Mä varaan

mulla on ihan sama. Ja oon kanssa pahoillani, ei mullakaan tule sanat kauniisti ulos kun paha olla. Oon varmaan aika rasittava silloin. Ja mä tiedän, että mulla on sitä turbulenssia vaikket sä edes provosoisi, mutta se on tää tilanne. Oikeesti oon paljon rauhallisempi, vaikka on sitä välillä jokatapauksessa. Tietenkin sulla on oikeus suuttua. Ihan kaikki maailman oikeudet. Et tee mitään väärin riitatilanteissa, mun on vaan vaikea unohtaa joitain pelottavia ajatuksia ja käyttäytyä normaalisti ellen saa anteeksipyyntöä. En tarkoita sillä, että kaikki olisi toisen syytä, tiedän että mä oon tainnut alottaa nää kaikki. Mulle merkitsee tuollaiset sanat tosi paljon, mitä sanoit. Kaunis piirre ihmisessä, että sanoo anteeksi, vaikka tiedän etten olisi sitä välttämättä ansainnut. Kun aloitinkin. Ai mä oon vai tehnyt niin suunnattomasti noloja asioita :) No, ehkä mä vuodattelen niitä tänne sitten :) Mutten juuri nyt, oon ollut hereillä viime yön sun takia, niin taidan torkkua nyt ihan vähän :) Toivottavasti sulla ei oo kauhean paha mieli. Mua ärsyttää se ihan kauheasti, että tiedän että sulla on vaikeaa ja sitten jostain syystä mun on vaan pakko lisätä sun tuskaa. En oikeasti haluaisi, kun tiedän että on tarpeeksi vaikeaa muutenkin ilman että sanon inhottavia asioita aina välillä. Oikeesti sisällä on kuitenkin kauniita ajatuksia ja tunteita.

tiiätkö mitä se sana meinaa?

??? kirjoitti:

tiiätkö mitä se sana meinaa?

niille ihmisille jokka täällä hokee vieraille kirjaimille rakastavansa.

??? kirjoitti:

tiiätkö mitä se sana meinaa?

sä mitä se meinaa.

mutta kerro kirjoitti:

sä mitä se meinaa.

Mulle se merkkaa paljon. Se on niin tärkee sana ja sen tarkoitus etten koskaan voisi heitellä sitä sanaa sinne tänne.Se on liian arvokas sellaseen.Se kuuluu vain tietylle ihmiselle, ei kenelle vaan. Monesti näitä palstoja lueskellessa ihmettelee miten voidaan oudoille ihmisille sanoo niin tärkeitä sanoja.Eihän niillä ole sillain mitään merkitystä. Rakastus kuuluu kahdenkeskiseen hetkeen, hiljaiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Auringonlaskuun ja auringonnousuun. Hellyyteen ja arvostamiseen. Mulle se merkkaa toa kaikkee.

ed* kirjoitti:

Mulle se merkkaa paljon. Se on niin tärkee sana ja sen tarkoitus etten koskaan voisi heitellä sitä sanaa sinne tänne.Se on liian arvokas sellaseen.Se kuuluu vain tietylle ihmiselle, ei kenelle vaan. Monesti näitä palstoja lueskellessa ihmettelee miten voidaan oudoille ihmisille sanoo niin tärkeitä sanoja.Eihän niillä ole sillain mitään merkitystä. Rakastus kuuluu kahdenkeskiseen hetkeen, hiljaiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Auringonlaskuun ja auringonnousuun. Hellyyteen ja arvostamiseen. Mulle se merkkaa toa kaikkee.

Lue lisää

ihan muuten vaan näihin asioihin liittymättä vähän huono hetki kirjoittaa mitään neutraalia, mutta siis... Mä koen tuon koko rakastus-sanan verrannolliseksi ihastus-sanaan. Eli sama sana, mutta antaa vaan ymmärtää, että tunteet ei ole "tippuneet" takaisin ihastumiseen. Siis koen sen sanana paljon neutraalimmaksi kuin muut vastaavanlaiset. Mutta se ei varmaan ollut sun pointti. Mun mielestä se, jos ymmärtää tällä palstalla olevat tekstit niin että ne menee sanotaan ihmisille, kertoo jostain tosi suurista sisälukutaidon ongelmista. Ei se, että asiat kirjoittaa sinämuodossa tarkoita, että ne sanoo edelliselle kirjoittajalle tai kelle tahansa. Vaan nimenomaan ja täsmälleen sille ihmiselle, jolle ne ajatuksissaan tarkoittaa. Jos sanon yksin kotonani jotain rakkaudentunnustuksia ääneen sinämuodossa, niin ei sekään tarkoita, että sanoin ne pöytälampulle, vaikka sitä sillä hetkellä satuin katsomaankin. Minulle on kyllä aika monesti ihan sama sanonko asiat täällä ihan tuntemattomalle vai hänelle, koska joka tapauksessa sanon ne ääneen ja hän varmaan tietää, että ne on hänelle eikä sillä minun mielestäni pitäisi olla merkitystä vaikka ne on jossain oudossa kohdassa. Toisten kirjoitukset vaan antaa syyn tai kipinän miettiä joiltain näkökannoilta asiaa. Ja minä en heittele tärkeitä sanoja ja rakkaudentunnustuksia yhtään mitenkään. Mulle ei ole pienenä sellaisia sanottu eikä opetettu sanomaan ja se on mun pohja. Pohja, muttei se millainen haluan olla. Mulla on jossain iässä ollut tosi pahoja tunnelukkoja ihan omien tunteiden sanoiksi laittamisessa omassa päässä. Tuntuu vieläkin vaikealta kuvailla omia tunteita. Niin siksi on tavallaan kaksi tietä, joko sanoo jotain tai ei sano yhtään mitään. Siksi se, mitä mä esim. kirjoitan täällä on aika sensuroimatonta ja jotenkin raakileenomaista, koska nämä lauseet on täsmälleen samoja, mitä mun päähän tulee ja mitä kirjoittaisin päiväkirjaan. Jokainen varmaan ymmärtää, että päiväkirjaan saa kirjoittaa vaikka mitä tärkeitä sanoja, jos aidosti tuntuu siltä. Ja se on mulle henkilökohtaisesti positiivinen asia, että saan omia tunteitani itsestäni ulos, vaikka ne tuleekin sitten ulos väärällä tavalla. Ja oikeassa elämässä, kun ei välttämättä tarvitse puhua, niin silloin en sanokaan oikein mitään tunteistani. Koska voin näyttää tunteet ilman sanoja, se on mulle ainakin miljoona kertaa helpompaa. Ja se tuntuu luonnollisemmalta, johtuu varmaan siitä tunteiden ulossaannin vaikeudesta, mutta sanat ei koskaan tunnu mulle kauhean luonnollisilta. Jos ne on sanoja, jotka kertoo omista tunteistani. Tosiaan mielummin olen sanomatta niitä ja osoitan läheisyydellä, huomioimalla, huolehtimalla, hymyilemällä jne. että mitä tunnen. En todellakaan ole se, jonka suusta tuollaisia sanoja tulee usein tai ensimmäisenä. Koska ne kaikki tunteet ja ajatukset muuttuvat mun päässä teoiksi, hetkiksi, läheisyydeksi. Ei sanoiksi. Joka ikisen täälläkin kirjoittamani tärkeän sanan taustalla on jokin ajatus hetkestä tai teosta. Muistaakseni tuon sanan taustalla oli halu silittää hänen poskeaan ja ehkä halata. Ja ei sellaista voi kirjoittaa, niin sille on pakko etsiä sana korvaamaan sitä mitä haluaisi välittää. Mutta siis en esim. ole sanonut siskolleni IKINÄ, että se on mulle tärkeä tai että rakastan sitä. Oon "sanonut" sen halaamalla sitä, olemalla sen lähellä, laittamalla sille ruokaa kun sillä on ollut nälkä, muistamalla sen syntymäpäivät, kuuntelemalla sen juttuja jne. Eli oon varmasti samaa mieltä sun kanssa tuosta, mihin rakastus kuuluu. Mutta luulen, että et ehkä nähnyt ihan kokonaan minua jos luulet, että en ajattelisi että se on tärkeä sana, joka menettää arvoaan heittelemällä sinne tänne. Tai että oikeasti sanoisin sitä kauheasti. Ja tiedän myös, että jossain tilanteessa on tosi omituista sanoa, että on rakastunut eikä esim. ihastunut. Tiedän sen ihan hyvin, että silloin pitäisi mielummin huijata. Mutta mulle on itselleni tärkeää se, että myönnän omat tunteeni itselleni. Muut ihmiset joutuu vaan kestämään sen. Tai oikeastaan mähän sen joudun kestämään, että saatan vaikuttaa ihan miltä lie. Sekavaa. Lyhyesti sanottuna oon aivan samaa mieltä siitä, että se sana merkitsee paljon ja kuuluu tiettyihin hetkiin. Ja ymmärrän jos jotakin ahdistaa se, jos kuulee sellaisia sanoja liikaa, ehkä olen jossain määrin samanlainen, mutta viallinen tässä itseni ilmaisussa, kuten yritin selittää. Mutta olen aivan eri mieltä tuosta ettei ihmiset saisi kirjoitella tänne sinämuodossa vieraille.

saattaa olla kirjoitti:

ihan muuten vaan näihin asioihin liittymättä vähän huono hetki kirjoittaa mitään neutraalia, mutta siis... Mä koen tuon koko rakastus-sanan verrannolliseksi ihastus-sanaan. Eli sama sana, mutta antaa vaan ymmärtää, että tunteet ei ole "tippuneet" takaisin ihastumiseen. Siis koen sen sanana paljon neutraalimmaksi kuin muut vastaavanlaiset. Mutta se ei varmaan ollut sun pointti. Mun mielestä se, jos ymmärtää tällä palstalla olevat tekstit niin että ne menee sanotaan ihmisille, kertoo jostain tosi suurista sisälukutaidon ongelmista. Ei se, että asiat kirjoittaa sinämuodossa tarkoita, että ne sanoo edelliselle kirjoittajalle tai kelle tahansa. Vaan nimenomaan ja täsmälleen sille ihmiselle, jolle ne ajatuksissaan tarkoittaa. Jos sanon yksin kotonani jotain rakkaudentunnustuksia ääneen sinämuodossa, niin ei sekään tarkoita, että sanoin ne pöytälampulle, vaikka sitä sillä hetkellä satuin katsomaankin. Minulle on kyllä aika monesti ihan sama sanonko asiat täällä ihan tuntemattomalle vai hänelle, koska joka tapauksessa sanon ne ääneen ja hän varmaan tietää, että ne on hänelle eikä sillä minun mielestäni pitäisi olla merkitystä vaikka ne on jossain oudossa kohdassa. Toisten kirjoitukset vaan antaa syyn tai kipinän miettiä joiltain näkökannoilta asiaa. Ja minä en heittele tärkeitä sanoja ja rakkaudentunnustuksia yhtään mitenkään. Mulle ei ole pienenä sellaisia sanottu eikä opetettu sanomaan ja se on mun pohja. Pohja, muttei se millainen haluan olla. Mulla on jossain iässä ollut tosi pahoja tunnelukkoja ihan omien tunteiden sanoiksi laittamisessa omassa päässä. Tuntuu vieläkin vaikealta kuvailla omia tunteita. Niin siksi on tavallaan kaksi tietä, joko sanoo jotain tai ei sano yhtään mitään. Siksi se, mitä mä esim. kirjoitan täällä on aika sensuroimatonta ja jotenkin raakileenomaista, koska nämä lauseet on täsmälleen samoja, mitä mun päähän tulee ja mitä kirjoittaisin päiväkirjaan. Jokainen varmaan ymmärtää, että päiväkirjaan saa kirjoittaa vaikka mitä tärkeitä sanoja, jos aidosti tuntuu siltä. Ja se on mulle henkilökohtaisesti positiivinen asia, että saan omia tunteitani itsestäni ulos, vaikka ne tuleekin sitten ulos väärällä tavalla. Ja oikeassa elämässä, kun ei välttämättä tarvitse puhua, niin silloin en sanokaan oikein mitään tunteistani. Koska voin näyttää tunteet ilman sanoja, se on mulle ainakin miljoona kertaa helpompaa. Ja se tuntuu luonnollisemmalta, johtuu varmaan siitä tunteiden ulossaannin vaikeudesta, mutta sanat ei koskaan tunnu mulle kauhean luonnollisilta. Jos ne on sanoja, jotka kertoo omista tunteistani. Tosiaan mielummin olen sanomatta niitä ja osoitan läheisyydellä, huomioimalla, huolehtimalla, hymyilemällä jne. että mitä tunnen. En todellakaan ole se, jonka suusta tuollaisia sanoja tulee usein tai ensimmäisenä. Koska ne kaikki tunteet ja ajatukset muuttuvat mun päässä teoiksi, hetkiksi, läheisyydeksi. Ei sanoiksi. Joka ikisen täälläkin kirjoittamani tärkeän sanan taustalla on jokin ajatus hetkestä tai teosta. Muistaakseni tuon sanan taustalla oli halu silittää hänen poskeaan ja ehkä halata. Ja ei sellaista voi kirjoittaa, niin sille on pakko etsiä sana korvaamaan sitä mitä haluaisi välittää. Mutta siis en esim. ole sanonut siskolleni IKINÄ, että se on mulle tärkeä tai että rakastan sitä. Oon "sanonut" sen halaamalla sitä, olemalla sen lähellä, laittamalla sille ruokaa kun sillä on ollut nälkä, muistamalla sen syntymäpäivät, kuuntelemalla sen juttuja jne. Eli oon varmasti samaa mieltä sun kanssa tuosta, mihin rakastus kuuluu. Mutta luulen, että et ehkä nähnyt ihan kokonaan minua jos luulet, että en ajattelisi että se on tärkeä sana, joka menettää arvoaan heittelemällä sinne tänne. Tai että oikeasti sanoisin sitä kauheasti. Ja tiedän myös, että jossain tilanteessa on tosi omituista sanoa, että on rakastunut eikä esim. ihastunut. Tiedän sen ihan hyvin, että silloin pitäisi mielummin huijata. Mutta mulle on itselleni tärkeää se, että myönnän omat tunteeni itselleni. Muut ihmiset joutuu vaan kestämään sen. Tai oikeastaan mähän sen joudun kestämään, että saatan vaikuttaa ihan miltä lie. Sekavaa. Lyhyesti sanottuna oon aivan samaa mieltä siitä, että se sana merkitsee paljon ja kuuluu tiettyihin hetkiin. Ja ymmärrän jos jotakin ahdistaa se, jos kuulee sellaisia sanoja liikaa, ehkä olen jossain määrin samanlainen, mutta viallinen tässä itseni ilmaisussa, kuten yritin selittää. Mutta olen aivan eri mieltä tuosta ettei ihmiset saisi kirjoitella tänne sinämuodossa vieraille.

Lue lisää

ja näköjään olen kirjoittanut tosi sekavia lauseita, joita en itsekään ymmärrä, eli en voi korjata, kun en tiedä mitä olen tarkoittanut :D mutta toivottavasti siitä pystyy edes puolet lukemaan :D

saattaa olla kirjoitti:

ihan muuten vaan näihin asioihin liittymättä vähän huono hetki kirjoittaa mitään neutraalia, mutta siis... Mä koen tuon koko rakastus-sanan verrannolliseksi ihastus-sanaan. Eli sama sana, mutta antaa vaan ymmärtää, että tunteet ei ole "tippuneet" takaisin ihastumiseen. Siis koen sen sanana paljon neutraalimmaksi kuin muut vastaavanlaiset. Mutta se ei varmaan ollut sun pointti. Mun mielestä se, jos ymmärtää tällä palstalla olevat tekstit niin että ne menee sanotaan ihmisille, kertoo jostain tosi suurista sisälukutaidon ongelmista. Ei se, että asiat kirjoittaa sinämuodossa tarkoita, että ne sanoo edelliselle kirjoittajalle tai kelle tahansa. Vaan nimenomaan ja täsmälleen sille ihmiselle, jolle ne ajatuksissaan tarkoittaa. Jos sanon yksin kotonani jotain rakkaudentunnustuksia ääneen sinämuodossa, niin ei sekään tarkoita, että sanoin ne pöytälampulle, vaikka sitä sillä hetkellä satuin katsomaankin. Minulle on kyllä aika monesti ihan sama sanonko asiat täällä ihan tuntemattomalle vai hänelle, koska joka tapauksessa sanon ne ääneen ja hän varmaan tietää, että ne on hänelle eikä sillä minun mielestäni pitäisi olla merkitystä vaikka ne on jossain oudossa kohdassa. Toisten kirjoitukset vaan antaa syyn tai kipinän miettiä joiltain näkökannoilta asiaa. Ja minä en heittele tärkeitä sanoja ja rakkaudentunnustuksia yhtään mitenkään. Mulle ei ole pienenä sellaisia sanottu eikä opetettu sanomaan ja se on mun pohja. Pohja, muttei se millainen haluan olla. Mulla on jossain iässä ollut tosi pahoja tunnelukkoja ihan omien tunteiden sanoiksi laittamisessa omassa päässä. Tuntuu vieläkin vaikealta kuvailla omia tunteita. Niin siksi on tavallaan kaksi tietä, joko sanoo jotain tai ei sano yhtään mitään. Siksi se, mitä mä esim. kirjoitan täällä on aika sensuroimatonta ja jotenkin raakileenomaista, koska nämä lauseet on täsmälleen samoja, mitä mun päähän tulee ja mitä kirjoittaisin päiväkirjaan. Jokainen varmaan ymmärtää, että päiväkirjaan saa kirjoittaa vaikka mitä tärkeitä sanoja, jos aidosti tuntuu siltä. Ja se on mulle henkilökohtaisesti positiivinen asia, että saan omia tunteitani itsestäni ulos, vaikka ne tuleekin sitten ulos väärällä tavalla. Ja oikeassa elämässä, kun ei välttämättä tarvitse puhua, niin silloin en sanokaan oikein mitään tunteistani. Koska voin näyttää tunteet ilman sanoja, se on mulle ainakin miljoona kertaa helpompaa. Ja se tuntuu luonnollisemmalta, johtuu varmaan siitä tunteiden ulossaannin vaikeudesta, mutta sanat ei koskaan tunnu mulle kauhean luonnollisilta. Jos ne on sanoja, jotka kertoo omista tunteistani. Tosiaan mielummin olen sanomatta niitä ja osoitan läheisyydellä, huomioimalla, huolehtimalla, hymyilemällä jne. että mitä tunnen. En todellakaan ole se, jonka suusta tuollaisia sanoja tulee usein tai ensimmäisenä. Koska ne kaikki tunteet ja ajatukset muuttuvat mun päässä teoiksi, hetkiksi, läheisyydeksi. Ei sanoiksi. Joka ikisen täälläkin kirjoittamani tärkeän sanan taustalla on jokin ajatus hetkestä tai teosta. Muistaakseni tuon sanan taustalla oli halu silittää hänen poskeaan ja ehkä halata. Ja ei sellaista voi kirjoittaa, niin sille on pakko etsiä sana korvaamaan sitä mitä haluaisi välittää. Mutta siis en esim. ole sanonut siskolleni IKINÄ, että se on mulle tärkeä tai että rakastan sitä. Oon "sanonut" sen halaamalla sitä, olemalla sen lähellä, laittamalla sille ruokaa kun sillä on ollut nälkä, muistamalla sen syntymäpäivät, kuuntelemalla sen juttuja jne. Eli oon varmasti samaa mieltä sun kanssa tuosta, mihin rakastus kuuluu. Mutta luulen, että et ehkä nähnyt ihan kokonaan minua jos luulet, että en ajattelisi että se on tärkeä sana, joka menettää arvoaan heittelemällä sinne tänne. Tai että oikeasti sanoisin sitä kauheasti. Ja tiedän myös, että jossain tilanteessa on tosi omituista sanoa, että on rakastunut eikä esim. ihastunut. Tiedän sen ihan hyvin, että silloin pitäisi mielummin huijata. Mutta mulle on itselleni tärkeää se, että myönnän omat tunteeni itselleni. Muut ihmiset joutuu vaan kestämään sen. Tai oikeastaan mähän sen joudun kestämään, että saatan vaikuttaa ihan miltä lie. Sekavaa. Lyhyesti sanottuna oon aivan samaa mieltä siitä, että se sana merkitsee paljon ja kuuluu tiettyihin hetkiin. Ja ymmärrän jos jotakin ahdistaa se, jos kuulee sellaisia sanoja liikaa, ehkä olen jossain määrin samanlainen, mutta viallinen tässä itseni ilmaisussa, kuten yritin selittää. Mutta olen aivan eri mieltä tuosta ettei ihmiset saisi kirjoitella tänne sinämuodossa vieraille.

