Eli siis, haluaisin kuulla teiän mielipiteen asiasta.
Tämä alko joskus hiukan yli vuosi sitten. Aloin tarkkaileen painoani tosi tarkasti ja söin reilusti normaalia vähemmän. Yhteen aikaan kävin vaa`alla monta kertaa päivässä aina syömisen jälkeen. Lenkillä kävin vähintään kerran päivässä, joskus jopa 3 kertaa.
Jos lihoin edes yhden kilon minulle tuli huono omatunto.
Tällä jutulla laihduinkin hiukan yli 10kg. Eli olin n.159cm pitkä ja 47kg painoin.
(normaalisti olen ollut n.61kg)
Sitten josain välissä mulla alkoi tulla tosi ahdistunu olo. Kielsin itteltäni kaikki herkut ja painoani seurasin vielä tarkemmin.
Nyt tässä lähiaoikoina (viime joulusta lähtien) olen ruvennut syömään enemmän. Vaa`alla en käy enään niin useasti. Ongelmana onkin nyt että tuntuu, etten pysty hillitsemään syömistäni. Aina tekee mieli syödä herkkuja yms. ja ruokaa suht paljon, vaikka kuinka koitan kieltäytyä siitä, en onnistu.
Olen nyt lihonnu takas joku 4-5kg.
Eli nyt olen 159/51 ja ikää on 15v.
En halua lihota entisiin mittoihini. Tunnen itteni nyt jo kauheen tukevaksi...olenko ylipainoinen?...vai kuvittelenko vaan.
Mitä mun pitäis tehä, että pääsisin tästä ainaisesta ruoan ajattelusta eroon?
Voisko nää olla jotain viitteitä jonkinsortin syömishäiriöön? ...mimmoiseen?
Kellään muulla kokemuksii?
Tutuille tai edes terkkarille en halua puhua asiasta. :S
Auttakaa mua! ...tää on aivan kauheeta.
auttakaa...syömishäiriökö?
onneton15
6598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>Voisko nää olla jotain viitteitä jonkinsortin >syömishäiriöön? Mainitsemasi oireet eivät enää ole viitteitä, ne ovat vakavia oireita. Miksi ajattelet ruokaa? Miksi sinun pitäisi olla laiha? Jos söisit ihan tavallisesti, niin ei tulisi ahmimishäiriöitä. Kannattaa myös hankkia esim. uusi harrastus, että saat ne ajatukset pois siitä ruoasta. Ruoka on vain ruokaa - ihmisen luonnollinen toiminto, liika pohtiminen on haitallista. Kuten esim. nukkuminen, jos sitäkin pohtii liikaa, niin saattaa tulla unihäiriöitä.
yritä liikkua joka päivä niin voit heittää hyvästit ruokahuolille. herkkuja voi napsia jälkiruuaksi muttei pitkin päivää. elä hättäile, jos et tuhlaa aikaasi mahdollista syömishäiriötä tai muita ongelmia vatvoessa niin niitä ei olekaan
Itselläni on samanlainen tilanne ja ajatusmalliki. Sitä alkaa vaan tollee laihduttaa ja sit on pakko päästä urheilee hirveesti. Välillä tulee semmosia jaksoja että syö kunnolla ja lihoo, mut sitten on taas pakkomielle alkaa laihduttaa. Itse olen 165 cm ja painavimmillaan olin 63 kg. Nytten olen hoikimmillani ikinä eli 52 kg. Painoa olen pompotellut jotai päälle puolitoista vuotta jo. Luokittelisin tuon syömishäiriöks kun se hallitsee elämää, eikä se oo oikee hyvä juttu että ajattelee koko aja ruokaa. Et ole tosiaan ylipainoine. Ja pitää muistaa että lihaskin painaa että kaikki ei oo rasvaa. Sillo ku on laihduttanu nii paino nousee laihduttamisen jälkeen väkisin. Osa tästä painosta on nestettä ja kun on elänyt pienellä energialla, keho on jäänyt tavallaan "säästö tilaan" kun kuluttanut vähemmän. Kun sitten siirtyy normaaliin ruokamääriin niistä saa enemmän energiaa mitä tarvitsee ja tämä tila kestää hetken tasoittua. En tiedä itse miten tästä pääsee eroon, sillä en osaa olla ihannoitmatta laihuutta. Paras tapa olisi varmaan löytää joku mielekäs harrastus missä ei joudu kovaan fyysiseen harjoitukseen ja joka veisi aikaa sen verran ettei ruokaa ehtisi ajatella koko ajan. Ei liikuntaa toki pidä lopettaa mutta kohtuudella sitäkin. Kavereiden kanssa olo on myös erittäin hyvää puuhaa.
Pidän syömisongelmia todella vakavina ja mielestäni ne ovat mielenterveysongelmia. Itselläni kuitenkin on, ajattelumallini vastaisesti, joitakin ongelmia syömisen kanssa. En tiedä luokittelisinko itseni syömishäiriöiseksi, mutta ajattelen ruokaa ehkä liian usein. Olen koettanu laihduttaa, vaikka tiedän olevani hoikka. Nyt olen kuitenkin hylännyt laihdutusajatukset. Joskus on silti päiviä, jolloin näytän pyöreämmältä. Seuraavana päivänä pidän kuitenkin ajatuksiani laihdutuksesta typerinä. Syön normaalisti ja herkuttelen, mutten useasti. Joskus tulee ehkä huono omatunto, jos olen syönyt paljon herkkuja ja yritän silloin urheilla enemmän. Joskus tulee kuitenkin kausia, jolloin pidän vartalostani erittäin paljon. On kylläkin totta, että kavereiden kanssa olo ja harrastukset vievät ajatukset aivan muualle. Suosittelen niitä kaikille...Asioista puhuminen myös hyvälle ystävälle auttaa, ainakin minua erittäin paljon. Syömishäiriöt ovat erittäin vakava ongelma ja jos kenelläkään on mahdollisuus puhua, tehkää se! Oma asennemuutos saattaa auttaa asiaan erittäin paljon, mutta sen tekeminen ei ole helppoa. Tiedän kyllä miltä tuntuu olla tyytymätön omaan kroppaan. Minulla ongelmana on ollut myös se, että en ole uskaltanut puhua asiasta kellekkään. Uskaltauduin myöhemmin avautua ja se helpotti huomattavasti. Jos urheilee liikaa, ylikuntoon tuleminen on todennäköistä. Silloin harjoittelusta ei ole mitään hyötyä. Jos urheilee paljon, voi syödä mitä vain. Nykyajan kauneusihanteet vaikuttavat minuun kyllä, ja lihavuus on paha ongelma nyky yhteiskunnassa, mutta niin myös liika laihuuden ihannointi. On hyvä syödä terveellisesti, mutta liika kalorien laskeminen ei ole normaalia. Kuulostaa erittäin hullulta, että minulla on jonkin asteen ongelma, mutta paheksun sitä...Puhukaa kuitenkin kavereille.
jos jatkan tähän malliin, niin tää voi kehkeytyy viel pahemmaks ja kunnon syömishäiriöön? Ja luultavasti minulla on sitten vääristynyt omakuva, että näen itteni lihavampana, mitä olen. Sitä vaan ite aattelee, et haluis ol laiha, kun monet muutkin on ja sit miettii, et jos on laiha nii jotkut pojatkin vois kiinnostuu. Tää on kyl väärä ajattelu tapa, tiedän. Kiitti teille kaikille, jotka ootte tähän mennessä vastanneet. Teistä on ollut paljon apuu!
Kuules nyt, tuo ei hyvältä kuulosta...
-Älä punnitse itseäsi kuin harvoin
-Ota peili seinältä pois, ettei häiritse
-Harrasta jotain kivaa ja järkevää
-Puhu tunteistasi ja näytä ne
-Keskustele jonkun kanssa ongelmistasi (rohkeutta, ei sinua tyrmätä!)
-Syö ja liiku säännöllisesti
-Syö normaaleja annoksia, mistään ei tarvitse kieltäytyä, et liho, kun teet näin
-Tee ihan mitä muuta tahansa, mutta älä ajattele ruokaa!!!
-Eivät pojat ole luurangoista kiinnostuneita!
-Älä matki muita, uskalla olla oma itsesi, kelpaat juuri sellaisena kuin olet!
--> on niin saatanan apinamaista matkia laihoja, diettaavia ihmisiä, vaikka on ihan normipainoinen!!!
--> Yritä järkiintyä, jotta syömishäiriösi ei etene pitemmälle! Pliis! Tajuat sen viimeistään sitten, kun olet minun ikäiseni, siis 24. Koita sinä hokata se jo aiemmin...tsemppii!