Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kuinka kauan normaalia elämää?

    Hei, en sairasta itse MS:ää, mutta seurustelukumppanini kyllä. Tällä hetkellä sairaus ei vaikuta hänen elämäänsä mitenkään muuten kuin päivittäisin pistoksin. Minua on alkanut pelottaa itseni ja toisen puolesta. Kauanko on mahdollista, että elämä on normaalia? Eteneekö sairaus aina siihen pisteeseen, ettei enää voi kävellä...? Lähinnä mietityttää yhteisen tulevaisuuden mahdollisuus ja mahdottomuus. Oletteko kokeneet kumppanienne kanssa näitä samoja ajatuksia? Tuntuu pahalta, että se olen minä joka näitä miettii eikä toinen.
    41024
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Ei kannata etukäteen murehtia.Itsellä ensimmäiset oireet oli noin 25 vuotta sitten.Pistoshoitoja ei silloin ollu,mutta nyt on.Kyllä siihen mielialakin vaikuttaa.Niitäki on sitten monenlaisia muotoja. Nauttikaa elämästä täysillä.;)

    Äänestä

    • ...kannustavasta viestistäsi :) tottahan se on ettei etukäteen saisi murehtia, vaan elää joka päivä täysillä!

      Äänestä

    • mietteliäs... kirjoitti:

      ...kannustavasta viestistäsi :) tottahan se on ettei etukäteen saisi murehtia, vaan elää joka päivä täysillä!

      kui mäsä kohtelee. elämistä ei kannata lopettaa.
      asiat käsitellään sillon ja siinä järjestyksessä kun ne tulee..
      murehtimalla ei parane.
      lääkkeet on nykyään hyviä ja vaihtoehtoja on.

      Äänestä

    Olen sairastanut jo toistakymmentävuotta ja pari lasta tehnyt. Töistä olen tän takia ollu koko aikana yhteensä noin kuukauden. Ja matkustan lasten kanssa yksin ulkomaille. Se ei pelaa joka pelkää. Positiivinen asenne auttaa. Jos kaveri on välillä kipeä niin kyllä se siitä tokenee tovin kuluttua kun jaksat hetken tukea.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    mietteliäs... kirjoitti:

    Hei, en sairasta itse MS:ää, mutta seurustelukumppanini kyllä. Tällä hetkellä sairaus ei vaikuta hänen elämäänsä mitenkään muuten kuin päivittäisin pistoksin. Minua on alkanut pelottaa itseni ja toisen puolesta. Kauanko on mahdollista, että elämä on normaalia? Eteneekö sairaus aina siihen pisteeseen, ettei enää voi kävellä...? Lähinnä mietityttää yhteisen tulevaisuuden mahdollisuus ja mahdottomuus. Oletteko kokeneet kumppanienne kanssa näitä samoja ajatuksia? Tuntuu pahalta, että se olen minä joka näitä miettii eikä toinen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu