Lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeninä 1800-luvulla oli paljon naispuhujia. Tämä oli yksi asia, josta kirkon piispat ja papit lestadiolaista herätystä ankarasti moittivat.
Vuosikymmenien kuluessa lestadiolaisuudessa haluttiin kytkeytyä tiiviimmin kirkon kanssa yhteen, ja tämä oli se hinta joka siitä oli maksettava: luovuttiin naispuhujista. Kirkkohan ei siihen aikaan heitä hyväksynyt.
Ev.lut.-kirkko hyväksyi naiset puhujiksi vasta yli sata vuotta myöhemmin; Ruotsissa 1958 ja Suomessa vasta 1988.
Lestadiolaisuus oloi siten yksi naispappien edelläkävijä! Edellä aikaansa.
lestad.usko edelläkävijä
naissaarnaajat
091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.