siis myös ohjata ruoansulatuksesta tuleva glukoosi varastoitavaksi. Tämä kuuluu myös tuohon insuliini/glukoosi-tasapainoon yhtenä tekijänä. Niin - onhan ylisuurten insuliinimäärien pistäminen jopa hengenvaarallista.
>Mm. insuliiniresistenssi kasvaa korkean insuliinitason vuoksi. > Onkohan noin? Minä taas olen käsittänyt, että insuliiniresistenssi kasvaa sisäelinten rasvoittumisen myötä mm. epäterveellisen syömisen ja lihomisen seurauksena. Sama ongelmahan esiintyy usein myös ylipainoisilla ja lihavilla ykkösillä eli pistettävät insuliinimäärät ovat heillä selvästi suurempia kuin hoikemmilla ykkösillä.
Eiköhän resistenssit synny nimenomaan siitä, että elimistö altistuu jollekin, esim. insuliinille pitkiä aikoja, tottuu siihen ja ajan kuluessa se insuliini ei enää tehoakaan niin hyvin kuin aiemmin. Sitähän insuliiniresistenssi tarkoittaa; insuliiniherkkyys on heikentynyt, se ei enää tehoakaan niin kuin aiemmin, eli elimistö on tullut vastustuskykyiseksi insuliinille.
irrallaan vatsassa. Kun ruokailun jälkeen nukun tunnin, on mitattu verensokeri jotain 7.5. Jos istun tietokoneen ääressä ja sitten mittaan on tulos ehkä 10.0. Tämä tuntuu kummalliselta, mutta ehkä ne rasvat heiluu irrallaan siellä jossakin.
Mittaat verensokerimittarilla rasvan määrää? Olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Kerroin verensokerin mittaamisesta.
> Eiköhän resistenssit synny nimenomaan siitä, että elimistö altistuu jollekin, esim. insuliinille pitkiä aikoja, tottuu siihen ja ajan kuluessa se insuliini ei enää tehoakaan niin hyvin kuin aiemmin. > Tuon periaatteesi mukaan kaikkien diabeetikkojen (ja ei-diabeetikkojen) pitäisi olla resistenttejä insuliinille. Minä olen ymmärtänyt insuliiniresistenssin niin, että rasvoittuneessa elimistössä insuliini ei pysty vaikuttamaan edes liikunnan avulla samalla tavalla kuin normaalirasvaisessa elimistössä ja siksi insuliinia tarvitaan suuremmat määrät saman tehon aikaansaamikseksi kuin hoikemmilla ihmisillä (diabeetikoilla). Minusta tuo selittää myös sen miksi miksi monet vhh-dieettiläiset julistavat dieettiään ja sitä, etteivät tarvitse insuliinia: syy on yksinkertaisesti se, että monelle enemmän tai vähemmän ylipainoiselle ykkös tai kakkkostyypin diabeetikolle on pelkällä rasvadieetillä oleminen helpompi tapa pudottaa painoa kuin liikkuminen ja hiilihydraattien syöminen yksinkertaisesti sen vuoksi, että monet ylipainoiset eivät pidä liikkumisesta jo pelkän painonsa vuoksi. Kun paino putoaa tavalla tai toisella kakkostyypin diabeetikot pääsevät jopa kokonaan eroon lääkityksestä, kunhan muistavat pitää painon kurissa liikunnan ja terveellisen syömisen avulla. Mitään ihmedieettejä siihen ei tarvita.
"Kun paino putoaa tavalla tai toisella kakkostyypin diabeetikot pääsevät jopa kokonaan eroon lääkityksestä..." Höpö höpö. Omiin kokemuksiini perustuen voin kertoa, että sirryttyäni vhh:lle painoni ei alkanutkaan heti laskea, mutta verensokerini alkoivat. Muutamassa viikossa vs-arvoni olivat jo varsin hyvässä kunnossa. Painoni alkoi laskea vasta myöhemmin, joten painon putoamisella ei ollut mitään tekemistä parantuneiden vs-arvojen kanssa. Joten siinä meni se teoriasi...
Tähän pätee netistä kopioimani päätelmä. low carb - low glucose - low insulin - way to go Siinä on ytimekkäästi ilmaistu VHH:n sanoma.
Ei päde ykköstyypeille
Kakkosillehan tuo todella on. Insuliini- ja glukoositason alentaminen vaikuttaa insuliiniherkkyyttä lisäävästi. Ykkösillä tilanne on poikkeava. Ykkösillä ateriainsuliinin määrä vähenee hiilihydraattien vähentämisen myötä ja vaikuttaa keskimääräistä vuorokautista insuliinitasoa alentavasti. Hiilihydraattien vähentäminen saa aikaan määrän arvioinnissa pienemmän absoluuttisen virheen, jolloin ateriainsuliinin annostuskin osuu tarkemmin kohdalleen. Tästä seuraa vähemmän hypo-hyperivaikutuksia. Tästä taas seuraa, että basaalitasoa voidaan muuttaa tähtäimenä alempi keskimääräinen verensokeri, joka on sinänsä edullista. Ilmeisesti insuliinin kokonaismäärä vähenisi?
todettakoon, että sitten on myös joukko sellaisia 1-tyypin diabeetikoita, joiden on päivittäinen energiansa saatava lähinnä hiilihydraateista, koska liiallinen proteiinien ja rasvan mättäminen saa sisuskalut voimaan huonosti... Ei siis ole yhtä totuutta ruokavalion koostumuksesta. Se on jokaisen rakennettava juuri omaa oloaan ja sairauttaan vastaavaksi kaikkine mutkineen... Täällä annetaan niin yksinkertainen kuva ravinosta, ettei tottakaan. Se kyllä on totta, että harva 1-tyyppiläinen osaa hiilihydraattilaskennan tarvittavalla tarkkuudella. Toki se on opeteltavissa, mutta aina se vaatii työtä melkoisesti ja niinpä niitä vääriä arvioita tulee, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Toki niitä voi tulla myös proteiinien ja rasvojen suhteen, ne kun yllätys, yllätys myös vaikuttavat sen ravinnon imeytymiseen ja etenkin se imeytymisnopeutee ja tuokin asia pitäisi nimenomaan 1-tyypin diabeetikon osata ottaa huomioon sita ateriainsuliininsa määrää ja ottoajankohtaa miettiessään. Mutta eiköhän jatketa vaan harjoituksia, jokainen tavallamme.
> Omiin kokemuksiini perustuen voin kertoa, että sirryttyäni vhh:lle painoni ei alkanutkaan heti laskea, mutta verensokerini alkoivat. Muutamassa viikossa vs-arvoni olivat jo varsin hyvässä kunnossa. Painoni alkoi laskea vasta myöhemmin, joten painon putoamisella ei ollut mitään tekemistä parantuneiden vs-arvojen kanssa. Joten siinä meni se teoriasi... > Jaa, että koko maailmako menee sitten samaan tyyliin kuin kertoja itse, heh... Eiköhän sittenkin palauteta teoriani takaisin :)
Ja lopuksi vielä No thanks, best thanks!
Olen normaalipainoinen kakkostyypin diabeetikko. Rasva-arvoni ovat aina olleet normaalit. Silti minulla on myös sepelvaltimotauti. Älkää suoltako tuollaista soopaa tänne.Joku voi uskoa.