Lue lisää

aika perusteellinen selvitys sun tavasta ilmaista asioita ja minä kyllä ymmärsin sen täysin. Ja näen kyllä silmissäni myös hänet, johon tuo kirjoitus sopii kuin nakutettu. Saahan jokainen luoda omia sanoja, kuten esim. lempinimiä, joihin liittyy vaikkapa lämpimiä tunteita ja vaikka ne kirjoittaa täällä julkiselle palstalle niin ehkäpä niiden ajattelee kuitenkin tavoittavan juuri sen nimenomaisen henkilön, joka on mielessä. Se miltä se muiden silmissä näyttää on heidän asiansa, eikä sillä ehkä tarvitse liikaa vaivata mietään. Mukava kirjoitus ja tuntuu, että olet ajatellut paljon asiaa.

mulle on kirjoitti:

aika perusteellinen selvitys sun tavasta ilmaista asioita ja minä kyllä ymmärsin sen täysin. Ja näen kyllä silmissäni myös hänet, johon tuo kirjoitus sopii kuin nakutettu. Saahan jokainen luoda omia sanoja, kuten esim. lempinimiä, joihin liittyy vaikkapa lämpimiä tunteita ja vaikka ne kirjoittaa täällä julkiselle palstalle niin ehkäpä niiden ajattelee kuitenkin tavoittavan juuri sen nimenomaisen henkilön, joka on mielessä. Se miltä se muiden silmissä näyttää on heidän asiansa, eikä sillä ehkä tarvitse liikaa vaivata mietään. Mukava kirjoitus ja tuntuu, että olet ajatellut paljon asiaa.

Lue lisää

ymmärsit sen, ootkin sitten varmaan ainoa :)

ed* kirjoitti:

Mulle se merkkaa paljon. Se on niin tärkee sana ja sen tarkoitus etten koskaan voisi heitellä sitä sanaa sinne tänne.Se on liian arvokas sellaseen.Se kuuluu vain tietylle ihmiselle, ei kenelle vaan. Monesti näitä palstoja lueskellessa ihmettelee miten voidaan oudoille ihmisille sanoo niin tärkeitä sanoja.Eihän niillä ole sillain mitään merkitystä. Rakastus kuuluu kahdenkeskiseen hetkeen, hiljaiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Auringonlaskuun ja auringonnousuun. Hellyyteen ja arvostamiseen. Mulle se merkkaa toa kaikkee.

Lue lisää

ajattelen >>>> juuri samoin. tuli ihana tunne.

ed* kirjoitti:

Mulle se merkkaa paljon. Se on niin tärkee sana ja sen tarkoitus etten koskaan voisi heitellä sitä sanaa sinne tänne.Se on liian arvokas sellaseen.Se kuuluu vain tietylle ihmiselle, ei kenelle vaan. Monesti näitä palstoja lueskellessa ihmettelee miten voidaan oudoille ihmisille sanoo niin tärkeitä sanoja.Eihän niillä ole sillain mitään merkitystä. Rakastus kuuluu kahdenkeskiseen hetkeen, hiljaiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Auringonlaskuun ja auringonnousuun. Hellyyteen ja arvostamiseen. Mulle se merkkaa toa kaikkee.

Lue lisää

Mä oon kokenut kaksi auringonlaskua tärkeän ihmisen kanssa kylki kyljessä ja sen kokemuksen myötä en myöskään koskaan voisi sanoa täällä kenellekään "rakastan". Jotkut sanat kuuluu vain privaattiin ei yleiselle nettipalstalle.Vain hän on kuullut ne sanat multa. Mun ajatus tämä.

sama. kirjoitti:

Mä oon kokenut kaksi auringonlaskua tärkeän ihmisen kanssa kylki kyljessä ja sen kokemuksen myötä en myöskään koskaan voisi sanoa täällä kenellekään "rakastan". Jotkut sanat kuuluu vain privaattiin ei yleiselle nettipalstalle.Vain hän on kuullut ne sanat multa. Mun ajatus tämä.

Lue lisää

asia tuli tuosta mieleen eli sellainen, että ei muuten olisi nykypsykologian mukaan kovin hyvä vanhempi tuollainen, joka ei sano puolisolleen lasten kuullen kaikkien arkistenkin asioiden keskellä, että rakastaa tätä. Kyllä ne sanat kuuluu muidenkin korville. Ja vaikka olin sitä mieltä, että ne menettää merkitystä jos niitä viljelee, niin ei ne nyt herranjumala mitään auringonlaskua tarvi.

itseeni liittymätön kirjoitti:

asia tuli tuosta mieleen eli sellainen, että ei muuten olisi nykypsykologian mukaan kovin hyvä vanhempi tuollainen, joka ei sano puolisolleen lasten kuullen kaikkien arkistenkin asioiden keskellä, että rakastaa tätä. Kyllä ne sanat kuuluu muidenkin korville. Ja vaikka olin sitä mieltä, että ne menettää merkitystä jos niitä viljelee, niin ei ne nyt herranjumala mitään auringonlaskua tarvi.

Lue lisää

että varmasti kivoin kuulla sellaisia aidoissa arkisissa hetkissä, silloin kun ei ehkä itse koe itseään niin rakastettavan oloiseksi, näköiseksi jne. Mun mielestä tollanen mitä kirjoitit on jotenkin epäaitoa, ei elämänmakuista, ei arkista, ei realistista. Pääpointti on se hetken aitous.

itseeni liittymätön kirjoitti:

asia tuli tuosta mieleen eli sellainen, että ei muuten olisi nykypsykologian mukaan kovin hyvä vanhempi tuollainen, joka ei sano puolisolleen lasten kuullen kaikkien arkistenkin asioiden keskellä, että rakastaa tätä. Kyllä ne sanat kuuluu muidenkin korville. Ja vaikka olin sitä mieltä, että ne menettää merkitystä jos niitä viljelee, niin ei ne nyt herranjumala mitään auringonlaskua tarvi.

Lue lisää

Keittikö sulla pohjaan? Mistä kummasta sulla tuli mieleen nuo kaikki asiat? Mistä tuli mieleesi ettei lasten kuullen? Eikä arkiaamuina ja arki - iltoina? Ihan tavallisina päivinä? Väsyneenä ja lopussa? Teet aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä kun kertoo tänne yhden kauniin hetken elämästä:) Kasvahan vielä ja ole sitten vasta suuna ja päänä kun ymmärrät jotakin:)

itseeni liittymätön kirjoitti:

asia tuli tuosta mieleen eli sellainen, että ei muuten olisi nykypsykologian mukaan kovin hyvä vanhempi tuollainen, joka ei sano puolisolleen lasten kuullen kaikkien arkistenkin asioiden keskellä, että rakastaa tätä. Kyllä ne sanat kuuluu muidenkin korville. Ja vaikka olin sitä mieltä, että ne menettää merkitystä jos niitä viljelee, niin ei ne nyt herranjumala mitään auringonlaskua tarvi.

Lue lisää

mahtoi luurata sun käsityskyky ?????

hymyilemään :) kirjoitti:

Keittikö sulla pohjaan? Mistä kummasta sulla tuli mieleen nuo kaikki asiat? Mistä tuli mieleesi ettei lasten kuullen? Eikä arkiaamuina ja arki - iltoina? Ihan tavallisina päivinä? Väsyneenä ja lopussa? Teet aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä kun kertoo tänne yhden kauniin hetken elämästä:) Kasvahan vielä ja ole sitten vasta suuna ja päänä kun ymmärrät jotakin:)

Lue lisää

mikään pohjaan, otin sen muutenkin vaan omaa väitettä tukemaan laitettuna mielikuvitusesimerkkinä, enkä omaan oikeaan elämään perustuvana muistona. Jostain syystä jotain siinä viestissä on, josta välittyy, että se on vaan keksitty esimerkki. Etten ollenkaan ollut huolissani sun mielikuvituslapsista tai mielikuvitusarjesta :D Sähän oot muutenkin se katkera ihminen, joka täällä aina jaksaa mäkättää eikä ymmärrä ettei ketään kiinnosta, vähän surullistakin.

kuules keittänyt kirjoitti:

mikään pohjaan, otin sen muutenkin vaan omaa väitettä tukemaan laitettuna mielikuvitusesimerkkinä, enkä omaan oikeaan elämään perustuvana muistona. Jostain syystä jotain siinä viestissä on, josta välittyy, että se on vaan keksitty esimerkki. Etten ollenkaan ollut huolissani sun mielikuvituslapsista tai mielikuvitusarjesta :D Sähän oot muutenkin se katkera ihminen, joka täällä aina jaksaa mäkättää eikä ymmärrä ettei ketään kiinnosta, vähän surullistakin.

Lue lisää

katkera?

- sivusta tämä - kirjoitti:

mahtoi luurata sun käsityskyky ?????

minuuttien sisällä toinen yhtä tyhmä tukiviesti... :)

kuules keittänyt kirjoitti:

mikään pohjaan, otin sen muutenkin vaan omaa väitettä tukemaan laitettuna mielikuvitusesimerkkinä, enkä omaan oikeaan elämään perustuvana muistona. Jostain syystä jotain siinä viestissä on, josta välittyy, että se on vaan keksitty esimerkki. Etten ollenkaan ollut huolissani sun mielikuvituslapsista tai mielikuvitusarjesta :D Sähän oot muutenkin se katkera ihminen, joka täällä aina jaksaa mäkättää eikä ymmärrä ettei ketään kiinnosta, vähän surullistakin.

