Täällä bavariakeskusteluiden keskellä ja talvisäilytyskentillä hyvin huomaa, että suurin osa nykyään myytävistä veneistä ei ole suunniteltu pohjoismaiseen kivilleajoon. Tähän joukkoon kuuluu mielestäni myös esim. uudet FG:t.
Kun katsoo vanhoja 80-luvun kilpaveneitä niin niiden köleissä on melkein tuplaten kiinnityspinta-alaa uusiin retkiveneisiin verrattuna. Ei siis todellakaan ihme, että täällä käydään aiheesta niin paljon keskustelua. (ja kun bavariat nykymallin mukaan tehtyjä veneitä ja niitä myydään ylivoimaisesti eniten niin tottakai niissäkin on ongelmia.)
Mikäs sitten olisi sellainen vene joka moista saaristoretkeilyä merkityn keskiväylän ulkopuolella kestää? Jos rajataan kilpaveneet ulkopuolelle ja keskitytään vaikka yli 30 jalkaisiin niin mitä löytyy? Venemalleja kehiin!
uusi vene jossa köli pysyy?
retkipursi
222571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Perinteikkäästi H-35 linjoja muistuttava H-40 lienee yksi joka osuu tähän joukkoon? http://www.venelehti.fi/veneet-ja-koneet/purjeveneet/h-40.aspx http://www.h-40.se/
H-40:nen on melko hyvä ensikandi. En ole moista ikinä maissa nähnyt, mutta kuvissa köli on samalla tavoin "vanhanaikainen" kuin muukin vene. Siisti peli joskin yllättävän kallis kokoonsa nähden.
retkipursi = purjehtiva asuntovaunu joten jätetään suosiolla Hai2000:set ulkopuolelle... :) Mitenkäs sitten jos katsotaan eurooppalaisia suurvalmistajia (saksalaisia, krotatialaisia, ranskalaisia, puolalaisia etc.) niin mitenkäs noiden eri kölivaihtoehtojen kestävyydet? Matala köli tietenkin osuu harvemmin, mutta taitaa olla usein myös kiinnityskohdaltaan pidempi? Tandemin luulilisi "pituutensa" puolesta olevan myöskin hyvin kiinnipysyvä? Ovatkos näidön nostokölit puhtaita surmanloukkuja?
minähän juuri ostin veneeni juuri sitä varten, että saan ajaa kiville, koittaa kareja jos kiviaines olisi pehmeämpää vaikka Ahvenanmaalla. Minulla on veneitä niin Skandeista, saksasta ja ranskasta, taitaa olla vene tai pari välimereltäkin ja kaikki karilleajettaviksi! Eikun haloo herrasmiehet ja naiset, eiköhän olisi aika oppia navigeeraamaan...
Ostaessasi autoa jätät varmaan turvatyynyt etc. huomioitta, hirvivakuutustakaan on turha ottaa sillä kunnon kuski kyllä välttää hirvet maanteilla. Kotona ei ole palovaroitinta tai vakuutusta sillä huolellisella tulen ja sähkönkäsittelyllä moisesta kyllä selviää. Haloo kuule ihan itse. Joka kerta kun ajat väylältä ulos vaikka yöpyäksesi jossain saaressa johon ei mene valaistua viitoitettua väylää on olemassa riski, että köli ottaa kiinni. Miksi siis ehdoin tahdoin ostaa vene, joka ei moista kestä? Valtamerien rannoilla tilanne on toinen ja sinne nykymuodin mukaiset veneet on suunniteltu.
yli parikymmentä vuotta. Kisoissa ja retkillä kolissut itse, jonkun muun tai ei kenenkään navigoidessa tähän mennessä 7 kertaa. Tai itse asiassa kahdella kertaa ei kolissut koska toisella kertaa jässähdimme hietikolle ja toisella savipalsalle. Uuden tyyppisellä kölissä varustetuissa veneissä vaikeasti korjattavia vaurioita olisi syntynyt aivan varmasti viidessä tapauksessa. Ihme kyllä myös esim merenkulun ammattilaisetkin kolistelevat toisinaan. Erään ranskalaisveneitä myyvän firman edustaja kertoili, että uudet veneet eivät tietenkään kestä pohjakosketuksia ja lisäksi monet uudet veneet ovat kolhujen jäljiltä vaikeasti korjattavia.
Minä olen ainakin kolistellut Bavariallani jo neljänä kesänä lukuisia kivisiä rantoja ja väyliä kiinnityspaikkoja etsiessäni. Ei kai kukaan hullu ajele rantavesissä täysillä? Itselläni nopeus matalissa rantavesissä on yleensä nollan ja kolmen solmun välillä. Kestäisi kyllä enempikin, muttei ole tarvetta yrittää. Köli on joka syksy hyvässä ruosteessa alapäästään, mutta muuta vikaa siinä ei ole esiintynyt. Se varmaan harmittaa monia.
Kaunis kaareva keula toimi hyvin laituria päin ajettaessa kun keula nousi nätisti laiturin päälle ja vene liukui takaperin takaisin veteen vailla jälkiä.
Olet ilmeisesti niitä uusveneilijöitä, jotka eivät koskaan uskalla poistua väyliltä, ja rantautumiset suoritetaan aina yksinomaan laituriin. Menetät siis 90 % veneilyn nautinnosta. Jos luonnonsatamia etsiessä joskus köli kolahtaa pohjaan, ei kyse ole navigointitaitojen puutteesta, vaan siitä, että merikortit eivät kerro luotettavaa tietoa tällaisilta alueilta. Vaikka näissä tilanteissa nopeus on pidettävä hyvin alhaisena, luja kölirakenne on kuitenkin tarpeen.
