kanssa!
Ori nimeltä Kaaleppi on rauhallinen, ystävällinen,
kuuntelevainen,
ei juo, on savuton, eli sikaarin lemahdukset eivät
yhteiseloa häiritse,
voin jutella sille, seurustella,
olen onnellinen!
Naimisiin komean
miehen
431491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Julkinen kiitos tuntuu kivalta, mutta vähän ujostuttaa, kun suomaisena miehenä en ole siihen tottunut.
Tyytyväisen vaimon kanssa on kiva elää.
on kasvissyöjä, kuten itsekin (pääasiassa) olen, rakas ei koskaan hauku minulle pitkistä puheluista ystävilleni, ei jätä alushousujaan lattialle... eikä pyjamaansa minun sängylleni... ...
Tiedäthän, että en mennyt naimisiin kanssasi saadakseni taloudenhoitajan, vaan suuresta rakkaudesta muita arvojasi kohtaan. Ei kai minun tarvitse vieraiden perään enää katsoa, vaikka joskus kinasteltaisiin. Meinaan, ethän kosta sängyssä.
osoittaa sen sinulle niin monin tavoin,ilman suuria sanoja.
naimisiin, niin seuralaisen voi myös ostaa, kertoo Hesari.
puhuttiin rekisteröidystä parisuhteesta oliko se nyt koiran kanssa vaiko sian?
eikös jälkeläiset ole sitten,,,,, oliko ne kentaureja,,,vai mitä???
platoonisen suhteen seurauksena. (Oriilla taitaisi olla liian tuhti fysiikka.)
leikin kestäköön
syttyi eloon! Kuinkahan moni näki tänään valkoisen Pegsosksen pilvessä? Se oli vain puolikas,uljas pää korskea harjas,etukaviot hurjassa laukassa,takaosa jäi muotoutumatta... Kreikan mytolog
joita laukkaava mielikuvitus synnyttää, kun kiidämme ylitse kukkivien niittyjen ja hakojen, aidatkin ylitämme pitkällä, korkealla hyppylaukalla,~ kahlaamme matalassa kirkkaassa purossa, ja kotiin tultuamme kaviot ja vuohiset tarkistamme, haavat voitelemme ja sidomme, harjaamme lautaset ja kyljet, harjan kampaamme, katselemme silmiin pitkään, kun tuomme tuoksuvaa apilaheinää ja kirkasta lähdevettä... juttelemme lauhkealla, lempeällä äänellä... Se on rakkautta.
"Love is a many splendid things..." Joten: älkääpä tehkö siitä yksipiippuista! Vivahteet kuuluvat elämään.
Oikeasti en omista hevosta, vaikka niitä lapsuuden kodissani olikin, vieläkin muistan nimet ja luonteet, ja toisekseen tyttäreni on ratsastanut teini-ikäisestä alkaen ystäviensä kanssa ja kertonut paljon niistä hevosista. Tuntuu, että koira ja sika, joista eilen puhuttiin, olisivat vieraampia kuin heppa.
turpa on kauniin herkkä.
kaikista jaloin.Yksi ainoa hevonen minulla on ollut,en unohda sitä koskaan.Ratsastanut olen vierailla hevosilla,mutta ystävyys vain oman kanssa.
polle nimeltä Havesti, josta ei oikein pidetty, koska sitä ei saanut vauhtiin millään kehoituksella. Se vain hamusi ruohotupsuja polun varresta ja oli kuin muissa maailmoissa. Me vanhemmat pidimme sitä pelkästään hyvänä asiana, kun harrastus oli vasta alussa.
ilmenemismuodoissaan.
Olitko hassuttelutuulella kirjoittaessasi tämän?
homo- tai lesbopareja verrattiin eläimiin. En ainakaan minä olisi niin tehnyt, vaikka en sitä adoptio-oikeutta puolustanutkaan.
tienyt miltä pohjalta keskustelu oli lähtenyt käyntiin. Vasta tänään uutisissa kuulin tuosta eduskunnassa heitetystä huulesta! Se täytyy ottaa pelkkänä lapsuksena,kunhan joku ajattelematta oli vitsikäs! Kas kun ihmisetkin ovat ollessaan ilman kumppania sanoisinko "apinatasolla".Tavallaan säälihän se on:)
avasin leikilläni tällaisenkin ketjun sen eduskuntakeskustelun hämmentämänä; vähän on sopimatonta pilaa tottakai, myönnetään. Mutta tuo "Pegasos-pienokaisemme, runot"-viesti, jonka kirjoitin, tuntuu vieläkin hyvältä. Niitä teini-iän muistoja, isä piti hevosista, joskus meillä oli silloin niitä viisikin. :)
Jotkut vastaavat lapsille , että ne menevät koirien taivaaseen, mutta koska taivas on täydellinen paikka, sinne kuuluvat myös koirat. Siellä ne ovat sovussa kissojen kanssa, kuten leijonat ja lampaatkin laiduntavat kaikessa rauhassa ja rakkaudessa keskenään. Mutta jatkokysymyskin minulle esitettiin : tuleeko leijonasta sitten ruohonsyöjä?
kysymyksineen saa usein simät avautumaan ja ajatukset liikkeeseen. Vastauksien löytyminen voi olla vaikeata, emmehän voi varmuudella tietää. ~~~ Pikkuväen kuvat ovat naurattaneet {huom. ei ivallisesti vaan ihmetellen ja ihastellenkin} meitä mummeja noissa viime perjantain Hesarin "Meidän äiti"-kuvissa, joita oli koko sivullinen. Oletko, Ramoona, nähnyt ne? Olemme sisareni kanssa puhelimessakin niitä analysoineet, vielä ei ole selvinnyt, onko voittaja alareunan Olli vai ylempänä oleva Ellinoora. Varmaa on, että lasten kuvat ovat taidetta!
Harmi että sivuutin ne kuvat, vaikka Hesarin lukija olenkin ja lasten asiat ovat sydämellä. Kasvatustieteen professori Liisa keltikangas-Järvinen valittiin vuoden 2008 professoriksi ja nyt Logonomiliitto valitsi hänet vuoden puhujaksi. Hänen tutkimuksensa lasten synnynnäisitä temperamenteista ovat kiinnostavia ja aiheellisia isovanhempienkin tutustua. Erilaisia pikkupersoonallisuuksia ovat jokainen vauvasta saakka. Tämänvuotiseen äitienpäiväkorttiin oli kuusivuotias piirtänyt mummille koristeellisen diadeemin päähän. Selvisi, että se oli pojan näkemys samettipannasta, jolla usein sipaisen hiukset korvien taakse. Äitinsä lapset piirtävät jossain vaiheessa isompikokoiseksi ja yksityiskohtaisemmin kuin isänsä . Joskus on naurussa pitelemistä kun näkee, mitä piirteitä ne tarkkasilmäiset aikuisissa huomaavat. Tämän päivän Hesarissa hiukan pysäytti otsikko "Aikuiset, kysykää enemmän !" Teini-ikäiset opastivat Helsingin kaupunginjohtajia Irc-galleriaan ja Facebookiin. He opettivat myös uuden sanan "heruttelu", joka tarkoittaa tytön nettiin laittamaa kuvaa paljastavassa topissa. Sen on määrä herutella kehuja ja flirttiä. Sanalla on myös sama merkitys kuin vonkaamisella. Vain vanhat mummot kuulemma enää tuhraavat e-mailissa.
hänen piirtämänsä ja värittämänsä "ISÄNI, ONNEA!"-teoksen, ensiluokkalaisena isänpäiväksi tehty lahja, jota olen säilyttänyt läpi vuosien. Suuressa kuvassa isällä on iho hiukan normaalia tummempi, huolellisesti Caran d'ache-liiduilla väritettynä, silmät tarkkaan maalatut, ylä- ja alasilmäripset sekä kulmakarvat yksittäisillä mustilla vedoilla, ja mustaa parran sänkeä leuassa. Tummaa tukkaa ja korvat aika suuret. Hartiat kuvassa liian kapeat, solmio ja kaulukset... Kuva oli kehystettynä koulussa, ja mieheni ihmetteli, miten parransänkeäkin, vaikka hän aina sen huolellisesti aamuisin ajoi pois. Mutta ehkäpä se tuntui poskea vasten, eli oli hyvinkin olennaista isässä. Minusta piirretty kuva oli myös hyvä, lievästi onnellisen näköisenä siinä hymyilin. Silmäripset olivat hyvin selkeät. Senkin annoin nyt hänelle lahjaksi. ~~~ Noista Hesarin lastentaidekuvista vielä, niissä päädyin Kerttuun ja Isaan, hymyt valloittivat! ~~~ Liisa-Kelttikangas-Järvinen on minustakin hyvin juuri tuota temperamentti-asiaa tuonut julkisuuteen viime aikoina. Aikaisemmin lasten aggressiot olivat tutkimuksensa kohteena. Olen joskus ollut hänen luennoillaan.
Olen eläytynyt myöskin noihin kuviin Hesarissa. Jos aikuinen on auttanut, se näkyy kyllä, eikä kuva ole enää aito. Tähän on valittu lasten itse tekemät teokset. Huvittavia monet, tuokin Ellinooran kävelevä äiti. Aurinkoista päivää sinulle ja kaikille! t. Jopsu
eli kuvan isästään, ja täytyy kyllä ihmetellä sen vaikutusta itseenikin. Lapsen rakkaus tuntuu selvänä!
Näin myöhäisessä vaiheessa bongasin sinut täältä, olen ollut kentällä tänään. Taidan olla ihminen, joka rakastuu paikkoihinkin, niin hyvältä tuntui kulkea, katsella ja kuunnella. Niin siitä kuvasta, totta on, että tunne tulee siitä läpi. Kiitos, Jopsu!
Lauttasaaren kirkkoherra, Voitto Viro, kirjoitti kirjassaan mm:ssa, että koiralla on sielu ja että koira pääsee koirien taivaaseen. Siitä syntyi aikoinaan melkoinen "haloo", että pappi moista kirjoittelee. Mielestäni koira on niin sydämellinen ja rakastettava otus, että kyllä hänellä on sijansa taivaassa, jos sinne ihminenkin pääsee. Mikä sitten on tuo taivas, sitä en tiedä. Jossain se on, kun siitä niin paljon puhutaan. Varmaan siellä on sija kaikille rakkaille lemmikeille, niin haluan uskoa.
Kyllähän koira monissa tapauksissa on ilon lähde, se vastaanotto, minkä siltä saa kotiin palatessaan, on hyvää tekevä.
Kuitenkin käsite 'koirien taivas' hämmentää.
löysin hauskan ketjun, muistin varsinkin tuon isänsä kuvan piirtäneen tytön tavattuani juuri, että tällainen ketju oli keväällä täällä.
Hassutteluketjuksi sanoit, mutta tämä on enemmänkin!
Kuka noin on sanonut, että ihminen ilman kumppania, kuten minäkin vanha leskivaimo, olisin "apinatasolla" ja säälittävä. Kiitos, jos viitsit selventää, kun en ymmärrä.
missä yhteydessä noin olen sanonut. On kyllä tootta, että pelkän seksin hakeminen on minusta hm... primitiivistä ehkä siinä olen käyttänyt tuota sanaa. Mutta en ikinä tiedosta sanoneeni sitä meistä leskirouvista! Totta kai voimme kaivata sitäkin osaa elämästämme, luonnollistahan sekin on.
Olen joskus lukenut apinaheimosta, jotka vain kiksuttelevat aina kun siihen on tilaisuus, se on niiden elämän pääsisältö! Ehkä se on aiheuttanut mitä lie olen sanonut.
Tiedän itsekin, että ihminen on seksuaaliolento loppuun asti. mutta ei minulle ainakaan ole elämän päätarkoitus! Pahoittelen jos olen jotenkin loukaannut, kun en enää voi muistaa yhteyttä.
Ensiksi sanon, että ethän loukannut ole tietenkään ainakaan minua, mutta ihan vilpittömästi kiinnosti tietää se juju, mihin tuo perustuu. Kiitos selityksestä.
Katsoppa ketjua siinä puunäkymässä, niin näet sen viestisi, johon vastasin.
tosiaankin aivan leikkimielellä,
ehkä vähän kevennykseksi, sillä siitähän nousi melkoinen myrsky.
En tajua, miksi joku sellaisen puheen siellä meni pitämään.
~~~
Mutta totta puhut, ketju kevensi tunnelmaa!
Rönsyilikin mukaviin aiheisiin, siitä pidän.
Innostuin ratsastusrunonkin rustaamaan, ei kylläkään loppusoinnullista.
:)
ihan ajattelemattomasti sanottu. Kun ei voi muistaa mistä tuo on ....ihan löysää puhetta. Ei ole ihme , että reagoit.
et kai vain pelaa mustaa pekkaa poikien kanssa perjantaisin
Kaalepin pelit ovat puhtaan valkeita!
ja onneanne!
jos heitä verrataan eläimiin.
Mutta jo yli 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua filosofi Demokritos sanoi:
"Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi,
että se ei ota enempää kuin tarvitsee.
Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee."
Mietitäänpä noita kymmenien miljoonien optiohamstraajia tai vastaavia.
{Filosofi Demokritos oli atomiopin kehittäjä.}
.
Noinhan asian laita onkin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Oravahan tekee talletuksiaan
eikä aina edes muista minne.
Jääköhän ihmistenkin tilejä pankkiin unohduksiin?
Kiitos Satu ja muut hienosta ketjusta. Tuo aloitus kuvaili selvästi minun Kaaleppi rakastani lisäyksellä...voin jutella sille, seurustella ja rakastaa/tella.