Olemme asuneet kuukauden nykyisessä asunnossamme.
Koko perheemme on herännyt useana yönä (5-10 kertaa) siihen että yläkerran naapurin lapsi kirkuu hysteerisenä. En osaa arvioida lapsen ikää, paitsi sen että hän ei ole mikään vauva. Huuto on karmivaa, ja se pahimmillaan on jatkunut 2 tuntia yöllä.
Naapurista ei kuulu aikuisen ääniä tai muutakaan kuin tämä kirkuminen. En tiedä menisinkö soittamaan ovikelloa ja kysymään mitä lapsi huutaa vai mitä ihmettä teen! Se ei ole normaalia itkua/huutoa eikä sekään tunnu normaalilta että sitä on tapahtnut niin usein.
Vai soitanko suoraan jonnekkin lastensuojeluun??
Miten toimia?
naapurinäiskä
194625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä mene itse. Jos lapsi todellakin huutaa tauotta monta tuntia, kehoitan soittamaan poliisit. He tarkistavat onko hänet esim. jätetty yksin kotiin. Jos aihetta on, he tekevät kyllä lastensuojeluilmoituksen. Jos taas lapsella on joku sairaus tai esim yöllisiä kauhukohtauksia, mitkä aiheuttavat itkun, poliisi kyllä näkee tilanteen ja sekä perhe että naapurit voivat olla jatkossa huoleti. Aikuisen rauhallinen puhe ei kyllä kuulu naapureihin, vaikka hän yrittäisikin rauhoitella lasta.
Toimithan pian tuon lapsen hyväksi! Kuulostaa pahalta.
Minkäikäisesä lapsesta on kyse ? jos sillä lapsella on joku sairaus esim autismi tai joku hermostoperäinen että sen pitää päästä paineita huutamalla mutta kannattaa yrittää eka vaikka ovella kysymässä miksi lapsenne huutaa sitten kääntyä mohdollisesti sosiaaliviranomaisiin jos ei siellä ole vanhempia kotona ja lapsi huutaa .
kuulostaa samalta mitä sukulaiseni lapsi tekee yöt, huutaa, kirkuu, raivoo, ikää nyt melkein 2v. Mitään syytä kirkumiselle ei ole, lasta ei saa hiljaiseksi ennenkuin itse väsyy huutamaan. Siinä ei paljon tyynnyttelyt auta. Tarkennan vielä että lääkäri on tutkinut lapsen, eikä löytänyt mitään sairautta tms. mikä voisi olla syynä. Poliisi on ehkä hiukan liian raju keino, jos tosiaan on kyse tapahuutajasta. Tämä ko. lapsi on muutenki erittäin voimakastahtoinen. Minusta voisit kysyä lapsen vanhemmilta syytä sillee varovasti. Voit mainita että että huuto häiritsee ja että ymmärrät kyllä jos lapsi on sairas tms. Meni vähän vaikeeks mut näin.
Joo kyllä vähintään menen kysymään että onko jääny hana auki ku vettä tippuu katosta että näen minkä näköstä sakkia siellä asuu. Meinasin yhtenä yönä soittaa poliisit, mutta se tuntuu kyllä turhan rajulta vaihtoehdolta. Nykyään kun on lehdet pullollaan lasten kaltoin kohtelua niin en jätä asiaa selvittämättä!
Kyllä nykyisin on suositus soittaa poliisit näissä "naapurista kuuluu meteliä"-asioissa. Jos menet sinne itse, siitä tod.näk. seuraa riitaa naapurin kanssa, oli lapsen tilanne mikä tahansa. Poliisi hoitaa asian ammattitaidolla ja ilmoittaja pysyy anonyyminä. Poliisi myös osaa käyttäytyä hyvin kohteliiasti ja ymmärtäväisesti, jos vastassa on yöhuutaja-lapsi, jota vanhemmat eivät saa rauhoitettua. Ota vaikka yhteyttä isännöitsijään ja kysy mikä taloyhtiössänne on käytäntönä näissä asioissa. Meillä on talon puolesta kehoitettu soittamaan suoraan poliisille. Myös lapsen etua ajatellen poliisi on ainoa oikea vaihtoehto, mikäli hänet on jätetty yksin. He hoitavat asian jatkon. Jos joku naapuri menee sinne ja lapsi on yksin, kyseinen naapuri saattaa joutua oikeuteen todistajaksi, mikä takuulla aiheuttaa riitaa naapureiden välille.
