Ujomies maalta

Heips! Olen hiukka alle 40v ja edelleen ujo. (tavallaan) Tässä tarinani: Sisaruksia viisi ja minä toiseksi nuorin, en pääsyt pienenä lasten kerhoihin, ehkä siinä alkua ujouteen koulussa. Koulukiusattu olin läpi peruskoulun, mutta toinen kiusaaja sitten ei jaksanutkaan vaan päätti itte elämänsä. Silloin minua hymyilytti ja totesin että kestän mitä vaan. En luovuta! Ammattikoulussakin niitä löytyi samanlaisia kiusaajia. Olin yksin mutta onneksi on vilkas mielikuvitus, ja selvisin aikuiseksi, mutta edelleen ujona. Alkoholista en oikein koskaan etsinyt ratkaisua ujouteen koska aina ei voi olla päissään. Silloin huomasin että paras tapa edetä on hakeutua ns. hankalaan paikkaan missä pakosti joutuu puhumaan tai vielä esiintymään yleisölle. Helpoiten onnistui kun kaupassa meni näenäisesti ostamaan ja kyselemään "tyhmiä" siitä oli helppo aloittaa. (en ostanut mitään, mutta sain rohkeutta puhua) Esiintyminen ei vain helposti luonnistu kun töissä ei vieraita ihmisiä välttämättä viikkoonkaan näy. Tähän otin avuksi karakoen laulaminen selvinpäin baarissa. Siis vajaa 20 vuotta sitten lauloin baarissa, vaikka varsinainen lauluäänini on pahempaa kuin variksen raakkuminen. Lauluääni olikin mulle toisarvoinen asia, se että uskalsin nousta lavalle ja oikeasti laulaa äänelläni oli muurin murtumisen arvoinen asia. Ensimäinen laulu oli "menolippu" kun oli lyhyt kappale. Ehkä tämän laulamisen myötävaikutusella löysin oman harrastuksen mistä tykkään kuin hullu puurosta, tanssiminen on seurannut minua tähän saakka. Harrastuksen myötä on jonkin verran oikeita kavereita vaikka en mikään moottoriturpa olekaan. Tanssiminen on sillai helppoa kun ei vättämättä tarvi puhua jos ei puhuta. Esiintymisvarmuus on paljon kasvanut ja myös nolaamimis kynnys mataloitunut, osaan nauraa itselleni ja olen oma itseni, enkä tahdokaan olla mitään muuta. No, sinkkuhan minä tällä hetkellä olen, mutta puhuminen naisten kanssa kyllä luonnistuu aika ajoin kun tuntuu siltä. Kun tuntuu hyvältä kaikki on hyvin. Ps. esim. Tämän kirjoituksen laatiminen ja julkaisu on yksi muurin mutumisen arvoinen asia. Tästä eteenpäin..
3627
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tosi hienoa että olet noin positiivinen ja rohkea ihminen kiusaamisesta ja ujoudesta huolimatta. Itselleni olisi esim. karaoke aivan liian rohkeutta vaativa juttu. Sinun asenteestasi tulisi meidän muiden ujojen yrittää ottaa mallia. Hauskaa kesää sinulle :)

Äänestä

Mielestäni olet hienosti voittanut ujoutesi, itse en ikinä uskaltaisi esim. karaokee laulaan...

Äänestä
  • karaoken laulaminen vaatii todella. Sujuu paremmin kun unohtaa ympäristön eli keskittyy vain olennaiseen. Ei mieti muiden mielipiteitä ja yrittää panna parastaan.) EI vaan panee parastaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tähän saakka päästy kirjoitti:

Heips! Olen hiukka alle 40v ja edelleen ujo. (tavallaan) Tässä tarinani: Sisaruksia viisi ja minä toiseksi nuorin, en pääsyt pienenä lasten kerhoihin, ehkä siinä alkua ujouteen koulussa. Koulukiusattu olin läpi peruskoulun, mutta toinen kiusaaja sitten ei jaksanutkaan vaan päätti itte elämänsä. Silloin minua hymyilytti ja totesin että kestän mitä vaan. En luovuta! Ammattikoulussakin niitä löytyi samanlaisia kiusaajia. Olin yksin mutta onneksi on vilkas mielikuvitus, ja selvisin aikuiseksi, mutta edelleen ujona. Alkoholista en oikein koskaan etsinyt ratkaisua ujouteen koska aina ei voi olla päissään. Silloin huomasin että paras tapa edetä on hakeutua ns. hankalaan paikkaan missä pakosti joutuu puhumaan tai vielä esiintymään yleisölle. Helpoiten onnistui kun kaupassa meni näenäisesti ostamaan ja kyselemään "tyhmiä" siitä oli helppo aloittaa. (en ostanut mitään, mutta sain rohkeutta puhua) Esiintyminen ei vain helposti luonnistu kun töissä ei vieraita ihmisiä välttämättä viikkoonkaan näy. Tähän otin avuksi karakoen laulaminen selvinpäin baarissa. Siis vajaa 20 vuotta sitten lauloin baarissa, vaikka varsinainen lauluäänini on pahempaa kuin variksen raakkuminen. Lauluääni olikin mulle toisarvoinen asia, se että uskalsin nousta lavalle ja oikeasti laulaa äänelläni oli muurin murtumisen arvoinen asia. Ensimäinen laulu oli "menolippu" kun oli lyhyt kappale. Ehkä tämän laulamisen myötävaikutusella löysin oman harrastuksen mistä tykkään kuin hullu puurosta, tanssiminen on seurannut minua tähän saakka. Harrastuksen myötä on jonkin verran oikeita kavereita vaikka en mikään moottoriturpa olekaan. Tanssiminen on sillai helppoa kun ei vättämättä tarvi puhua jos ei puhuta. Esiintymisvarmuus on paljon kasvanut ja myös nolaamimis kynnys mataloitunut, osaan nauraa itselleni ja olen oma itseni, enkä tahdokaan olla mitään muuta. No, sinkkuhan minä tällä hetkellä olen, mutta puhuminen naisten kanssa kyllä luonnistuu aika ajoin kun tuntuu siltä. Kun tuntuu hyvältä kaikki on hyvin. Ps. esim. Tämän kirjoituksen laatiminen ja julkaisu on yksi muurin mutumisen arvoinen asia. Tästä eteenpäin..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu