jota tietysti kadun aamulla. Kas taustaksi tieto: ukko toi Virosta kopallisen 80-prosenttista pirtua. Minähän en yleensä maistele väkeviä, mutta tänään oli niin masentunut fiilis kaikin puolin, että tein Kalle Päätalon opetusten mukaan - ja kuka sanoo vielä, ettei kirjallisuuden lukeminen kannata - että nyysin yhden nekun sieltä, otin pari paukkua ja täytin vaillingin vedellä, ettei huomattaisi.
Mutta tähän kysymykseen, joka usein on askarruttanut mieltäni: miten kaaleet ovat mieltäneet luokka-asemansa? Nyt kun elämme kapitalismin kriisiaikaa, jotka seuraavat toinen toistaan kuin vuorovedet, olemme joutuneet taas sen ikävän mutta väistämättömän tosiasian eteen, että yhteiskunta jakautuu kahteen luokkaan: omistaviin ja osattomiin: pärjääviin ja ns. "luusereihin". Marxilaisen teorian mukaan yhteiskunta jakautuu niihin, jotka omistavat tuotantovälineet ja niihin, jotka eivät omista.
Kuuluuko siis kaalo, joka omistaa tuotantovälineet, esim. ravihevosia, omistavaan luokkaan? Ja kuuluuko esim. ukkoni, jonka ainoa tuotantoväline on tietsikka ja omat aivonsa, omistamattomaan luokkaan? Itse kuulun niihin, joiden ainoa tuotantoväline ovat aivonsa, joiden kapasiteetille nykyinen markkinatalous ei anna mitään arvoa, koska ne ovat humanistin aivot? Siis ne eivät tuota lisäarvoa, joka on kapitalismin yleinen laki lisätessä porvarin pääomaa, osinkotuloa ja obligaatiotuloja?
Mutta ovatko kaaleet ajatelleet luokka-asemaansa proletaareina? Vai yhteiskunnassa vaikuttavien dialektisten lakien ulkopuolella olevana voimana? Itse nimittäin uskon vieläkin siihen Marxin teoriaan, että yhteiskunnallista kehitystä säätelevät tietyt dialektiikan lait: historiallinen ja poliittinen dialektiikka. Ja mitä tulee Leninin teoriaan valtiomonopolistisesta kapitalismista, sehän on täydellisyydessään toteutunut tämän päivän yhteiskunnassa, missä valtiovallan ja suurpääoman edut ovat nivoutuneet yhteen. Ajatellaanpa vaikka Nokiaa, Uponoria, Fortumia...
Nyt voin sanoa kuten legendaarinen venäläinen runoilija Vladimir Vysotski:
näitä mietin viime yönä juovuksissa.
t. Mirkku
Todella vakava kysymys
Mankkaan Mirkku (se oikea)
251098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pitkästä aikaa taas täällä palstoilla :) Mirkku, Vysotski kirjoittaa.. "Palmikkopäisenä totuus maailmaa kiersi, edessä rampojen, köyhien prameili vaan. Ikkunasta valhe hänet nähdessään huusi: - Voit levätä luonani tule sisälle vaan!" Se mikä on totta ja oikeaa, pysyy sellaisena, jos niitä käytetään rakkaudessa. Ylpeys ajaa ne valheeseen ja pimeyteen.. tätä kaiketi Vladimir-setä aikoinaan tarkoitti ja ei kai ihan väärässä ollutkaan :) Itse en käsitteellistä asiaa aivan noin kuin kirjoitat, mutta ymmärrän ajattelusi taustaasi vasten: olet venäläistä kirjallisuutta ja filosofiaa tutkinut.. Romanit eivät mielestäni kuulu mihinkään yhteen yhteiskuntaluokkaan. Tulotasoltaan moni voisi kuulua proletariaattiin, mutta en usko monenkaan itsensä liittävän siihen ryhmään. Moni hyvän kasvatuksen saanut romani ajattelee olevansa pikemmin prinssi/prinsessa, vaikka niukkuudessa eläisikin. Meikäläisiin useimmiten kasvatetaan luontainen ajatus omasta osaamisesta/arvokkuudesta yms. Tämä ei ole rehvastelua, vaan parhaimmillaan nöyrää omanarvontuntoa. Siis totta ja oikeaa, juuri itselle. Olemalla se, joka kokeekin olevansa, silloin on totuuden lähteillä. Kuuluu sitten omistavaan luokkaan tai proletariaattiin.. Senecan sanoin: "Jokainen voi tulla onnelliseksi, ellei etsi onnea ulkopuoleltaan, vaan itsestään" Huolestuttavaa on, että romaneilla on Suomessakin käymässä sama ilmiö kuin monessa Euroopan maassa. Hyvin toimeentulevat pärjäävät hyvin ja huonosti toimeentulevat pärjäävät tosi huonosti. Toivottavasti näin ei kävisi, mutta merkkejä siitä jo on olemassa :( Yhä useammassa yrityksessä - varsinkin Suomessa ja useimmissa länsimaissa - tärkeimmät tuotantovälineet ovat osaava henkilöstö. Koneet ja laitteet ovat siirtymässä Itä-Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Ravihevonen ei useinkaan paljoa tuota, mutta terävät aivot voivat tuottaa, varsinkin jos on verkostoitunut sopivien ihmisten kanssa. Olen muuten miettinyt tuota samaa kuin sinäkin, demokraattiset maat eivät ole voittamassa maailman herruutta. Valtiokapitalismi (Kiina, Venäjä) on ottamassa yliotetta. Tässä talouskriisissä moni maa ottaa askeleita tätä kohden. Väsyneenä hieman sekavasti tuli ajatuksia, mutta jotain kuitenkin. Kevättä kaikille!
kun sai Sinut houkutelluksi palstalle pitkästä aikaa! Tuota valtiokapitalismin ilmiötä, josta meilläkin on runsaasti esimerkkejä, juuri pelkään. Siis Leninin ennakoimaa valtiomonopolistisen kapitalismin kriisiä, joka puolestaan ennakoi olemassaolevan järjestelmän kriisiä oikeuslaitoksen, järjestysvallan ja moraalisen kriisin muodossa. Lenin-setä varoitti aikanaan puoluejohtoa Stalinin "kärsimättömyydestä, vallanhimosta ja kyvyttömyydestä kuunnella kollektiivia". Näin siitä huolimatta, että osasi itse toimia Punaisen Terrorin aktiivisena toimeenpanijana, tai oikeastaan delegoida sen oikeille henkilöille: Trotskille ja Dzherzhinskille. Pahimmillaanhan kapitalismin kriisi johtaa kansojenväliseen ja luokkienväliseen sotaan. Tästä on saatu runsaasti esimakua: ensin I ja II maailmansodan, sittemmin Kylmän sodan, Vietnamin sodan, Bosnian sodan, Iranin ja Irakin sodan, Yhdysvaltain ja Irakin sodan muodossa. Mutta ei Vysotski ihannoi myöskään oman maansa johtoa sodan aikana: Minut kasvattivat Leningradin leirit, mä olin nuori, utelias niin. Näin kun saksalaiset pommikoneet tuhos Badajevskin: kun leipää itselleni kerjäsin. Mitä teitte silloin johtjat, joitte votkaa, söitte lohta ja kaviaaria, kun taivas repesi. Kun meitä kohti ammuttiin, siellä Uralilla sammuttiin, ette tienneet kuinka monta kylmeni? Minua vain on viime aikoina kovasti huolestuttanut tämä yhteiskunnan kahtiajakautuminen. Marx edellyttää jokaisen kriisitilanteessa tunnistavan luokka-asemansa, ja tässä mielessä olen ollut huolestunut kaaleista, jotka tunnetusti eivät kiinnitä huomiota asemaansa poliittisessa mielessä, vaan pikemminkin yksilöistä koostuvana erillisryhmänä. Olen itse yhä enemmän ja enemmän, seuratessani yhteiskunnallista ja moraalista rappiota, palaamassa nuoruuteni ideologiaan ja ihanteisiin. Vaikkakin sosialismi on romahtanut, sen teoria ja aate on yhä voimissaan. Uskon, että aikaa myöten tulee kokemaan renessanssin, ja tästä on merkkejä jo ilmassa. Kerskakulutus ja high technologyn karkaaminen käsistä eivät sittenkään kykene täyttämään ihmisen perustarpeita humaaniuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Nähdäänköhän meikäläinen rollaattorin kanssa barrikadeilla 90-vuotiaana, mitä arvelet? Mutta luokkataistelu, vaikka erinäisten piirien mukaan luokkia ei enää ole, se vain kärjistyy. t. Mirkku
tuohon totuuden ja valheen väliseen kamppailuun nähden: Totuus joi itsensä humalaan, kunniaton. Valhe vei totuuden kultaisen pannan, vei vaatteen ja varasti kaiken nyt hän. Nyt totuuden kultamaljasta valhe vain shamppanjaa juo. Näinhän se asia todella on. t. Mirkku
En oo lukenu valtiotieteitä, filosofiaa saatika perehtynyt Marxismiin tai muihin. Yhteiskuntakastiin kuuluminen on vähän kakspiippunen juttu, toisaalta luokittelun tekevät ns. asiantuntijat ja yhteiskunnan intellektuellit ja sitten toisessa päässä on se ihmisen ja yksilön oma tunto siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluun. Kaalo ei yleisesti ottaen arjessa oikeastaan ajattelekkaan asiaa miltään muulta pohjalta kuin tunnepohjalta. Ja luulen että kaalolla on aina omanarvotunto ollut suhteellisen korkealla. Viralliselta tulopohjalta tilanne voi näyttää heikolta mutta useimmiten kaaleet hommaavat auto-, hevos- ja tavarakaupalla sitä omaa mammonaa ja vakuutan että monet pärjää tosi hyvin, jopa yltäkylläisesti. Siitä selvimpänä merkkinä on vieraantuminen ja omiin oloihin jääminen. Yhteisökulttuuri on pikkuhiljaa kuin varkain muuttumassa länsimaiseen yksilökulttuuriin. Ei ole kohta enää me- käsitettä vaan tilalle on tullut minä ja muut-ajatus. Eikä olla enää myöskään niin riippuvaisia muista ihmisistä. Nyt siis omistamme rokokoo-sohvat joissa istuessamme mietimme elämämme henkistä köyhyyttä, jopa yksinäisiä kasvoja, joita katsomme kaks ja puolimetriä leveästä kartanopeilistä. Kanssakäyminen muitten kaaleitten kanssa on vähentyny. Siitä on taas seurannut henkinen heikentyminen ja arvomaailman romahdukset, jotka ahneuttavat meitä tavaran omistamiseen ja omaisuuteen. Lyhyesti kiteytettynä hyvinvointi on siis lisännyt pahoinvointia. Terv. Aikamies
jonka hyvin perustelitte: kaaleet ovat sekä yksilötasolla että tietysti myös yhteisönä itsessään niin vahvoja - tai ovat olleet -, ettei heillä ole tarvetta leimautua tai sitoutua perinteiseen luokkajakoon. Ja itsellisinä yrittäjinä eivät kuulu sen enempää perinteisessä mielessä omistavaan luokkaan kuin työväenluokkaan. Mutta tämä aika on muuttumassa. Tietääkseni kaaleita ei osallistunut myöskään kansalaissotaan, vaikka sittemmin paljonkin talvi-ja jatkosotaan, kun kansallinen olemassaolomme oli uhattuna. Yhdessä ainoassa vanhassa kaaleen laulussa viitataan epäsuorasti v. 1918 tapahtumiin: nimittäin laulussa "Kuoleman viikatemies": minun sulhoni katosi itään, verivainoa valkoisen maan; enkä tiedä mä hänestä mitään, vielä unissani terveiset saan. Olen pohtinut näitä asioita paljon tämän nykyisen ja 1990-luvun kriisiaikojen pohjalta. Miehen kanssa kiistelemme paljon, koska hän suhtautuu globalisaatioon kuin luonnonlakiin, ja itse taas lähden ajattelussa juuri marxilaisesta dialektiikasta, jonka mukaan kapitalistinen, tai pitäisi sanoa markkinatalousjärjestelmä ajautuu kriisistä toiseen kriisimuotojen alati syvetessä. Mutta tuo, mitä sanoitte siitä, että aineellisen hyvinvoinnin kasvaessa henkinen pahoinvointi syvenee, koskee mielestäni kaikkia. Koska arvo- ja aatemaailma on kadonnut, haetaan henkiseen tyhjyyteen täytettä tavaran haalimisesta ja paha olo senkuin syvenee. Täytyypä ryhtyä uudelleen tutkimaan Vilenin koottuja teoksia. Vahinko, että kerran nuoruuden rahapulassa tulin myyneeksi divariin koko mahtavan kokoelman. Mutta löytyy varmasti kirjastosta. Laitan tähän loppuun laulun, joka on tehty jo 1970-luvulla, mutta ei voisi paremmin kuvata tämänhetkistä tilannetta: Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjentyneet ja kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset näkee seurakuntien menneen näkee maailmansa kadonneen ja kauas ohitsensa Euroopan edistyneen. Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan. Kohta vanhoihin hautuumaihin heistä viimeiset siunataan. Silloin on enää korpi ja muistot himmenevät Pihoilla nokkoset kukkii ja pellot metsittyvät. Takaisin ei ole tietä! Tiet vievät vain eteenpäin, ja tänäänkin raha ja valta kulkevat käsikkäin. Sillä niiden hyväksi syntyi tämä kansainvaellus uus: sitä laajenneet markkinat vaatii ja kasvava teollisuus. Niillä on lakinsa, joita niiden täytyy noudattaa. Ja ihmisjoukot on niille vain kauppatavaraa jota ostetaan markkinoilla, jonka hinnasta tingitään, joka hyödyttömäksi voi käydä ja siksi hylätään. Se ei ole johdatusta, se ihmisten tekoa on. Ja on ihmisten käsissä päättää, onko se muuttumaton. Kenen hyväksi tehdään työtä: minkä takia edistytään? Ja pääoma, vaiko kansat on veljet keskenään? Muistakaa siis äänestää Eurovaaleissa! t. Mirkku
on edelleen virheitä ja aivan outoja ajatuskulkuja.
Löysin itsekin yhden virheen tuosta Vysotski-lainauksesta. Pahus! Mutta joskus ajatukseni kulkevat hyvinkin outoja ratoja, kun innostun filosofoimaan ja pohtimaan jotain sinänsä merkityksetöntä detaljia. Nyt pohdinnan alla on tosiaan perinteisen luokkajaon uudelleenmuotoutuminen ja siinä tulivat sitten kaaleet mukaan ajatuskuvioon. Eli pohdinnan tämänhetkinen lopputulos on, että Marxin teoria tuotantovälineiden omistuksesta hallitsevan luokan kriteerinä on vanhentunut osittain, mutta ei kokonaan. Sen sijaan Leninin teoria valtiomonopolistisen kapitalismin luonteesta ei ole vanhentunut, vaan hyvinkin ajankohtainen, jopa kärjistyneessä muodossa. Mutta tosiaan pitäisi tutustua uudelleen Vilenin (V.I.Lenin) teorioihin ja verrata niitä tämänhetkiseen maailman taloutta ja politiikkaa koskeviin seikkoihin. Älä mitenkään ihmettele, jos joskus pulpahtaa tosi outoja asioita mieleeni. Koko lähiympäristöni on tottunut niihin ja siihen, että saatan eritellä niitä päiväkausia. t. Mirkku
tämä luokkajakoajatus oli ihan sivuhyppäys, jota eilen aloin sattumalta kelaamaan. Varsinainen tämänhetkinen kiinnostuksen kohde on Latinalaisen Amerikan historia ja kulttuuri sekä espanjan kieli, jota aion paahtaa koko kesän ja ensi talven. Tekisi mieli lähteä keikkahommiin johonkin hispanohablante-maahan. t. Mirkku
Tiedä sitten Lenin-setäkö tänne vokotteli, mutta ihan kiinnostavaa keskustelua :) Viimeksi täällä ollessa alkoi olemaan liian paljon skitsiä, että tämän seuranta taas jäi. Gitanokaan ei taida olla täällä ollut hetkeen aikaan? Aikamiehellä oli tekstissään osuvaa analyysiä, näin paljolti on. Osa tuosta on luonnollista kehityskulkua: yksilökulttuuri vahvistuu romaneilla samoin kuin muualla yhteiskunnassa. Jotta tällainen kehityskulku ei toteutuisi, niin pitäisi aktiivisesti ylläpitää yhteisöllisyyttä. Kriisit ja elämäntilanteiden vaikeutuminen lisäävät aina yhteisöllisyyttä, mutta hyvinvoinnin keskellä yksilökulttuuri aina vahvistuu, jos yhteisöllisyyden puolesta ei erityisesti toimita. MM:n mainitsema luokkataistelu voi kyllä olla riski nykymenossa. Eriarvoistuminen lisääntyy ja jossain vaiheessa ihmiset nousevat kapinaan, jos tuntevat vääryyttä kokeneensa liian paljon. Suomessa ei helposti mellakoida, mutta 1918 on hyvä (lue huono) esimerkki siitä, että täysimittainen kansalaissota ei täälläkään ole mahdoton. 1918-sota oli yksi maailmanhistorian raaimmista kansalaissodista. Isovanhemmat eivät vieläkään puhu niistä vuosista syvien haavojen vuoksi. Romanit eivät osallistuneet 1918-sotaan, mutta joitain siinä kuoli. Minultakin pari isoisän setää, vaikkeivat ymmärtääkseni olleet kummankaan puolella. Punaiset tappoivat. Talvi- ja jatkosotaan osallistuttiin laajemmin. Mirkku kirjoitti myös viisaasti. Äänestetään EU-vaaleissa. Siellä on nyt useampikin hyvä ehdokas. Itse mietin vielä kahden suosikin välillä kumpaa äänestän, mutta äänestän joka tapauksessa.
Mielenkiintoisia asioita opiskelet Mirkku. Itse olen vähän lueskellut Latinalaisen Amerikan historiaa myös.. paino sanalla vähän :) Pekka Valtosen kirjan, Latinalaisen Amerikan historia, luin joitain vuosia sitten ja se oli kiinnostava katsaus mantereen historiaan kokonaisuutena. Häkellyttävää korkeakulttuuria siellä ollut jo silloin kun Eurooppa eli pimeää aikaa. Tosin hirveitä julmuuksia sielläkin tapahtui. Väli-Amerikan terrorien vuosista lueskelin myös. Maat joutuivat monin osin USA:n ja Neuvostoliiton taistelun pelikentiksi ja tavalliset ihmiset kärsivät. Poliittisista syistä monet julmuuksien tekijät jäivät vaille rangaistuksia. Etelä-Amerikkaan tutustuessa varmastikin luokkajako ja sosialismi pyörivät mielessä. Venezuela, Bolivia ja Ecuador ovat vahvasti sosialistisia maita. Brasilia, Argentiina, Uruguay, Chile ja Nicaragua ovat hieman vähemmän vasemmalla, mutta selvästi vasemmistolaisia kuitenkin. Costa Rica, Meksiko ja Kolumbia muodostavat kontrastin näille vasemmistolaisille maille. Millaiseksi veikkaat Mirkku Latinalaisen Amerikan tulevaisuutta?
kun puhuit Vladimir-sedästä. Ymmärsin vasta myöhemmin, että tarkoitit varmaan Vysotskia, jota itse en koskaan ole mieltänyt "sedäksi". Sitävastoin Lenin-setä on tuttu termi. Se tulee eräästä hirveästä laulusta, jota lapsikuoro lauloi nuoruudessani: "Lenin-setä asuu Venäjällä..". Sen vuoksi vedin Lenin-sedän keskusteluun. Mutta olet oikeassa. Vahvasti individualistisuutta korostava kulttuuri tuhoaa yhteisövoiman, koskipa se sitten romanikulttuuria tai ay-liike -solidaarisuutta. Aktiivinen luokkataistelu ei näy vielä julkisuudessa, mutta se kytee pinnan alla. Ihmisten joukkoirtisanomiset, leipäjonot ja kaikenkaltainen eriarvoistuminen luovat pohjan katkeruudelle, joka todella saavuttaessaan huippunsa voi johtaa v. 1918 tapahtumien kaltaiseen kapinaan. Suomalainenhan ei helposti nouse barrikadeille, toisin kuin eteläeurooppalaiset veljemme, mutta sen tehdessään tekevät sen tosissaan. Väinö Linna oli oikeassa kuvatessaan valkoisten suorittamaa punavankien teloitusta: molemmin puolen kiväärinpiippuja nähtiin oikeaa, todella suomalaista vihaa: mustaa, kylmää, syvää ja sameaa. Juuri ja juuri haavat ovat arpeutuneet. Nyt ne ovat vaarassa aueta uudelleen. Aikamies sanoi, että romaneilla suhtautuminen perustuu tunteisiin. Hyvin samanlainen on suomalainen suhtautuminen ns. herravihaan: se on tunnepitoista, ei niinkään analyyttista luokkatietoisuutta. Pelkään sitä tilannetta, että veli nousee jälleen veljeä vastaan. Toivoisin, että valtiovaltamme päättäjät näkisivät vaaran ja toimisivat sen mukaan. Mutta itse lupaan olla barrikadeilla, jos sinne kutsutaan. Vaikka sitten rollaattorin avulla. Vanhan punikkisuvun jälkeläinen Mirkku
hidasta, hyvin hidasta irrottautumista USA:n ohjailusta. Paljon riippuu myös tietysti USA:n johdosta. Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää lupaavalta, Obaman valtakaudella. Hänhän on käynnistänyt neuvottelut myös Kuuban kanssa naurettavan kauppasaarron lopettamiseksi. Mutta sekä Venezuelan että Bolivian tie on täynnä arvoituksia. Mitä tuo tullessaan Hugo Chavezin ja Evo Moralesin hallitus? Muistan aina Chilen vallankaappauksen vuonna 1973. Se huora Augusto Pinochet oli viikkoa ennnen vallankaappausta vannonut uskollisuudenvalan Allenden hallitukselle, hyvin tietäen, mitä tulee tapahtumaan. Hän olisi voinut kieltäytyä! Mitä moraalia osoittaa sotilashenkilö, joka pettää antamansa uskollisuudenvalan viikon kuluttua? Entä Che Guevaran teloitus v. 1967? Käsky tuli suoraan Yhdysvalloilta. Ja Fidel Castroa vastaan suunnatut 367 murhayritystä? Kovasti, kovasti ottaa koppaan pohjoisamerikkalaisia luopua eduistaan Latinalaisessa Amerikassa. Mutta: olen käynyt kolme kertaa Kuubassa. Väestö on köyhää, mutta missään en ole nähnyt suoranaista kurjuutta tai kerjäämistä. Jokaiselle on taattu peruskoulutus ja terveydenhoito, toisin kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa. Väestön iloisuus näkyy kaduilla ja toreilla: ihmiset ovat optimistisia. He laskevat leikkiä Fidelistä, mutta koskaan eivät Chestä. Che on "pyhä". Aikomuksenani on matkustaa Peruun loka-marraskuun vaihteessa. Vakoilemaan: sikäläistä käsityökulttuuria, jota toteutan omissa neuleissani. Meksiko on fantastinen maa: siellä olen tehnyt kiertomatkan, ja menen uudelleen niin pian, kuin taloudellisesti on mahdollista. Rakastuin siihen maahan välittömästi - Frida Kahlo on yksi ihanteistani, Diego Rivera yksi ehdottomista taidesuosikeistani. Mutta Latinalainen Amerikka on monessa suhteessa Suuri Arvoitus. Sen kehitys riippuu paljolti Yhdysvaltojen suopeudesta luoda sille mahdollisuus muovata oma kehityksensä. Lainaanpa Pablo Nerudan runoa UNITED FRUIT: Kun pasuuna oli soinut ja kaikki oli valmista maailmassa: Jahve jakoi maailman. Osansa saivat Coca-Cola Incorporated, Kaivosyhtiö Anaconda, Ford Motors ...ja sen sellaiset. The United Fruit Incorporated varas itselleen minun maani mehevimmät aarteet, Amerikan suloiset uumat. Se risti alueensa uudelleen: Yhtyneiksi Banaanivalloiksi. Ja köyhän maan valloittaneiden sankarien vainajien nimen päälle se perusti oman koomisen oopperansa, polki maahan kirjoittamattomat lait: houkutteli puolelleen diktatuurin kärpäset: kärpäs-Tachot, kärpäs-Martinezit, kärpäs-Upicot. Verenjanoiseen kärpäsparveen kietouteena purjehtii the United Fruit tiehensä, kukkuroillaan minun maani aarteita. Ja samaan aikaan satamien sokerikuiluissa käpertyy intiaani elävältä, sarastuksen huuruihin. Ratasruumis, nimetön esine, varissut numero, kuolleen hedelmän mätänemään viskattu terttu. Mätänemään viskattu terttu, mätänemään viskattu terttu. t. Mirkku
Joo, Vysotskia tarkoitin, mutta hän taisi kuolla aika nuorena, joten ei oikein setä-ikään päässyt. Lenin-setä on kyllä tunnetumpi ilmaus :) Itä-Suomessa yhteisöllisyys elää muuten vielä melko vahvana, samoin suomenruotsalaisissa rannikkokylissä. Yhteisöllisyyden voimaa ei saisi tuhota, vaan pitää siitä kiinni. Tietysti muutos pitäisi tässäkin tapauksessa aloittaa itsestä. Jos maan hallitus on fiksu, se tekisi kaikkensa, että ihmiset eivät joutuisi totaaliseen köyhyyteen. Pinnan alla kytee, kuten sanoit ja vanhoja piruja ei kannata alkaa herättelemään henkiin. Mitenköhän romanit asemoivat itsensä kansalaissodassa? Itse olen omilta isovanhemmiltani rivien välistä lukenut hieman enemmän sympatiaa valkoisille, ehkä siksi kun punaiset tappoivat omia sukulaisia. He kyllä aina korostivat, etteivät olleet kummallakaan puolella. Saivat liikkuakin aika vapaasti rajalinjojen yli, kärryt vaan tarkastettiin, ettei siellä ollut ylimääräisiä. Itse voisin omaan kapinaan lähteä vaikuttamalla päättäjiin, järjestöjen johtajiin tai vaikka ay-johtajiin. Todella räikeiden epäoikeudenmukaisuuksien edessä voisi lähteä myös kadulle.
Kiinnostavia veikkauksia teillä. Itse veikkaan USA:n vallan siellä vähenevän myös. Voivat joutua vielä nöyrtymään tekemällä yhteinen valuutta-alue Kanadan ja Väli-Amerikan maiden kanssa. Dollari on tällä hetkellä huonoissa kantimissa. Gitano veikkasi jossain vaiheessa, että Amero syntyy 2010-luvulla, luultavasti ennen vuosikymmenen puolta väliä. Saa nähdä.. Itsellä ei ole koskaan ollut mahdollista käydä Latinalaisessa Amerikassa. Machu Picchu olisi upea nähdä. Mahtavaa, että pääset Peruun. Siellä on varmasti paljon nähtävää. Meksikokin on kiinnostava, kunhan influessa hieman siellä laantuu. Aika osuva runo Nerudalla.. surullinen ja haikea kaikessa ironiassaan..
sinne lähden. Che Guevara kävi myös Macchu Picchulla, ja vaikka minulla on ollut kunnia käydä Havannassa Chen työhuoneessa, haluan nähdä Inkavaltion kukoistuksen kauden pääkaupungin. Pablo Nerudahan kuoli heti Chilen vallankaappauksen jälkeen. Hän ei kestänyt sitä. Allende teki itsemurhan mieluummin, kuin antautui petturien käsiin. Kunnioitan hänen päätöstään. Che ammuttiin, ilman oikeudenkäyntiä. Hän sanoi häntä ampumaan tulleelle upseerille: ammu pelkuri, ammut vain ihmisen. Hän oli väärässä. Ampumalla Chen Yhdysvallat teki hänestä ikonin ja pyhimyksen. Omassa huoneessani on seinällä kolme kuvaa Chestä: rukoilen joka ilta hänen sielunsa puolesta. Jos minut joskus päästetään sen kuuluisan portin sisäpuolelle, haluan ensimmäiseksi lasin hyvää punaviiniä, sitten tilaisuuden keskustella Chen kanssa. t. Mirkku
siitä, jos punaiset tappoivat sukulaisiasi. Siihen aikaan tunteet olivat todella pinnassa: mikään oikeus ei pätenyt, ihmisiä tapettiin puolin ja toisin ilmaan mitään oikeudenkäyntiä. Ehkä Sinua helpottaa tieto siitä, että punaisia myös tapettiin pilvin pimein ilman oikeudenkäyntiä. Mutta kaikki epäoikeudenmukaiset teloitukset, puolin ja toisin, tällä hetkellä kuuluvat vain Jumalalle. Joten karsi tämä katkeruus sydämestäsi, myös itse karsin sen vääryyden, mitä omaisilleni on tehty aikanaan. t. Mirkku
Minulla on ollut sellainen onni, että isovanhempani olivat jo sydämessään antaneet nämä tapot anteeksi ja pystyivät kertomaan näistä minulle ilman suurempaa vihaa ja katkeruutta. Minulle ei siksi ole tästä jäänyt katkeruutta, isovanhemmat ja vanhemmat eivät sellaista välittäneet. Nuorempana tuo pisti välillä vihaksi, mutta ukkini viisaat sanat olivat mielessäni: kosto on Jumalan, ihmiset eivät silloin tienneet mitä tekivät. Juuri samoin kuin mitä sinä sanoit. Tiedän, että molemmin puolin tapahtui samanlaisia murhia ilman oikeudenkäyntejä. Valkoiset eivät olleet tässä asiassa yhtään parempia, kuten tiedät.
Upeaa, että pääset Machu Picchulle. Itse kerään rahaa tällä hetkellä Intian matkaa varten. Sielläkään en ole koskaan aiemmin käynyt. Seuraavaksi keräyskohteeksi voisi sitten ottaa matkan Peruun :)
Minä lähden kesällä Ranskaan. Amerikassa en ole koskaan käynyt, mutta jos työjutut menevät hyvin, niin ensi kesänä vois lähteä :-)
huvittava tosijuttu: venäläisen perheen lapsi neuvostoaikana puhui koko ajan koulussa kuulemiaan asioita Lenin-sedästä. No kerran lapsi kiukutteli kotona ruokapöydässä, ei halunnut syödä. Tällöin perheen isä tiuskaisi: käyttäydy kunnolla, tai Lenin-setä syö sinut! Seuraavana päivänä opettaja soitti kotiin ja sanoi: tuo ei ole oikea tapa puhua lapsille Leninistä. Mutta Sinua ehkä huvittaa lukea tämä Lenin-setä -laulu. Näin se menee: Lenin-setä asuu Venäjällä ja sieltä on pitkä matka Vietnamiin. Mutta minusta vain tuntuu, että Lenin-setä asuu yhtä lähellä kuin setä Ho Chi Minh. Leninillä on niin suuri otsa että siihen mahtuu koko maa ja taivaskin. Ja Lenin-setä hymyilee ja silmät tuikkivat ja hän nauraa kuten setä Ho Chi Minh. Lenin-setä asuu Venäjällä minä kutsun hänet kylään tänne Vietnamiin. Hän rakastaa meitä ja meille hän on yhtä läheinen kuin setä Ho Chi Minh. Minä olen pikku pioneeri ja vähäinen on minun voimani. Mutta pienikin voi taistella rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho Chi Minh. Setä Ho Chi Minhin olen nähnyt hautamausoleumissa Ho Chi Minh Cityssä (Saigon), samoin Lenin-sedän Moskovassa. Ja Maon Beijingissä. Aikamoisen lauman raatoja siis. Mutta tosiaan: Vysotski ei ollut vähääkään setämäinen, nero ja hullu; poltti kynttiläänsä molemmista päistä. Muistaakseni oli 42-vuotias kuollessaan morfiinin yliannostukseen. Aidoista aidoin venäläinen. t. Mirkku
Gitano kirjoitti palstalle viimeksi muutama kuukausi sitten palattuaan Intiasta. Hänen kanssaan keskustelimme paljon Intiasta. Kuitenkin Intia oli hänelle pettymys; kurjuus ja köyhyys löivät silmille. Sanoin, että niin käy ensikertalaiselle. Myöhemmin silmä tottuu, ja kurjuus asettuu ikään kuin osaksi maisemaa. Itse rakastan Intian tuoksua, värejä, mausteita. Ihmiset ovat tavattoman kauniita: köyhimmätkin naiset ovat kuin koristeita värikkäissä sareissaan. Suunnitelmissa onkin Intian kiertomatka, mutta odotan pari vuotta: rahatilanteen vuoksi ja myös sen takia, että haluan ottaa yhden tyttäristäni mukaan. Kiertomatkat ovat aika rasittavia, fyysisesti. Keskimmäisen tyttären kanssa olin viime vuonna Andaluciassa kiertomatkalla: hän rakastaa flamencoa, kuten itsekin rakastan. Ja hän nautti suunnattomasti Granadan mustalaiskorttelin Albaicinin tunnelmasta. Mutta oli hyvin väsynyt. Siitä viisastuneena ajattelin, että seuraava kiertomatka vasta, kun tyttäret ovat hieman vanhempia. Sen vuoksi en ota ketään heistä mukaan, kun menen Peruun: vuoristoilma aiheuttaa oireita ja pahoinvointia aikuisellekin. Mutta Intia on mahtava elämys. Täytyy vain suodattaa näkemänsä ikään kuin siivilän läpi. t. Mirkku
Tuota olen itsekin ajatellut, että se köyhyys ja kurjuus voi olla pahaa katseltavaa Intiassa, jos pidemmälle kierrokselle lähtisi. Lomakeskuksissa kaikki näyttää hyvältä, mutta varsinkin maalla on kurjempaa. Pitäisi pystyä jotenkin suodattamaan ja ymmärtämään, että se on heidän elämäänsä kaikkine iloineen ja suruineen. Ja auttamaan jos voi. Jostain sieltä kulmilta meikäläisetkin ovat lähteneet Eurooppaan ja siksi olisi joskus mukava vähän paremminkin maahan tutustua. Iso ja mahtava maa se kyllä on, pitäisi kuukausi varata sinne kunnon lomaan, pääsisi kunnolla näkemään paikkoja.
seannu,,,,,,,,,,,,,,,,,,...................... t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤44
platoninen demokratian idealismi myöntää kullekkin yhteiskuntaluokalle (ja niitähän on,sitä ei kannata kieltää) oikeuden toteuttaa paikkaansa valtiollisessa kokonaisuudessa. tämä on mielestäni todellista henkistä kommunismia,koska jokainen,niin siistijä kuin johtajakin,on omalla paikallaan tärkeä. mielestäni tämä vielä tänäpäivänä jotenkin toteutuu suomessa. mutta jollei kansa osaa pitää itseään ruodussa,menöö finanssit sekasin ja naton pojat ottaa komennon.yhdessä eu-lakien kanssa on suomi sitten orjavaltio,jolla ei ole mitään sanomista omiin asioihinsa.suomalaisten (ja tällä tarkoitan KULUTTAJIA,työläis-ja keskiluokkaa) kulutustottumukset sinänsä ovat surullinen esimerkki siitä,miten käy,kun annetaan lapsille liikaa rahaa kouraan kun ei ole mitään tietoa,kuinka sitä rahaa sitten kulutetaan,ilman että koko valtakunta on lamassa.jos valtaväestö lopettaisi törkeän tuhlaamisen,nin eivät ne rikkaatkaan niin rikastuisi.mistä asti on ollut rikos,että osaa ja pystyy laittamaan tehtaan pystyyn ja työllistämään? minä ainakin vihaan tätä kulutusjuhlaa ja niitä porsaita,jotka eivät välitä siitä,mitä tekevat LUONNOLLE,yhteiskunnalle ja itselleen! peräänkuulutan tavallisen ihmisen vastuuta, missä se on?
jos osaa laittaa suutariverstaan tai vaikkapa tietotekniikkayhtiön pystyyn. Enkä tiedä, voiko ylipäänsä puhua "rikoksesta", kun puhutaan yhteiskuntaluokkien välisestä vastakkainasettelusta ja suhteista toisiinsa. Asia vain on tänä päivänä niin, että ihmisiin, lue: työntekijöihin, myös pienyrittäjiin, suhtaudutaan kuin karjaan markkinoilla - työttömyys on saavuttanut huippulukemat, samaan aikaan kun yrityksiä siirretään halpatyövoiman maihin. Suuri vastuu on valtiovallalla ja päättäjillä nimenomaan pienyrittäjien verotuspolitiikan muodossa. Olemme itse kokeneet nahoissamme sen, että verotus ylittää reaalitulot ja se kyllä pistää miettimään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja rakenteellisia periaatteita. Kulutusjuhlan suhteen olen samoilla linjoilla kanssasi. Vähän väliä markkinoille tulee jos jonkinlaisella lisälaitteella ja vinkkelillä varustettua kapinetta, jota ilman EI VOI tulla toimeen. Hyvä esimerkki on kännykkä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli toimia kannettavana puhelimena ja tekstiviestien lähettäjänä. En itse edes tiedä, mitä kaikkea sillä nykyään saa aikaiseksi, enkä halua tietää. Maapallon tilan hyväksi voi jokainen tehdä osansa: kierrättämällä kaiken mahdollisen ja tarkkailemalla ostotottumuksiaan. Reilun kaupan tuotteita mahdollisimman usein. Mutta johtajan ja työläisen ero oli selkeä myös entisissä sosialistimaissa: siitä ei pääse mihinkään. Entisen omistavan luokan korvasi vain puolue-eliitti: ja erot olivat yhtä räikeät kuin länsimaissa. t. Mirkku