Mulla on siis riesana mielialan muutokset. Eli muutokset tulee ihan yhden päivänkin aikana ja mieliala heilahtelee suurestikin. Aina nämä ailahtelut eivät edes liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan (esim. riitely, onnistumisen kokemus)vaan saattavat tulla ihan yhtäkkiä. Monesti olen muiden ihmisten seurassa normaali ja sitten yksin saattaa tulla itkukohtauksia.
Ailahtelua lisäksi pahentaa itsetuntoni puute: otan tosi helposti itseeni toisten sanomisista vaikkeivät he millään tapaa tarkoittaisi pahaa ja vaikka tiedoistaisinkin tämän asian.
Kuitenkin kuten edellä jo mainitsin, mielialat vaihtelevat muutenkin tosi paljon, kontekstista riippumatta.
Eli vielä selvennykseksi:
Hyvinä hetkinä olen iloinen ja huoleton, joskus jopa itsevarma, erityisesti kun saan positiivista huomiota. Olen sosiaalinen ja nauravainen.
Huonoina hetkinä olen todella ahdistunut, saan itkukohtauksia ja saatan jopa viillellä itseäni. Itsetuntoni rippeetkin karisevat ja olen hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt. Toisinaan tekisi mieli vain huutaa ja riehua, mutta olen yleensä niin estoinen etten saa sanaa suustani.
Olen miettinyt jopa bipoa mutta en missään tilanteessa koe maanisia tai hypomaanisia vaiheita vaan hyvinä aikoina koen yksinkertaisesti olevani onnellinen. Huonoina aikoina taas tunnen erittäinkin syvää masennusta. Ja siis tuo masentuneisuus on loppujen lopuksi se päätunne. MUTTA kun mulla tosiaan on niitä hyviäkin hetkiä niin en luettelisi tätä siksi suoranaisesti masentuneisuudeksi.
Kertokaahan siis, jos paremmin tiedätte, voisiko kyseessä olla esim. epävakaata persoonallisuutta tai jonkinlaista mielialahäiriötä? Painotan nyt siis että tämä on jo elämää häiritsevää. Ja psykologilla olen käynyt jo puoli vuotta. Hän pisti kaiken vaikean lapsuuden piikkiin...
Olen siis 18-vuotias tyttö (älkääkä jooko pistäkö ikäni piikkiin, tämä ei yksinkertaisesti VOI enää johtua murrosiästä).
Toivoisin asiallisia vastauksia.
mielialan
muutokset
8333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuullostaa epäilyttävästi rajatila persoonallisuudelta. Hyvä siinä on se että sen sanotaan helpottuvan kunhan ikää karttuu (30 ), mutta huonoa että se on todella elämää häiritsevää, ahdistavaa, pelottavaa ja masentavaa. Eli psykiatrille suuntaisin, jos olisin sinä.
En usko rajatila häiriötä olevan. siskolla sellainen, ja sen mielialat heittelevät kyllä jaksoittain, hyvät ja huonot kaudet ''vuorotellen''. Ja se oltaisiin kyllä jo huomattu jos on psykiatrin luona käynyt.. Mahdollisuus tietysti on, mutta mun meielestä noi oireet ei viittaa sinne päinkään. rajatilahäiriössä tulee maaninen kausi, jota seuraa aina vakava depressiivinen kausi. Maanisessa tilassa potilas voi kuvitella olevansa rikas ja onnellinen, vaikkei olisi, ja ostaa yli varojensa tavaroita, ja luulla voivansa terveemmin kuin koskaan. Depressiivisenä kautena taas syytellään kaikkia muita paitsi itseä. Olen nähnyt rajatilahäiriötä, skitsofreniaa, ''perus'' persoonallisuushäiriötä yms. eikä oireet vaikuta minusta niin vakavilta. Ja yleensä tuollaiset rajatila jutut ns. periytyy, tai on suurempi riski sairastua jos suvussa on muitakin tapauksia. Ja huumeiden käytön takia se tulee myös helposti. Sekä liika muidenkin päihteiden käyttö aiheuttaa sitä. Että edelleen olen vahvasti sitä mieltä että kyse on vaan oman identiteetin tutkiskelusta ja oman aseman epävarmuudesta. :)
Sinulla on nyt puurot ja vellit aivan sekaisin. Rajatilahäiriö on epävakaan personallisuden yksi alatyyppi, siinä ei ole varsinaisia maanisia eikä masennuskausia. Jos näitä maanisia jaksoja, hypomaanisia jaksoja ,sekä masennusjaksoja esiintyy, kyseessä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Rajatilahäiriössäkin mielialat heittelevät, mutta kyseessä on persoonalisuushäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö on taas pahimmillaan mielisaurauden asteinen eivätkä kaikki sen oireet selity epävakaalla. Myös syyt näihin kahteen eri häiriöön ovat aivan erilaiset. Löydät tietoa googlettamalla kaksisuuntainen mielialahäiriö tai tautiluokituskoodi F31, ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai koodi F60.3. ps. Itselläni on nämä molemmat häiriöt.
En minä noista niin tiedä, en oo mikään lääkäri, mutta kyllä mä siskoni diagnoosin tiedän. On se hienoa tulla tänne pätemään.. Mule on yks haile mikä on tarkkaan ottaen minkäkin nimi, mutta sanoinpahan vaan ettei oireet tuollaiseen ole todennäköisiä..
Hei! Koen ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sinäkin, olen myös 18 vuotias. Olen ''nuorempana'' ollut erittäin itsevarma ja sosiaalinen, nyt tuntuu että pikkuhiljaa eristäytyy juuri samaisesta syystä kuin sinä. Luulisin että ei vain olla saatu tarpeeksi huomiota, ja nuopruuden muistot jää alitajuntaa ikuisiksi ajoiksi. Ei ole kyseessä mitään eritysemmin psyykkistä vikaa, kyseessä voi olla ihan vain kausittainen masennus, tai yksinkertaisesti vaan elämän vaihe on rankka, tai ei ole keskisiä määränpäitä ja suunnitelmia. Olen myöskin todella ulospäinsuuntautunut, ja minulla on puoli vuotias lapsikin. Välillä pelottaa kun mielialat on niin alhaalla. jos haluat jakaa lisää kokemuksia nin pistä takaisin päin kommenttia :) kirjoittelen sitten lisää..
Joo, tosiaan kuten jo mainitsin niin psykologikin sanoi että en ole saanut kotoa tarvittavaa tukea ja nyt tilanne on sitten tämä... Mulla ollu pienestä asti kotona väkivaltaa, lähinnä henkistä. Koskaan ei oikein uskaltanut näyttää suuttumusta tai surua kun ei tiennyt mitä siitä seuraa. Mietin että nyt kun olen päässyt asumaan yksin niin se varmaan kostautuu näin. Ootko muuten miettiny olisko sulla jonkinlaista synnytyksen jälkeistä masennusta kun lapsikin on vasta puolivuotias?
niin lapsuus eteen putkahtaa.Eläkää hyvät ihmiset tässä ja nyt.Antakaa menneisyytenne olla hautakuopassa.Ei sitä aikaakaan voi takaisin ottaa.Koko ajan aika menee eteenpäin.Eläkää mielummin vaikka tulevaisuutta suunnitellen kuin mudassa ryömien menneisyydessänne.
ei se tarkoita että jos menneisyys on ollut huono, että niitä asioita kävisi läpi yleisesti, mutta alitajuntaan ne jää joka tapauksessa.