Autotkin painoivat enemmän ja pelti oli paksumpaa. Maaleissa käytettiin kunnon liuottimia. Puskurit olivat paksut eikä tuollaisia muovisia ja maalattuja, joissa näkyy pienetkin naarmut. Ei ne enää kestä mitään kolareita. Materiaalit paranevat jatkuvasti ja ohuempi/kevyempi kiinnitys voi olla ihan yhtä tukeva kuin vanhanaikainen paksumpi. Joidenkin mielestä ne vanhanaikaiset veneet ovat niitä kauneimpia ja parhaita. Vanhat jäärät eivät koskaan muuta mieltään, mutta onneksi se on pääosin henkilökohtainen ongelma. Joskus laitureilla tosin saa kuunnella kaikenlaisia neuvoja ja faktoja, mutta mikäs niille on naureskellessa. Joillekin se 20 vuotta vanha mannemersu on edelleen unelma-auto. Onhan mersu aina mersu.
auton ja purjeveneen suunnittelu sekä käyttö eroavat täysin.nykyveneiden ongelma on,että kilpailusäännöt ohjaavat niiden suunnittelua.vain harva vene suunnitellaan perhepurjehdukseen itämerelle.kilpaveneen ratkaisut eivät aina palvele perhepurjehtijaa.
nyt olet sinällään väärässä koska juuri nuo 70-80 luvun sarjatuotantoveneet lähes järjestään olivat kilpailusääntöjen pilaamia. Kapeat IOR perät, järjettömät alaspäinkapenevat kölit, nenäliinan kokoiset isopurjeet ja valtavat genuat olivat juuri näitä kilpaveneen ratkaisuja jotka värittivät perheveneitä vuosikymmeniä. Nykyään valmistetaan paljon puhtaita matkaveneitä (bavat, hanset, monet ranskikset jne) joihin ei kilpailusäännöt vaikuta. Toisaalta myös kilpailusäännötkin ovat muuttuneet järkevimmiksi, leveästä perästä ei rangaista enää, helpommin hallittavat purjealat (isokokoinen isopurje, pieni genoa), barduunoista rankaiseminen tasoitussäännöissä, sekä esim IRC säännön osalta se että hyvästä vakavuudesta eli painavasta kölistä (jonka painopiste on alapäässä eikä yläpäässä) ovat aikaansaaneet sen että matkaveneet ovat muuttuneet paremmiksi nimenomaan perhepurjehdukseen itämerelle. Myös se että vesilinjapituudesta ei enää rangaista samalla tavalla kilpailusäännöissä on tuonut veneisiin lisää tilaa ja nopeutta, tässä kohtaa ainoa miinus että pystykeulojen myötä pitää jälkiasentaa ankannokka luonnonsatamia varten.
Jos kuitenkin palataan takaisin aiheeseen ja listattaisiin niitä venemalleja joissa köli on mahdollisimman hyvä itämerellä purjehtimiseen? Ja jos ei moisia löydy niin mitenkäs on eri kölimallien välillä mallistojen sisällä?
Jos tulkitsen "Itämerellä purjehtimiseen" tarkoittavan mm. liikkumista saaristossa, matalien satamien käyttöä, ym. niin pääasiallinen vaatimus kölille on kai suhteellisen matala kulkusyväys. Pääosan puhtaista matkaveneistä voi valita n. 1,5 metrin syväyksellä, ja eräissä malleissa (esim. Bavaria 32, Beneteau Oceanis 311) matala köli on ollut suorastaan vakioratkaisu. Matala köli on oletettavasti myös karilleajonkestävämpi kuin syvä, sillä kiinnitykseen kohdistuva vääntömomentti jää pienemmäksi. Jos köli on tandem-mallinen, kiinnityspinta on myös pidempi. Jos mikä tahansa vene ajetaan karille täydessä purjehdusvauhdissa, se on syytä tarkistuttaa ja korjata asiantuntevalla telakalla. Käytetyissä veneissä luottaisin melkeinpä siihen, että uudehkojen paattien mahdolliset karilleajovauriot on asiallisesti korjattu, mutta vanhoissa "karilleajonkestävissä" saattaa olla vaikka mitä piilevää, kun ne omistajiensa mielestä kestävät kyllä eikä korjata tarvitse.
tässä siis listaa veneistä joilla hyvää ajaa kiville: Nauticat 331 Island Packet 44 Albin Vega OE 32 Colin Archer näihin ei myöskään mittasäännöt pahemmin vaikuta.
tässä kivilleajajien unelmavene: Garcia Passoa 50
olet oikeassa että kilpasääntöjen kummajaiset ovat aina vaikuttaneet purjeveneiden suunnitteluun.nykyään tosin nämä kummajaiset vain ovat ohjanneet juuri tuon pystykeulan,leveän perän ja jollapohjan tapaisiin sovelluksiin,joista perheveneilijä pääosin kärsii.jopa klassikko finngulf pilasi veneensä lähtemällä mukaan tähän suunnitteluun.
Nykyautot ovat paljon painavampia kuin vahat autot 20-30 vuotta sitten.
leveä perä ja jollapohja nimenomaan ovat perhepurjehtijan arvostamia ominaisuuksia koska nämä tuovat veneen sisälle huomattavasti enemmän lisää tilaa. Avarat sisätilat auttavat perheen viihtymistä veneessä, erityisesti vaimoväki arvostaa suurta takakajuuttaa tai jopa kahta sellaista.
Briteissä tehdään vielä uusia, perinteisiä pitkökölisiä veneitä. ks. vaikka Rustler 36 http://www.rustleryachts.com/ tai saman firman 42 jalkainen malli.
Mitäköhän maksavat?
36 ja tehdas maksoi...