Kuulostaa pahalta. Toisaalta jotkut lapset saavat yöllisiä raivokohtauksia ihan ilman syytä. Jos omalla lapselle ei ole näitä ollut niin ne voivat tuntua tosi oudoilta. Mutta jos näitä huutamisia on usein ja vielä kestää jopa 2 tuntia? niin kyllä minusta voi soittaa vaikka poliisit tarkistamaan. Sittenhän kun se on tehty niin ei tarvitse olla huolissaan itse enää. Ymmärrän että paha olo siitä tulee kun tuollaista joutuu kuuntelemaan eikä tiedä mikä on kyseessä varmuudella. Minunkin lapseni sai joskus muistaakseni 2-vuotiaana muutamia raivokohtauksia yöllä. Eli heräsi itkien mutta se ei ollut mitään itkua oikeastaan vaan sellaista raivoisaa rääkymistä. Lapsi oli kun puoliunessa eikä ihan tässä maailmassa. Kun puhuin ja yritin rauhoitella hän vain tuli äkäisemmäksi ja rääkynä voimistui. Tilanne oli tosi vaikea itselleni. Hän halusi että olen lähellä katsomassa hänen raivoamistaan koska jos meinasin lähteä pois niin rääkynä ja raivoaminen vain yltyi. Eli ainoa mitä pystyin tekemään on odottaa että hän lopettaa. Siinä istuin sohvalla ja hän makasi maassa yksin raivoten. Oli tosi noloa, ajattelin itsekin että mitäköhän naapurit nyt ajattelee. Monet voi ajatella juuri että ehkä jotain pahaa on tekeillä tai miksei lasta rauhoiteta. Nämä raivokohtaukset kestivät kuitenkin vain n. 10 min joka tietenkin silloinkin kesti ikuisuudelta. Jos olisi kestänyt enemmän olisin kyllä jo itse kärrännyt lääkäriin. Eli se ei ole ollenkaan pois suljettu että kyse olisi ravokohtauksista jotka ovat kuitenkin melko yleisiä eli aika tuttuja juttuja terveydenhoitajille ja lääkäreille eli ei mitenkään harvinainen juttu pienten lasten kohdalla. Silti jos niitä on usein ja kestää niin kauan kerrallaan ehkä on parempi kutsua kerran poliisit tarkastamaan. Lapsen parhaaksihan sen teet.
Pojalla ollut 2 kertaa vaihe nyt 3,5 vuotta kestäneessä elämässään, että näitä yöllisiä raivokohtauksia on tullut ja voi että miten oon pelästynyt. Lyö, sylkee, potkii.. ja tietysti karjuu.. Ihan ilman mitään syytä.. Rauhottunut tunnin jälkeen itekseen mutta naapureita tuli tosi sääli silloin, koska sitä kesti ainakin 2 viikkoa kerrallaan.. Ja todellakin, he eivät moikanneet minua enää sen jälkeen rappukäytävässä, en ihmettele. =)
Meillä lapsella on tulossa hampaita (ikää n. vuosi ja 4kk) ja herää yöllä huutamaan. Hysteeriseksi menee silloin jos tiputtaa nallensa sängystä. Meidän ääntämme ei varmasti kuulu koska yritämme rauhoitta lasta rauhallisella ja hiljaisella äänellä. Joskus lapsi rauhoittuu heti joskus, se kestää kauemmin. Välillä vähän hävettää kun miettii mitä naapurit ajattelee, en kuitenkaan asialle mitään voi. Neuvolassakin tästä kysyttin ja vastaus oli että sitä jatkuu nyt hetken. Tietysti itseäkin väsyttää kun yöllä heräilee mutta, sellaista se on. Jos olisit naapurini olisi kyllä miellyttävämpää saada sinut itsesi kysymään asiasta kuin poliisit.
No en kyllä poliiseja soittaisi kuitenkaan enkä lastensuojeluun.Kannattaisi ehkä itse mennä päivällä kysymään mistä johtuu!!voi olla montakin syytä joten saisin kyllä raivarin jos naapuri soittaisi poliisit koska lapsi itkee..lapset on lapsia ja syitä voi olla lukemattomia,joten kysy nyt hyvä ihminen ensin itse ja jos tuntuu että vastaukset hämäriä niin sitten..jos ei ihmisiä tune ollenkaan niin mielestäni ei kuulu naapurille mitä tapahtuu jossei TOSISSAAN epäile jtn.pahoinpitelyä ym.
jos sinulle selviää mikä siellä on hätänä? Tällaiset asiat jää aina mieliin, vaikkei mistään vakavasta olisikaan kyse.
Välittömästi menet soittamaan ovikelloa, jos ei avata poliiisit paikalle ja sanot että lapsi itkee, tulevat lastenvalvojan kanssa poliisit auttamaan.
JOs et tee mitään syyllistyt heitteillejättöön!!
kesti vuoden. Otin ne itse pihalla puheeksi kun tiesin että ne kuuluu läpi talon. Eipähän tarvinnut kenenkään arvailla mistä on kysymys. Tosin mun ääni kyllä luului pojan huudon yli kun se piti herättää että uni katkesi kunnolla. Voit esittää asian myötätuntoisesti, jolloin vältät mahdollista riitaa.
Olet varmaan nähnyt perheen, minkä oloisia he ovat? Luuletko, että voisi olla päältäpäin jotain syytä olla huolissaan. Tietenkään aina ei voi päältä päin nähdä mikä tilanne on, paitsi jos sattuu olemaan selkeästi vaikkapa alkkisperhe.. tämä siis kärjistettynä esimerkkinä. Ovikellon soittamaan meneminen tuskin hyvä ratkaisu keskellä yötä. Lapsen huutamisesta voi olla vanhemmilla pinna kireällä, riippuen siitäkin mikä huudon syy on. Minulle tulee mieleen, että onhan sekin mahdollista että lapsi herää yöllä huutamaan (kuten monet pienet lapset tekevät) ja kukaan ei häntä lohduta joten siksi kirkuminen jatkuu monta tuntia. Tai sitten siihen voi olla selityksenä sairauskin. Koettaisin ottaa asian jotenkin ohimennen puheeksi naapurien kanssa, jos heihin törmäisin. Kun esikoinen oli vauva ja välillä huusi iltaisin pitkäänkin ennen nukahtamistaan, hetkittäin kurkku suorana, otin sen ihan itse puheeksi naapurinrouvan kanssa mainiten, että vauvalla on mahavaivoja ja välillä nukkuu ja nukahtaa huonosti, että väsyneenä huutaa, että toivottavasti naapurit saavat nukuttua. Rouva väitti ettei mitään ääniä ole heille kuulunut, joko oli niin hyvät äänieristeet tai sitten hän oli asiaa kauhistellut ja tyytyväinen vaan, kun sai selityksen x)
Ehkä kannattaisi ohi mennen rapussa kysyäistä jne jne ennen kuin rupeat soittemaan yhtään mihinkään. Jos et tiedä mitään faktoja tai ole nähnyt mitään oikeasti huolettavaa niin soitto lastensuojeluun on perätön ilmianto. Minä hoidan päivittäin omaa erityistarpeista lasta ja päivät on yhtä huutoa ja tappelua,öisin saa kipukohtauksia jotka kestävät muutamia tuntejakin.Eikä mikään auta kun pitää sylissä,lopettaa vasta kun kohtaus on ohi. Kaikki lapset huutaa ennenmän tai vähemmän eikä siinä ole mitään epänormaalia,varsinkin jos on kyse jostakin sairaudesta. Naapurissani asuu perhe jossa on kaksi autistista lasta ja heidän äitinsä juoksi minut rapussa kiinni ja kysyi että eihän heidän lapsien huuto ja räyhääminen häiritse meitä sanoin että kyllä meillä on itselläkin niin kova meteli että ei sen läpi kuule mitään.Meidän talossa on erittäin hyvä äänieristys eikä äänet kuuluu asunnoista toisiin,Koska minä en kuule mitään ääniä mistään asunnoista eikä naapurin äitikään ole kuullut meidän lapsen itku kohtauksia.Kannattaa tosiaan ottaa ja puhua naapurisi kanssa ennen kun soitat turhia ilmoituksia mihinkään. Kaikki lapset ei suinkaan ole vaan hiljaa ja tyytyväisiä koko ajan. Minä en edes muista enää miltä hiljaisuus tuntuu.
"Jos et tiedä mitään faktoja tai ole nähnyt mitään oikeasti huolettavaa niin soitto lastensuojeluun on perätön ilmianto." Ei se noin ole. Kyllä lastensuojeluun voi aina ilmoittaa mistä tahansa haluaa, kunhan ei mitään juttuja keksi. Eli esim. tuossa tapauksessa lastensuojeluun voi kertoa faktat, eli sen, että öisin kuuluu pitkään lapsen huutoa. Sitten sossut itse päättävät, kuinka siitä jatkavat. Perätön ilmianto on sellainen, jossa keksitään asioita, jotka eivät ole totta.
Yleensä tuolla syyllä ei mene sossu edes tarkastamaan. Noita tulee päivittäin ja ikävä kyllä moni ilmoitus on tehty ihan vain huvin vuoksi,vaikka kateudesta jne. Paljon tulee myös ihan täysin tekaistuja tarinoita,sellaisia että tietää heti että tämä on vain perätön juttu. Myös uusi juttu on nämä lapsettomat ihmiset,lähinnä naiset joloilla ei ole minkään moista käsitystä siitä millaista lapsen kanssa eläminen on,soitetaan että naapurin vauva itkee tunnin välein yöllä noh pienet vauvat saattavat tosiaan syödä niin usein ja koliikki vauvat voivat itkeä yötä päivää ilman että mikään sitä itkua lopettaisi ja uhmaikäinen voi tosiaan räyhätä ja huutaa paljon! Suositteln ihan tosissaan että eläkään ihmiset omaa elämäänne,älkää eläkö muiden ihmisen kautta sitä. Pitää huoli omista asioista koska varmasti jokaisella on jotain korjattavaa. Tee ilmoitus vain muilla perusteilla kun että lapsi itkee!Ota selvää faktoista. Älkää ikinä soittako vain sillä perusteella että joku naapurin utelias iita kertoi tuota ja tuota koska nämä jutut on yleensä vain keksittyjä kertojan omassa päässään. Numerot tallentuvat sosiaaliviraton puhelimeen. T. sosiaalivirastossa töissä ollut.
Meillä itki keskimmäinen ensimmäisen vuotensa, päiväkirjaa pidettiin, ja jopa 20 tuntia vuorokaudesta meni hänellä itkien, eri voimakkuuksilla. Mutta myös niin paljon, että naapurit kuulivat. Hänellä oli neurologisia vaivoja, eikä niihin auttanut mikään. Onneksi myös naapurit vlillä auttoivat, jopa yöllä tuli yksi sinkku ihan apuaan tarjoamaan. Naapurit auttoivat myöskin esikoisen hoidossa, jotta hän pääsee välillä itkua karkuun. Se ei nimittäin ollut silloin nelivuotiaalle esikoisellekaan mitenkään hyväksi. Tilanne helpottui vasta reilu vuosikkaana. Onneksi. Mutta kyllä meilläkin se itku oli todella raastavaa, eikä vähiten meille vanhemmille. Apua ei ollut tarjolla. Perhetyöntekijä kävi jonkun kerran, jotta saisimme levähtää, mutta sekin loppui pian, koska tulivat siihen tulokseen että eivät voi auttaa. Olisin saanut viedä lapsen välillä sairaalaan, jotta saisimme levähtää, mutta siihen en halunnut lähteä. Kamala painajaismainen vuosi se oli, mutta kyllä lisäsi ymmärrystä joidenkin vanhempien vaikeuksista. Eikä sitten viimeisen lapsen koliikki-itkut tuntuneetkaan enää niin pahalta, kun tiesi, miten paljon hankalampaakin voisi olla ;) No, en usko, että lapsella on noista ajoista mitään ikuisia traumoja itselläänkään. Kaikkemme teimme, mutta hänellä oli niin paha olla, että itki siksi. Nykyään kuitenkin mitä aurinkoisin lapsukainen.
automaattisesti, että joku ilmoitus on "tekaistu tarina"? Että siitä todellakin TIETÄÄ HETI, että on perätön?
Kuulostaa aika huolestuttavalta, ettei sossuun SAISI soittaa PELKÄN itkun takia. Varsinkaan itkun, jotka jatkuu tuntitolkulla yö yön perään.
Miten naapurista otetaan "faktaa"? Kysymällä? Voiko naapuri mahdollisesti valehdella tässä tilanteessa? Mistä tunnistaa valehtelun?
Monen lapsen pelastus on ollut se, että joku ulkopuolinen on puuttunut epäkohtiin. Onneksi.