Tulin katsoneeksi Teemalta nuoruuteni must-filmin eli Käpy selän alla. Olipa jännä kokemus katsoa se uudelleen, kun välillä on aikaa kulunut yli kolmekymmentä vuotta. Eri asioita tarkkailee nuorena ja nyt vanhana. Leffa oli aikanaan uskallettu kulttimaineensa lisäksi. Tänään ihmettelin, mitä sinä muka oli niin uskaliasta. Kai sitten ne muutamat harvat kohtaukset, jolloin jotakin vilahti.
Leffa oli hyvä silloin ja näin jälkikäteenkin katsottuna. Nuoruuden kipeys ja kepeys sekä uskomattoman kauniit nuoret,etenkin tämä Melasniemen poika ja Halkolan Kristiina. Katsoin jälkijutun eli näyttelijöiden haastattelun, kun ollaan itsekukin kuusissakymmenissä. Ikä tekee tehtävänsä ulkonäköön ja miksei vähän muuhunkin.
Kristiina Halkola mainitsi, että kaikki muut filmin teossa mukana olleet palkittiin, mutta ei pääosanäyttelijöitä. Saattaa olla niin. Toisaalta saivathan nämä nuoret näytelijät omalle uralleen loistavan alkupotkun. Parempaa uramarkkinointia ei olisi voinut enää olla. Heistä tuli hetkessä pienen Suomen julkkuja, mikä näkyi myös kunkin pääosanesittäjän urassa, kun kehitystä nyt tutkaa. Suurempi "palkinto" se oli kuin pystit ja kunniamaininnat, jotka vuosien saatossa unohtuvat.
Katsoitko Kävyn? Tuliko oma nuoruus mieleen? Tai muita mietteitä?
Tuntemuksia kävystä ja sen ajasta?
Onko vai eikö?
4260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katsoin silloin aikanaan myös, ja nyt. Samoiten ihmettelin et mistä tuossa kohistiin? Ihan samanlaiselta näytti kuin joku Tauno-Ansa filmi, en menisi edes maksusta katsomaan. Näin myös sen jälkijutun. Niin...20kg pois painoa, eikä laihoja olisi vielä sittenkään:/ Autiovuori ja Wallasvaara oli ihan hyvännäköisiä tuossa haastattelussa. Aikas rääväsuinen on Halkola aina ollut, joten enpä ihmettele, sai toisetkin mukaansa. Olihan siitä silloin lehtikirjoituksia, ja ei niin ylistäviäkään:)) Näin sitä vain näkökantakin iän mukana muuttuu, kaiken muun ohella ;))
tuon "kepu selän alla" uutena -60 luvulla. Se oli ja varmasti vieläkin hyvä. Olen myös nähnyt Eeron ja Kristiinan parin vuoden sisällä. Pisti vilkaisemaan peiliin. Näinkös meille -60 luvun hunsvoteille tosiaan käy, että paikkaa alettava hakea kunnalliskodista tai krematoriosta. Näin ne varmasti maailman kirjat, mutta hauskoja 50 ja 60 luvun ajat. Päivääkään en vaihda pois. Toivottavasti mukavia muistoja teilläkin, ikätoverit.
olevan rohkeampia, kuin tuo käpy. Ollaan totuttu paljasteluun yms.n. Toisaalta se on sääli. Viaton nuoruus, missä sitä enää on? Eri asiat ovat nyt tärkeitä. Mennä nyt suu supulla miestä vastaan.. Tai no, joskus. Lähinnä nuoruus eri vaiheineen palautui mieleen. Muutenkin on tullut kelattua mennyttä elämää. Todempaa tämä nykyinen meno on, en kaipaa muuta.
Olen jatkuvasti kytännyt näistä vanhoista filmeistä, että suutelevatko he oikeasti. Äitini väitti, että ne vain näyttelee ja eivät suutele oikeasti, koska hänen mielestään se oli väärin, siis ei saanut suudella. Kyllä nyt äiti pyörisi haudassaan, jos näkisi, mitä nykyisin tehdään filmeissä. Voi äiti parka. Parhaansa hän yritti meitä lapsia suojella mukamas maailman pahuudelta, mutta sexualisuuden hän onnistui tuhomaan mukamas iljettävänä asiana. Tästä olen kärsinyt koko ikäni. Joulupukkiinkin luotan enemmän, kuin miehen rakkauteen, mikä lieneekin viisainta.