Lue lisää

Aika lapsellista suuttua jos kaikki ei olekaan samaa mieltä kanssasi:)

hymyilemään:) kirjoitti:

Aika lapsellista suuttua jos kaikki ei olekaan samaa mieltä kanssasi:)

jaksat täyttää tätä ketjua. Alat aina tehdä niin siinä vaiheessa, kun sulla ei ole enää sanottavaa ja oot jo onnistunut todistamaan typeryytes, mutta oot vaan niin kauhea inttäjä ettet voi luovuttaa. Miten niin suutun kun joku on eri mieltä, mähän nautin siitä :D Kun oikeessa elämässä kaikki ottaa aina heti mun puolen, en saa väitellä :) Toivoisin vaan, että toisen argumentointi olisi aivotoimintaan viittaavaa, ei sitä oikein muuten jaksa. Ei oo haastetta :)

vuodatatte tällaisia litanioita vieraille ihmisille ?? Mitä tääkin hyödytti ketään ?? Vai uskotko sä todella et menee kohilleen ??

ollut joskus sellainen tunne noita lueskellessa, että voiskohan se olla sun ajatus myös... Ja mulla on myös vähän hiljainen päivä, ja ehkä vähän surumielinenkin, kun on aina mielessä sellainen yks asia, joka vaivaa mieltä. Se asia sopis jotenkin tohon sun kirjoitukseen... toivoisin vaan, että saisin jotain selvyyttä siihen asiaan. Se tuntuu vähän raskaalta aina välillä. En minäkään ole täällä kuin ... hmmm...sun vuoksi.

mulla on kirjoitti:

ollut joskus sellainen tunne noita lueskellessa, että voiskohan se olla sun ajatus myös... Ja mulla on myös vähän hiljainen päivä, ja ehkä vähän surumielinenkin, kun on aina mielessä sellainen yks asia, joka vaivaa mieltä. Se asia sopis jotenkin tohon sun kirjoitukseen... toivoisin vaan, että saisin jotain selvyyttä siihen asiaan. Se tuntuu vähän raskaalta aina välillä. En minäkään ole täällä kuin ... hmmm...sun vuoksi.

Lue lisää

tätä kirjoitusta, apua :) Mikä asia sua vaivaa? Jos haluaisit kertoa? Mun mielestä ainakin olisi kiva, jos mulle kerrottaisiin mieltä vaivaavia asioita, niin voisin yrittää selventää niitä tai auttaa jotenkin. Ei ole kiva, jos toisella on mieli jotenkin maassa. Jos haluat kertoa, niin olisin iloinen. Onko sulla hiljainen päivä vaan sen yhden mieltä vaivaavan asian vuoksi, vai onko jotenkin muutenkin surumielinen olo?

mulla on kirjoitti:

ollut joskus sellainen tunne noita lueskellessa, että voiskohan se olla sun ajatus myös... Ja mulla on myös vähän hiljainen päivä, ja ehkä vähän surumielinenkin, kun on aina mielessä sellainen yks asia, joka vaivaa mieltä. Se asia sopis jotenkin tohon sun kirjoitukseen... toivoisin vaan, että saisin jotain selvyyttä siihen asiaan. Se tuntuu vähän raskaalta aina välillä. En minäkään ole täällä kuin ... hmmm...sun vuoksi.

Lue lisää

vastaamattomuuteen liittyen, että se aihe tulee nyt ihan selväksi, että pahin asia niihin liittyen, mitä mulle voit tehdä, on murehtia itse niistä. Kun ei ole mitään syytä. Mä ajattelen niitä sillä tavalla vähän hymyillen, että "eipä se Tietenkään voinnut vastata" :) Mua vaan hymyilyttää ja huokailuttaa :) Eli en mitenkään pahalla. En ajattele, että se olisi väärää käytöstä tai mitään, ymmärrän sen kyllä. Ja tosiaan koen, että tavallaan olen itse käyttäytynyt ihan samalla tavalla, koska olisin monta kertaa voinut sanoa jotain. Eli molemmat ollaan ihan yhtä hölmöjä ja yhteysvammaisia :D Eli ei jooko murehdita niistä ollenkaan. Ja hyppäät yli sellaiset hölmöt viestit ettei mun tarvi murehtia, että vaikuttaakohan ne mun kirjoittamilta :)

vielä siihen kirjoitti:

vastaamattomuuteen liittyen, että se aihe tulee nyt ihan selväksi, että pahin asia niihin liittyen, mitä mulle voit tehdä, on murehtia itse niistä. Kun ei ole mitään syytä. Mä ajattelen niitä sillä tavalla vähän hymyillen, että "eipä se Tietenkään voinnut vastata" :) Mua vaan hymyilyttää ja huokailuttaa :) Eli en mitenkään pahalla. En ajattele, että se olisi väärää käytöstä tai mitään, ymmärrän sen kyllä. Ja tosiaan koen, että tavallaan olen itse käyttäytynyt ihan samalla tavalla, koska olisin monta kertaa voinut sanoa jotain. Eli molemmat ollaan ihan yhtä hölmöjä ja yhteysvammaisia :D Eli ei jooko murehdita niistä ollenkaan. Ja hyppäät yli sellaiset hölmöt viestit ettei mun tarvi murehtia, että vaikuttaakohan ne mun kirjoittamilta :)

Lue lisää

saattaa/voisi/kunpa oisi eräältä minulle hyvin, hyvin tärkeältä ihmiseltä.Kuitenkin sama tilanne. Sen nyt kirjoitan että juu, olen ja myönnän, ihan yhtä "hölmö" kuin sinäkin. Miksei siis voida kohdata ja tunnustaa tunteemme????? Miksi nää onkin näin hankalia?? No, meidän koko stoorimme voisi useiden mielestä olla ihan "mahdoton", ei vaan voi mitään! Laita nyt vaikka viesti niin toki heti vastaan!!

ollakko vai eikö olla kirjoitti:

saattaa/voisi/kunpa oisi eräältä minulle hyvin, hyvin tärkeältä ihmiseltä.Kuitenkin sama tilanne. Sen nyt kirjoitan että juu, olen ja myönnän, ihan yhtä "hölmö" kuin sinäkin. Miksei siis voida kohdata ja tunnustaa tunteemme????? Miksi nää onkin näin hankalia?? No, meidän koko stoorimme voisi useiden mielestä olla ihan "mahdoton", ei vaan voi mitään! Laita nyt vaikka viesti niin toki heti vastaan!!

Lue lisää

Miten outojen ihmisten viestit on sulle noin merkityksellisiä? Pakoilet puhumista oikealle ihmiselle?

ollakko vai eikö olla kirjoitti:

saattaa/voisi/kunpa oisi eräältä minulle hyvin, hyvin tärkeältä ihmiseltä.Kuitenkin sama tilanne. Sen nyt kirjoitan että juu, olen ja myönnän, ihan yhtä "hölmö" kuin sinäkin. Miksei siis voida kohdata ja tunnustaa tunteemme????? Miksi nää onkin näin hankalia?? No, meidän koko stoorimme voisi useiden mielestä olla ihan "mahdoton", ei vaan voi mitään! Laita nyt vaikka viesti niin toki heti vastaan!!

Lue lisää

Oiskoos mahollista et on hankalaa ihan omasta itestäs johtuen? Meet yli siitä missä aita on matalin. Selvästikin. Eiköös eka edellytys millekään oo ees puhua sille " tärkeelle ihmiselle " ? Meneekö mikään eteenpäin näillä sun tavoilla? Ja kello kaksi yöllä. Jos ei tee mitään ei saakaan mitään.

ollakko vai eikö olla kirjoitti:

saattaa/voisi/kunpa oisi eräältä minulle hyvin, hyvin tärkeältä ihmiseltä.Kuitenkin sama tilanne. Sen nyt kirjoitan että juu, olen ja myönnän, ihan yhtä "hölmö" kuin sinäkin. Miksei siis voida kohdata ja tunnustaa tunteemme????? Miksi nää onkin näin hankalia?? No, meidän koko stoorimme voisi useiden mielestä olla ihan "mahdoton", ei vaan voi mitään! Laita nyt vaikka viesti niin toki heti vastaan!!

Lue lisää

En oikein tiedä mitä vastaisin. Niin, kaikki on aina kauhean hankalaa, että varmaan pitäisi itse yrittää ainakin olla tekemättä vielä hankalammaksi. Mulla on vaan ehkä se, että vähän tuntuu yhteydenotot ja sellaiset hankalalta, koska sisälläni on aika vahva ajatus, että ne ahdistaa häntä. Tai että häntä ei välttämättä ajatus ahdista aina, mutta sitten jos tekisin niin, hän ahdistuisi. En tiedä onko se oikea ajatus, mutta luulen niin. Monesti kyllä on sellainen pienen pieni ajatus, että ehkä haluaisin laittaa viestin. Mutta sitten tuntuu vaan, että ei ole järkevää sanottavaakaan. Tai olisi varmaan paljon sanottavaa, mutta vaikea sanoa. En tiedä, ehkä tää johtuu vaan musta ja siitä, että oon muutenkin tosi huono tällaisessa. Viestit tuntuu päässä vähän lievemmiltä, mutta kohtaamisesta ajattelen, että se olisi jotain mitä hän ei halua. Että se vaan ahdistaisi. Ja pelottaisihan se muakin, mutta haluaisin kyllä kohdata hänet. Mutta vain hänet ja jotenkin turvallisesti, eli ei varmaan mahdollisuuksia sellaiseen :D En kuitenkaan halua ahdistaa toista ihan muutenkaan, enkä etenkään siksi, että en nyt jaksaisi kestää niitä seurauksia, mitä tapahtuu, jos menen liian lähelle. Tai jotain sellaista. Mitä on ennenkin. Äh, en osaa selittää. Pelottaa. Eli yksinkertaisesti sanottuna haluan, mutta pelkään. Ja noihin alempiin viesteihin liittyen sanon vaan, että minusta ainakin on mukava, että sanoo omia ajatuksiaan ja tunteita tännekin. Ei se ole yhtään tyhmää. Ne on pieniä askelia, ihan vaikka jo niinkin, että jäsentää omia ajatuksiaan itselleen. Kiva, että kirjoitit tänne, tylsäähän tätä ketjua olisi lukea jos ei täällä olisi kuin omat tylsät höpötykset :)

viesti :) kirjoitti:

En oikein tiedä mitä vastaisin. Niin, kaikki on aina kauhean hankalaa, että varmaan pitäisi itse yrittää ainakin olla tekemättä vielä hankalammaksi. Mulla on vaan ehkä se, että vähän tuntuu yhteydenotot ja sellaiset hankalalta, koska sisälläni on aika vahva ajatus, että ne ahdistaa häntä. Tai että häntä ei välttämättä ajatus ahdista aina, mutta sitten jos tekisin niin, hän ahdistuisi. En tiedä onko se oikea ajatus, mutta luulen niin. Monesti kyllä on sellainen pienen pieni ajatus, että ehkä haluaisin laittaa viestin. Mutta sitten tuntuu vaan, että ei ole järkevää sanottavaakaan. Tai olisi varmaan paljon sanottavaa, mutta vaikea sanoa. En tiedä, ehkä tää johtuu vaan musta ja siitä, että oon muutenkin tosi huono tällaisessa. Viestit tuntuu päässä vähän lievemmiltä, mutta kohtaamisesta ajattelen, että se olisi jotain mitä hän ei halua. Että se vaan ahdistaisi. Ja pelottaisihan se muakin, mutta haluaisin kyllä kohdata hänet. Mutta vain hänet ja jotenkin turvallisesti, eli ei varmaan mahdollisuuksia sellaiseen :D En kuitenkaan halua ahdistaa toista ihan muutenkaan, enkä etenkään siksi, että en nyt jaksaisi kestää niitä seurauksia, mitä tapahtuu, jos menen liian lähelle. Tai jotain sellaista. Mitä on ennenkin. Äh, en osaa selittää. Pelottaa. Eli yksinkertaisesti sanottuna haluan, mutta pelkään. Ja noihin alempiin viesteihin liittyen sanon vaan, että minusta ainakin on mukava, että sanoo omia ajatuksiaan ja tunteita tännekin. Ei se ole yhtään tyhmää. Ne on pieniä askelia, ihan vaikka jo niinkin, että jäsentää omia ajatuksiaan itselleen. Kiva, että kirjoitit tänne, tylsäähän tätä ketjua olisi lukea jos ei täällä olisi kuin omat tylsät höpötykset :)

Lue lisää

että et viitsisi ajatella liikaa toisen puolesta, se on vähän ikävää. Jos vaan ajattelisit omalta kannaltasi, niin asiat vois sujua paljon paremmin. ;)

tähän sulle kirjoitti:

että et viitsisi ajatella liikaa toisen puolesta, se on vähän ikävää. Jos vaan ajattelisit omalta kannaltasi, niin asiat vois sujua paljon paremmin. ;)

otan huomioon sen, että mun ajatukset saattaa olla väärässä. En oo niin ilkeä, että en ottaisi sitä huomioon :) Mutta pakko kai jotain kuvaa on muodostaa tilanteesta, jonka pohjalta sitten toimii. Tuo oli kyllä ihan hyvä neuvo, että ajattele vaan omasta puolestasi :) Se on vaan niiiiin vaikeaa :) Voinhan tietysti luvata yrittää, mutta yritän kuitenkin tulkita liikaa toisten ajatuksia ja ne yritykset on yhtä tyhjän kanssa. Ja sanon ihan muutenkin vaan, että joihinkin asioihin pitää kerätä rohkeuttakin, ei se vaan ole siitä kiinni, että ajattelisi vain mitä itse tahtoo. Tai no, on se eniten siitä kiinni. Kun rohkeudenpuute ei oo ennenkään estänyt :D Mutta ne omat ajatukset hänen ajatuksistaan ovat kyllä kieltämättä hieman estäviä. Hyvä neuvo jos sitä osais noudattaa :)

osittain yhteen kysymykseen, jota olen miettinyt ja se, että haluat olla yksin suhteen päätyttyä on aivan ymmärrettävää. Niin luultavasti tekisin itsekin. Mielestäni on hyvä, että selvittää ensin oman elämänsä ja menneen suhteensä ennenkuin ryhtyy mihinkään uuteen. Jos sulla on tunteita kuitenkin toista ihmistä kohtaan ja jos ne vaikka on molemminpuolisia, niin olisihan se hyvä jos hänellekin jotain noista ajatuksistasi kertoisit. Ja jos et halua olla hänen kanssaan enää yhteydessä, niin siitäkin olisi hyvä kertoa, että hän voi käsitellä asian omassa elämässään ja jatkaa eteenpäin. Nämä kirjoitukset täällä eivät ratkaise tai selitä mitään, siksi näitä on oikeastaan aika ikävä lukea. Kaikki on kuitenkin edelleenkin yhtä epäselvää...

kyselevä kirjoitti:

osittain yhteen kysymykseen, jota olen miettinyt ja se, että haluat olla yksin suhteen päätyttyä on aivan ymmärrettävää. Niin luultavasti tekisin itsekin. Mielestäni on hyvä, että selvittää ensin oman elämänsä ja menneen suhteensä ennenkuin ryhtyy mihinkään uuteen. Jos sulla on tunteita kuitenkin toista ihmistä kohtaan ja jos ne vaikka on molemminpuolisia, niin olisihan se hyvä jos hänellekin jotain noista ajatuksistasi kertoisit. Ja jos et halua olla hänen kanssaan enää yhteydessä, niin siitäkin olisi hyvä kertoa, että hän voi käsitellä asian omassa elämässään ja jatkaa eteenpäin. Nämä kirjoitukset täällä eivät ratkaise tai selitä mitään, siksi näitä on oikeastaan aika ikävä lukea. Kaikki on kuitenkin edelleenkin yhtä epäselvää...

Lue lisää

ratkaisekaan eikä ehkä selitäkään, mutta jotain silti. Jos sitä ajattelit, että nämä korvaisivat normaalia kanssakäymistä, niin ei. Jos tilanne on sellainen, että sitä ei muutenkaan olisi, niin kyllä nämä minusta ovat positiivisia asioita. Kun ei ne vie ainakaan minun osaltani mistään pois. Tiedän, että ilman näitä olisin vaan hiljaa. Nyt en ehkä haluaisi olla, mutta tuntuisi ettei voi muutakaan. Ehkä se olisi väärä tunne, mutta ihmiset toimivat omien väärienkin ajatustensa pohjalta. Tuota juuri tarkoitin :) Että on niin vaikea tajuta mitkä on sellaisia asioita mitä pitäisi kertoa. Tuo juuri, kun sanoit että osittain vastasin. Yritin kovasti miettiä, että sanon nyt kaiken kertomisen arvoisen, mutten keksinyt enempää. Kai jotkin asiat on itselle niin itsestäänselvyyksiä, että on tosi vaikea tietää mitä kertoa. Tai no tiedän, että yhdestä asiasta saattaa olla hieman kysymyksiä, mutta oikeastaan se on niin tyhmä ja turha asia ja sitäkään ei täällä viitsi selittää. Jos viitsit tai haluat, niin olisi kiva jos sanoisit millaisia kysymyksiä sinulla pyörii päässä hänelle. Jos vaikka tajuaisin niistä jotain mitä olisi hyvä kertoa. Mulla on muutenkin joku vika asioista kertomisessa ellei kysellä kysymyksiä. Kukaan ei kuulemma koskaan tunne saavansa vastausta, jos saan vaan itse löpistä. Mielestäni kerron aika selkeästi ja mulle aina valitetaan, että salailen jotain ja en koskaan kerro kaikkea. Yritän kyllä :) Ainakin joskus. Niin, minustakin se on hyvä, että selvittää ensin oman elämänsä ja kaiken ennen mitään uutta. Minusta se on tietenkin tärkeää, että kaikki on selvää, mutta myös se, että ihmiset ei kanna vääriä painolasteja repimään suhteen alkua. En osaa selittää mitä tarkoitan, mutta tavallaan niin, että ei saa rakentaa mitään, jos on vanhoja asioita liikaa mielessä, koska sitten saattaa tulla huonot perustukset. Suhtaudun muutenkin suhteen aloittamiseen vähän niin, että sen täytyy mennä todella turvallisesti. Ei saa jäädä luottamusaukkoja tai mitään siinä alkuvaiheessa. Pitää mennä niin hitaasti ettei jää. Koska tuleva luottamus rakentuu menneelle. En nyt osaa selittää, mutta se on minusta tärkeää, että alku menee vakaasti ja tarkasti vaikka sitten hitaasti, kunhan tulee hyvä pohja. Tuli kai jo rivien välistä, että mulla on luottamusongelmia :) Siksi nuo asiat ovat tärkeitä. Ja siksi myös se puhdas pöytä on ehdottomuus, koska muuten en voi luottaa oikeastaan yhtään. Pystyn puhumaan ja niin, vaikka tilanne olisi mikä on, mutta siinä se onkin. Ja kun ei luota, jotenkin sisällään on pakko ajatella koko ajan kaikkein pahimpia ja satuttavampia ajatuksia ja se vähän syö sydäntä. Tunteistani olen hänelle kertonut. Ainakin ne hänen pitäisi tietää. Huom. pitäisi, en ole ollenkaan varma ettei hänellä olisi hieman valikoiva kuulo :D Siis tunteeni tietää. Näistä asioista en ole sanonut, mutta en tiedä osaanko. Olet oikeassa, että saattaisi olla hyvä sanoa jotain. Mutta tuntuu vaan vaikealta. Kun ajattelen kuitenkin, että tällaiset asiat ei ole sellaisia mitä voi vaan sanoa. No, ei mikään ole, mutta tuntuu pelottavalta sanoa yhtään mitään. Kun ei kai oikeasti voi vaan vieraalle ihmiselle puhua jostain ilman että sanoo edes hei. En taaskaan osaa selittää, mutta se on vaikeaa. En halua olla olematta häneen yhteydessä. Ja jos haluaisin, tietenkin kertoisin sen suoraan hänelle. Mutta haluaisin edelleen.

nämä asioita kirjoitti:

ratkaisekaan eikä ehkä selitäkään, mutta jotain silti. Jos sitä ajattelit, että nämä korvaisivat normaalia kanssakäymistä, niin ei. Jos tilanne on sellainen, että sitä ei muutenkaan olisi, niin kyllä nämä minusta ovat positiivisia asioita. Kun ei ne vie ainakaan minun osaltani mistään pois. Tiedän, että ilman näitä olisin vaan hiljaa. Nyt en ehkä haluaisi olla, mutta tuntuisi ettei voi muutakaan. Ehkä se olisi väärä tunne, mutta ihmiset toimivat omien väärienkin ajatustensa pohjalta. Tuota juuri tarkoitin :) Että on niin vaikea tajuta mitkä on sellaisia asioita mitä pitäisi kertoa. Tuo juuri, kun sanoit että osittain vastasin. Yritin kovasti miettiä, että sanon nyt kaiken kertomisen arvoisen, mutten keksinyt enempää. Kai jotkin asiat on itselle niin itsestäänselvyyksiä, että on tosi vaikea tietää mitä kertoa. Tai no tiedän, että yhdestä asiasta saattaa olla hieman kysymyksiä, mutta oikeastaan se on niin tyhmä ja turha asia ja sitäkään ei täällä viitsi selittää. Jos viitsit tai haluat, niin olisi kiva jos sanoisit millaisia kysymyksiä sinulla pyörii päässä hänelle. Jos vaikka tajuaisin niistä jotain mitä olisi hyvä kertoa. Mulla on muutenkin joku vika asioista kertomisessa ellei kysellä kysymyksiä. Kukaan ei kuulemma koskaan tunne saavansa vastausta, jos saan vaan itse löpistä. Mielestäni kerron aika selkeästi ja mulle aina valitetaan, että salailen jotain ja en koskaan kerro kaikkea. Yritän kyllä :) Ainakin joskus. Niin, minustakin se on hyvä, että selvittää ensin oman elämänsä ja kaiken ennen mitään uutta. Minusta se on tietenkin tärkeää, että kaikki on selvää, mutta myös se, että ihmiset ei kanna vääriä painolasteja repimään suhteen alkua. En osaa selittää mitä tarkoitan, mutta tavallaan niin, että ei saa rakentaa mitään, jos on vanhoja asioita liikaa mielessä, koska sitten saattaa tulla huonot perustukset. Suhtaudun muutenkin suhteen aloittamiseen vähän niin, että sen täytyy mennä todella turvallisesti. Ei saa jäädä luottamusaukkoja tai mitään siinä alkuvaiheessa. Pitää mennä niin hitaasti ettei jää. Koska tuleva luottamus rakentuu menneelle. En nyt osaa selittää, mutta se on minusta tärkeää, että alku menee vakaasti ja tarkasti vaikka sitten hitaasti, kunhan tulee hyvä pohja. Tuli kai jo rivien välistä, että mulla on luottamusongelmia :) Siksi nuo asiat ovat tärkeitä. Ja siksi myös se puhdas pöytä on ehdottomuus, koska muuten en voi luottaa oikeastaan yhtään. Pystyn puhumaan ja niin, vaikka tilanne olisi mikä on, mutta siinä se onkin. Ja kun ei luota, jotenkin sisällään on pakko ajatella koko ajan kaikkein pahimpia ja satuttavampia ajatuksia ja se vähän syö sydäntä. Tunteistani olen hänelle kertonut. Ainakin ne hänen pitäisi tietää. Huom. pitäisi, en ole ollenkaan varma ettei hänellä olisi hieman valikoiva kuulo :D Siis tunteeni tietää. Näistä asioista en ole sanonut, mutta en tiedä osaanko. Olet oikeassa, että saattaisi olla hyvä sanoa jotain. Mutta tuntuu vaan vaikealta. Kun ajattelen kuitenkin, että tällaiset asiat ei ole sellaisia mitä voi vaan sanoa. No, ei mikään ole, mutta tuntuu pelottavalta sanoa yhtään mitään. Kun ei kai oikeasti voi vaan vieraalle ihmiselle puhua jostain ilman että sanoo edes hei. En taaskaan osaa selittää, mutta se on vaikeaa. En halua olla olematta häneen yhteydessä. Ja jos haluaisin, tietenkin kertoisin sen suoraan hänelle. Mutta haluaisin edelleen.

Lue lisää

tilanteita kuin mitä tuosta kirjoituksestasi voin lukea ja sijoittaa itseni siihen vastapuoleksi. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi tuosta painolastien purkamisesta ja puhtaasta pöydästä ja taitaa mullakin olla niitä luottamusongelmia. :) Ja mun painolasteihin kyllä kuuluu myös puhumattomuus. Olen kai tottunut siihen, että ihmiset on epärehellisiä, mutta se että jää täysin vaille vastauksia tuntuu aika julmalta. Ehkä se ei ole tarkoituksellista, vaan toisen "ongelma", mutta jos joku ihminen on tärkeä niin luulisi, että edes yrittäisi. Mulle kyseleminen on vähän vaikeaa kun se helposti tuntuu tungettelevalta ja toisaalta olen tottunut siihen, ettei niitä vastauksia kuitenkaan tule. Sanot, että on joku hölmö asia, joka saattaa herättää kysymyksiä, mutta jospa se on sille toiselle iso ja tärkeä asia... ei pitäisi koskaan pitää asioita itsestäänselvinä. Mulle mikään ei ole selvää juuri sen puhumattomuuden vuoksi, ja se on vaikeaa. Olen huomannut, että mun kuulo on myös joskus vähän valikoiva ;) Ja kuulen kyllä tämän vastauksesi, mutta sanot itse, että et ole puhunut hänelle. Siinä on sellainen paradoksi, joka on totta mun elämässä. Se että joku kertoo tunteistaan, mutta häipyy sitten mitään selittelemättä on aika tuskallista. Jos tilanne on jollain tavalla vaikea muutenkin tai ristiriitainen niin se repii aika paljon rikki sisältäpäin. Olisi parempi jos tietäisi jotakin tilanteesta, sillä asioiden tulokseton miettiminen vie paljon voimia ja muu elämä käy raskaaksi. Näin käy luonnollisesti ainoastaan silloin, jos se toinen on jostain syystä tärkeä itselle.

auka samanlaisia kirjoitti:

tilanteita kuin mitä tuosta kirjoituksestasi voin lukea ja sijoittaa itseni siihen vastapuoleksi. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi tuosta painolastien purkamisesta ja puhtaasta pöydästä ja taitaa mullakin olla niitä luottamusongelmia. :) Ja mun painolasteihin kyllä kuuluu myös puhumattomuus. Olen kai tottunut siihen, että ihmiset on epärehellisiä, mutta se että jää täysin vaille vastauksia tuntuu aika julmalta. Ehkä se ei ole tarkoituksellista, vaan toisen "ongelma", mutta jos joku ihminen on tärkeä niin luulisi, että edes yrittäisi. Mulle kyseleminen on vähän vaikeaa kun se helposti tuntuu tungettelevalta ja toisaalta olen tottunut siihen, ettei niitä vastauksia kuitenkaan tule. Sanot, että on joku hölmö asia, joka saattaa herättää kysymyksiä, mutta jospa se on sille toiselle iso ja tärkeä asia... ei pitäisi koskaan pitää asioita itsestäänselvinä. Mulle mikään ei ole selvää juuri sen puhumattomuuden vuoksi, ja se on vaikeaa. Olen huomannut, että mun kuulo on myös joskus vähän valikoiva ;) Ja kuulen kyllä tämän vastauksesi, mutta sanot itse, että et ole puhunut hänelle. Siinä on sellainen paradoksi, joka on totta mun elämässä. Se että joku kertoo tunteistaan, mutta häipyy sitten mitään selittelemättä on aika tuskallista. Jos tilanne on jollain tavalla vaikea muutenkin tai ristiriitainen niin se repii aika paljon rikki sisältäpäin. Olisi parempi jos tietäisi jotakin tilanteesta, sillä asioiden tulokseton miettiminen vie paljon voimia ja muu elämä käy raskaaksi. Näin käy luonnollisesti ainoastaan silloin, jos se toinen on jostain syystä tärkeä itselle.

Lue lisää

ympäripyöreydet nyt varmaan sopii suurimman osan tilanteisiin :) Ei, se hölmö asia on vaan yksi ärsyttävä ja turha juttu. Ei sillä ole oikeastaan mitään tekemistä minkään kanssa eikä mitään väliä kunhan se nyt jotenkin on molempien tiedossa. Että tajuaa vaan sivuttaa jotkut jutut. Ei mitään isoa tai tärkeää, vaan vammasta pelleilyä. Eikä minullakaan mitään tyhjentäviä vastauksia joka kysymykseen ole, ei siihenkään. Olen minä siis kertonut omat tunteeni ja paljon asioita hänelle. Enkä koe niinkään, että olisin häipynyt yhtään mihinkään, ja varmaan olen aika paljon selittänytkin, ehkä jopa vähän liikaa :) Tässä olen koko ajan ollut. En tiedä olenko oikeassa, mutta koen kyllä, että jos hän miettii minua, niin se mitä siitä tulee mieleen, ei välttämättä ole kovin ristiriitaisen sekavaa. Enemmän varmaan päätä vaivaa hänellä ihan itseensä liittyvät asiat. Niin ainakin luulisin. Koska koen, että jollain sekavalla tavalla meidän keskenäisissä väleissä on kuitenkin jotain selvyyttä. Ehkä. Ei ainakaan sellaista hirveää sekavuutta, että niitä pitäisi raskaasti ja tuloksemattomasti miettiä koko ajan. Enemmän omat jutut vaikuttaa siihen kuinka tuloksetonta tai raskasta niiden miettiminen on. En osaa taas selittää tätä, mutta mun mielestä minun ja hänen väleissä on jotain selkeääkin. Mä vielä korostan, että jos kyse ei ole mistään seurustelusta ja suhteessa olemisesta, niin se puhumattomuus/vastaamattomuus ei mun mielestä ole mitään, mitä kannattais surra. Mä osaan ottaa sen ihan hyvin. Suhteessa ollessa se on sitten ihan eri asia jos toinen ei vastaa viesteihin ja tahallaan huolestuttaa. Sellanen on vaan puhtaasti ilkeää. Mutta jos suhdetta ei ole, niin kyllä sen ymmärtää. Tietty tilanteista riippuen. Jos on luottamisongelmia ja kun ei tietty alussa voikaan luottaa toiseen täysin, niin minusta oikeastaan ehto sille, että voi luottamus rakentua on se, että molemmat osaa sanoa myös, että "en halua vastata" "tästä en halua puhua" jne. Rehellisyys säilyy niin. Ajan kanssa sitten ne aiheet, joista voi puhua, voi lisääntyä. Eli mua ei hirveästi haittaa se, että vaikka kysyisin jotain, en saisikaan vastausta. Mun mielestä se on tuhat kertaa parempi kuin vastauksen säveltäminen aiheeseen mistä ei välittäisi puhua. Puhuminenkin tarvitsee luottamusta. Enkä voi sietää sellaista jatkuvaa pikkuvalehtelua, etenkin jos valehtelee niin huonosti, että jää aina kiinni. Pidän enemmän hyvistä valehtelijoista kuin huonoista, että jos on jotain asioita, mitä haluaa pitää itsellään, niin ainakin pystyy vakuuttelemaan mulle ettei mun tarvi huolestua :D No joo, tarkoittaen siis että on keskinäistä kunnioitusta eikä luottamusta riko mitenkään. Taas kirjoitan ihan sekoja ja noi voi ymmärtää ihan väärin, mutta en nyt jaksa kirjoittaa tarkennuksia. Mä en itse koe puhumista vaikeaksi, koska se on niin tärkeää jos haluaa olla etääntymättä. Yleensä pidän aika hyvin huolen siitä, että puheyhteys on hyvä, kun koen sen niin tärkeäksi. Mutta niin tapahtuu vain läheisten kanssa tietty. Ja yritän olla todella rehellinen kaikessa, se on minusta toisen kunnioittamista. Ja luottamuksen edellytys. Se, ettei ole rehellinen, kertoo ettei kunnioita toista kunnolla. Tai ehkä itseäänkään, en tiedä. Myöskään en pidä totuutta yksiselitteisenä asiana. On esim. sisäinen totuus ja ulkoinen totuus. Jokaisen sisäinen totuus on se, minkä koen erittäin tärkeäksi. Ja mistä on aina syytä puhua, koska se voi olla ihan erilainen kuin ulkoinen totuus. En nyt kyllä osaa kunnolla selittää mitään. En osaa sanoa mitään tuohon sun tilanteeseen, muuta kuin ehkä sen, että ei varmaan kannattaisi niin hirveästi aina miettiä mitä toinen tekee tai ei tee, vaan keskittyä enemmän itseensä. Siis esim. jos toinen on häipynyt ja koet siitä tuskaa, niin ajattele voisitko hakea sen takaisin. Ei ole mitään hyötyä velloa niissä ajatuksissa mitä toisen pitäisi tehdä. Jos todella haluaa jotain, sen eteen pitää tehdä joskus vaikeitakin asioita ja rakkaudessa ei päde mitkään vuorot. Ainakin yritän todella tietoisesti itse keskittyä itseeni ja miettiä mitä minä uskaltaisin tai voisin tehdä. Joskus se vastaus on, että juuri nyt en paljon mitään, mutta silloin pitää valita kehittää itseään. Keksiä ratkaisuja. Luokin vielä varmaan tuskaisen ja turhautuneen olon, jos vaan jää odottelemaan toisen tekemisiä. Itseensä voi kuitenkin eniten vaikuttaa. Joo, ehkä menen nyt nukkumaan tai tulee vielä älyvapaampaa tekstiä, taidan olla vähän väsynyt ja tökkäsin juuri vahingossa peukalon silmääni :D Mitenköhän onnistuin siinäkin tässä kirjoittamisen lomassa, villi peukalo. Tai oikeastaan ajattelin kyllä siivota. Pakko siivoilla yöllä kun en kestä sitä kun ohikulkijat nauraa kun yritän tampata mattoa :D Viimeksikin luulin pärjääväni ihan kohtuullisesti sen kanssa, mutta naapurin vanha mummo tuli tarjoamaan apua voimaa vaativissa jutuissa... hmmmm. :D

mun kirjoittamat kirjoitti:

ympäripyöreydet nyt varmaan sopii suurimman osan tilanteisiin :) Ei, se hölmö asia on vaan yksi ärsyttävä ja turha juttu. Ei sillä ole oikeastaan mitään tekemistä minkään kanssa eikä mitään väliä kunhan se nyt jotenkin on molempien tiedossa. Että tajuaa vaan sivuttaa jotkut jutut. Ei mitään isoa tai tärkeää, vaan vammasta pelleilyä. Eikä minullakaan mitään tyhjentäviä vastauksia joka kysymykseen ole, ei siihenkään. Olen minä siis kertonut omat tunteeni ja paljon asioita hänelle. Enkä koe niinkään, että olisin häipynyt yhtään mihinkään, ja varmaan olen aika paljon selittänytkin, ehkä jopa vähän liikaa :) Tässä olen koko ajan ollut. En tiedä olenko oikeassa, mutta koen kyllä, että jos hän miettii minua, niin se mitä siitä tulee mieleen, ei välttämättä ole kovin ristiriitaisen sekavaa. Enemmän varmaan päätä vaivaa hänellä ihan itseensä liittyvät asiat. Niin ainakin luulisin. Koska koen, että jollain sekavalla tavalla meidän keskenäisissä väleissä on kuitenkin jotain selvyyttä. Ehkä. Ei ainakaan sellaista hirveää sekavuutta, että niitä pitäisi raskaasti ja tuloksemattomasti miettiä koko ajan. Enemmän omat jutut vaikuttaa siihen kuinka tuloksetonta tai raskasta niiden miettiminen on. En osaa taas selittää tätä, mutta mun mielestä minun ja hänen väleissä on jotain selkeääkin. Mä vielä korostan, että jos kyse ei ole mistään seurustelusta ja suhteessa olemisesta, niin se puhumattomuus/vastaamattomuus ei mun mielestä ole mitään, mitä kannattais surra. Mä osaan ottaa sen ihan hyvin. Suhteessa ollessa se on sitten ihan eri asia jos toinen ei vastaa viesteihin ja tahallaan huolestuttaa. Sellanen on vaan puhtaasti ilkeää. Mutta jos suhdetta ei ole, niin kyllä sen ymmärtää. Tietty tilanteista riippuen. Jos on luottamisongelmia ja kun ei tietty alussa voikaan luottaa toiseen täysin, niin minusta oikeastaan ehto sille, että voi luottamus rakentua on se, että molemmat osaa sanoa myös, että "en halua vastata" "tästä en halua puhua" jne. Rehellisyys säilyy niin. Ajan kanssa sitten ne aiheet, joista voi puhua, voi lisääntyä. Eli mua ei hirveästi haittaa se, että vaikka kysyisin jotain, en saisikaan vastausta. Mun mielestä se on tuhat kertaa parempi kuin vastauksen säveltäminen aiheeseen mistä ei välittäisi puhua. Puhuminenkin tarvitsee luottamusta. Enkä voi sietää sellaista jatkuvaa pikkuvalehtelua, etenkin jos valehtelee niin huonosti, että jää aina kiinni. Pidän enemmän hyvistä valehtelijoista kuin huonoista, että jos on jotain asioita, mitä haluaa pitää itsellään, niin ainakin pystyy vakuuttelemaan mulle ettei mun tarvi huolestua :D No joo, tarkoittaen siis että on keskinäistä kunnioitusta eikä luottamusta riko mitenkään. Taas kirjoitan ihan sekoja ja noi voi ymmärtää ihan väärin, mutta en nyt jaksa kirjoittaa tarkennuksia. Mä en itse koe puhumista vaikeaksi, koska se on niin tärkeää jos haluaa olla etääntymättä. Yleensä pidän aika hyvin huolen siitä, että puheyhteys on hyvä, kun koen sen niin tärkeäksi. Mutta niin tapahtuu vain läheisten kanssa tietty. Ja yritän olla todella rehellinen kaikessa, se on minusta toisen kunnioittamista. Ja luottamuksen edellytys. Se, ettei ole rehellinen, kertoo ettei kunnioita toista kunnolla. Tai ehkä itseäänkään, en tiedä. Myöskään en pidä totuutta yksiselitteisenä asiana. On esim. sisäinen totuus ja ulkoinen totuus. Jokaisen sisäinen totuus on se, minkä koen erittäin tärkeäksi. Ja mistä on aina syytä puhua, koska se voi olla ihan erilainen kuin ulkoinen totuus. En nyt kyllä osaa kunnolla selittää mitään. En osaa sanoa mitään tuohon sun tilanteeseen, muuta kuin ehkä sen, että ei varmaan kannattaisi niin hirveästi aina miettiä mitä toinen tekee tai ei tee, vaan keskittyä enemmän itseensä. Siis esim. jos toinen on häipynyt ja koet siitä tuskaa, niin ajattele voisitko hakea sen takaisin. Ei ole mitään hyötyä velloa niissä ajatuksissa mitä toisen pitäisi tehdä. Jos todella haluaa jotain, sen eteen pitää tehdä joskus vaikeitakin asioita ja rakkaudessa ei päde mitkään vuorot. Ainakin yritän todella tietoisesti itse keskittyä itseeni ja miettiä mitä minä uskaltaisin tai voisin tehdä. Joskus se vastaus on, että juuri nyt en paljon mitään, mutta silloin pitää valita kehittää itseään. Keksiä ratkaisuja. Luokin vielä varmaan tuskaisen ja turhautuneen olon, jos vaan jää odottelemaan toisen tekemisiä. Itseensä voi kuitenkin eniten vaikuttaa. Joo, ehkä menen nyt nukkumaan tai tulee vielä älyvapaampaa tekstiä, taidan olla vähän väsynyt ja tökkäsin juuri vahingossa peukalon silmääni :D Mitenköhän onnistuin siinäkin tässä kirjoittamisen lomassa, villi peukalo. Tai oikeastaan ajattelin kyllä siivota. Pakko siivoilla yöllä kun en kestä sitä kun ohikulkijat nauraa kun yritän tampata mattoa :D Viimeksikin luulin pärjääväni ihan kohtuullisesti sen kanssa, mutta naapurin vanha mummo tuli tarjoamaan apua voimaa vaativissa jutuissa... hmmmm. :D

Lue lisää

mullekin on käynyt niin. Olen joskus lukenut sellaisen mietelmän, jonka ajatus oli, että jos haluat ottaa toisen silmästä tikun, niin ota ensin tukki omasta silmästäsi. :) Kyllähän minua vähän mietityttää mun omat asiat, mutta olen kyllä yrittänyt ottaa ihan oikeastikin häneen yhteyttä, ja mut on tyrmätty aika totaalisesti. Siksi tuo kun sanot, että on ollut jotain "vammasta pelleilyä" vähän otti mun korvaan, sillä entä jos se toinen onkin ottanut sen ihan tosissaan ja raskaasti?   Entä jos se muodostuu kompastuskiveksi koko asialle? Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat sisäisellä ja ulkoisella totuudella, jotka voivat olla ristiriidassa. Käytännössä se kuitenkin usein tarkoittaa, että valehtelee itselleen ja muille. Siksi se toisten kunnioittaminen olisi tärkeää koska silloin kunnioittaa myös itseään, ts. on rehellinen. Minä en halua ajatella asioita liian kauas eteenpäin, sillä koskaan ei voi kuitenkaan tietää mitä tapahtuu. Jotenkin ajattelen, että asioiden hallinta ei ole loppupelissä minun käsissäni vaan tilanteet johtavat toiseen ja menevät sitten niinkuin niiden on tarkoituskin mennä. Sitä on vähän vaikea selittää. Siksi minusta ei pitäisi siirtää asioiden selvittämistä aina vain eteenpäin koska voi käydä niin, ettei siihen sitten tule enää mahdollisuutta. Kun on joutunut luopumaan lähes kaikesta niin ymmärtää kunnioittaa sitä hetkeä, joka kulloinkin on elettävänä. Matot voivat olla joskus hankalia ja joskus niiden alle voi piilottaa roskia, mutta kun sen tietää kuitenkin niin tekee vaan itselleen kiusaa kun on niinkuin ei niitä oliskaan. ;) Onnea tamppaukseen seuraavalla kerralla. Lähden tästä kehittämään itseäni kohta. :)

vähän villejä ;) kirjoitti:

mullekin on käynyt niin. Olen joskus lukenut sellaisen mietelmän, jonka ajatus oli, että jos haluat ottaa toisen silmästä tikun, niin ota ensin tukki omasta silmästäsi. :) Kyllähän minua vähän mietityttää mun omat asiat, mutta olen kyllä yrittänyt ottaa ihan oikeastikin häneen yhteyttä, ja mut on tyrmätty aika totaalisesti. Siksi tuo kun sanot, että on ollut jotain "vammasta pelleilyä" vähän otti mun korvaan, sillä entä jos se toinen onkin ottanut sen ihan tosissaan ja raskaasti?   Entä jos se muodostuu kompastuskiveksi koko asialle? Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat sisäisellä ja ulkoisella totuudella, jotka voivat olla ristiriidassa. Käytännössä se kuitenkin usein tarkoittaa, että valehtelee itselleen ja muille. Siksi se toisten kunnioittaminen olisi tärkeää koska silloin kunnioittaa myös itseään, ts. on rehellinen. Minä en halua ajatella asioita liian kauas eteenpäin, sillä koskaan ei voi kuitenkaan tietää mitä tapahtuu. Jotenkin ajattelen, että asioiden hallinta ei ole loppupelissä minun käsissäni vaan tilanteet johtavat toiseen ja menevät sitten niinkuin niiden on tarkoituskin mennä. Sitä on vähän vaikea selittää. Siksi minusta ei pitäisi siirtää asioiden selvittämistä aina vain eteenpäin koska voi käydä niin, ettei siihen sitten tule enää mahdollisuutta. Kun on joutunut luopumaan lähes kaikesta niin ymmärtää kunnioittaa sitä hetkeä, joka kulloinkin on elettävänä. Matot voivat olla joskus hankalia ja joskus niiden alle voi piilottaa roskia, mutta kun sen tietää kuitenkin niin tekee vaan itselleen kiusaa kun on niinkuin ei niitä oliskaan. ;) Onnea tamppaukseen seuraavalla kerralla. Lähden tästä kehittämään itseäni kohta. :)

Lue lisää

varmasti aika osuva. Tarkoitin tuota sisäistä ja ulkoista totuutta niin, että se ei ole mikään valehtelun merkki, vaan että ihmisten motiviit ovat usein erilaisia miltä ne ulospäin näyttävät. Ihan tilanteissakin, joissa ei ole valehtelua. Kaikissa pienissäkin asioissa, miksi suuttuu, miksi on ärtynyt jne. Noiden taustalla on usein paljon erilaisia asioita, jotka vaikuttavat. Ja toisaalta sisäinen totuus on sitten se asia, miltä sisällä tuntuu. Minusta tuntuu joskus että ihmiset eivät kunnioita eivätkä ymmärrä toisen sisäistä totuutta, vaikka se on tärkeä asia. Sitä saa joskus selittää ihmisille kyllästymiseen asti, että sisäinen kokemus on sisäinen kokemus. Muistan ainakin tilanteen, kun minulle sanottiin, että "kyllä minä ymmärrän sinua ihan täysin. Kaikki asiat on ihan yksinkertaisia, nyt vaan käyttäydyt paremmin" tms. Ja itkin ja huusin, että kun MUSTA tuntuu, että toinen ei ymmärrä pätkääkään ja aina vaan tuli vastaus, että kylläpäs ymmärrän. Itkin, kiljuin ja huusin, miten mitätöivää sellainen on ja minä en sisälläni koe, että ymmärtää yhtään mitään. Minulle asiat ei ole yksinkertaisia. "Kylläpäs on, mä ymmärrän kyllä" Tuota tarkoitan sillä, etteivät ihmiset aina ota huomioon toisen sisäistä kokemusta, mikä on hyvin tärkeää. Yleensä ihmiset ymmärtävät sen kai vasta sitten, kun ottaa jonkin kärjistetyn esimerkin niiden elämästä ja sanoo jotain mitä niiden PITÄISI tuntea. Ei kellekään voi sanoa, että pitäisi tuntea jotain. Juuri sen jokaisen sisäisen kokemuksen vuoksi kaikkien reaktiot ja tuntemukset tilanteisiin ovat aina ihan oikeita. Ei voi olla vääriä tunteita tai reaktioita, vaikka niin usein sanotaan. Siis se asia ei ole mikään sellainen, mitä kukaan voi ottaa tosissaan ja raskaasti, vaan huvittuneesti ja rasittuneesti. Ja mielummin sivuttaa kokonaan. Se ei ole sellainen asia, mitä ajattelet. Eikä siitä mitään kompastuskiveä tule kuin jonkun unelmissa. Ei mitään sellaista millä olisi mitään väliä. Sanoin vaan, että se saattaa olla asia, josta voi herätä kysymyksiä. Minä taas en tykkää mistään liiallisesta fatalismista. Ihmiset varmaan ovat taipuvaisia ajattelemaan etteivät tilanteet ole omissa käsissä ja menevät kuten niiden on tarkoitus mennä. Mutta sehän ei ole totta. Useinhan tilanteet juuri ovat omissa käsissä ja ihmisillä on vapaa tahto. Tarkoitus elämässä varmaan on kasvaa ihmisenä ja sitähän ei ikinä tapahdu, jos jää vaan odottelemaan ja ajattelee asioiden menevän kuten niiden on tarkoitus mennä. Sillä tavallahan vähän vältellään juuri niitä vaikeita ratkaisuja ja kasvattavia kokemuksia. Uskon kyllä, että kohtalo ohjaa, mutta vain joskus ja vain vähän tai jotain. Ei varmaan kannatakaan siirtää asioita aina eteenpäin, mutta ei asiat ole yhdestä hetkestä kiinni. Usein niin ajattelee, mutta oikeasti ihmiset luovat tulevaisuuttaan ja hetkiä tulee lisää jos niitä luo lisää. Se, että kaikki on kiinni yhdestä hetkestä on minusta liikaa juuri sitä fatalismia. Tietenkin voi käydä niin, ettei ole enää mahdollisuutta, mutta niin käy vasta kuolemassa. Ja ehkä juuri nimenomaan omassa kuolemassa. Jos on asioita selvitettävänä, ne voi aina selvittää. Ei ne mahdollisuudet lopu kuolemaankaan. Siitä on ihmisissä varmasti esimerkkejä. Pitäis vaan hankkia pienempi matto tai suuremmat lihakset.

sanonta on kirjoitti:

varmasti aika osuva. Tarkoitin tuota sisäistä ja ulkoista totuutta niin, että se ei ole mikään valehtelun merkki, vaan että ihmisten motiviit ovat usein erilaisia miltä ne ulospäin näyttävät. Ihan tilanteissakin, joissa ei ole valehtelua. Kaikissa pienissäkin asioissa, miksi suuttuu, miksi on ärtynyt jne. Noiden taustalla on usein paljon erilaisia asioita, jotka vaikuttavat. Ja toisaalta sisäinen totuus on sitten se asia, miltä sisällä tuntuu. Minusta tuntuu joskus että ihmiset eivät kunnioita eivätkä ymmärrä toisen sisäistä totuutta, vaikka se on tärkeä asia. Sitä saa joskus selittää ihmisille kyllästymiseen asti, että sisäinen kokemus on sisäinen kokemus. Muistan ainakin tilanteen, kun minulle sanottiin, että "kyllä minä ymmärrän sinua ihan täysin. Kaikki asiat on ihan yksinkertaisia, nyt vaan käyttäydyt paremmin" tms. Ja itkin ja huusin, että kun MUSTA tuntuu, että toinen ei ymmärrä pätkääkään ja aina vaan tuli vastaus, että kylläpäs ymmärrän. Itkin, kiljuin ja huusin, miten mitätöivää sellainen on ja minä en sisälläni koe, että ymmärtää yhtään mitään. Minulle asiat ei ole yksinkertaisia. "Kylläpäs on, mä ymmärrän kyllä" Tuota tarkoitan sillä, etteivät ihmiset aina ota huomioon toisen sisäistä kokemusta, mikä on hyvin tärkeää. Yleensä ihmiset ymmärtävät sen kai vasta sitten, kun ottaa jonkin kärjistetyn esimerkin niiden elämästä ja sanoo jotain mitä niiden PITÄISI tuntea. Ei kellekään voi sanoa, että pitäisi tuntea jotain. Juuri sen jokaisen sisäisen kokemuksen vuoksi kaikkien reaktiot ja tuntemukset tilanteisiin ovat aina ihan oikeita. Ei voi olla vääriä tunteita tai reaktioita, vaikka niin usein sanotaan. Siis se asia ei ole mikään sellainen, mitä kukaan voi ottaa tosissaan ja raskaasti, vaan huvittuneesti ja rasittuneesti. Ja mielummin sivuttaa kokonaan. Se ei ole sellainen asia, mitä ajattelet. Eikä siitä mitään kompastuskiveä tule kuin jonkun unelmissa. Ei mitään sellaista millä olisi mitään väliä. Sanoin vaan, että se saattaa olla asia, josta voi herätä kysymyksiä. Minä taas en tykkää mistään liiallisesta fatalismista. Ihmiset varmaan ovat taipuvaisia ajattelemaan etteivät tilanteet ole omissa käsissä ja menevät kuten niiden on tarkoitus mennä. Mutta sehän ei ole totta. Useinhan tilanteet juuri ovat omissa käsissä ja ihmisillä on vapaa tahto. Tarkoitus elämässä varmaan on kasvaa ihmisenä ja sitähän ei ikinä tapahdu, jos jää vaan odottelemaan ja ajattelee asioiden menevän kuten niiden on tarkoitus mennä. Sillä tavallahan vähän vältellään juuri niitä vaikeita ratkaisuja ja kasvattavia kokemuksia. Uskon kyllä, että kohtalo ohjaa, mutta vain joskus ja vain vähän tai jotain. Ei varmaan kannatakaan siirtää asioita aina eteenpäin, mutta ei asiat ole yhdestä hetkestä kiinni. Usein niin ajattelee, mutta oikeasti ihmiset luovat tulevaisuuttaan ja hetkiä tulee lisää jos niitä luo lisää. Se, että kaikki on kiinni yhdestä hetkestä on minusta liikaa juuri sitä fatalismia. Tietenkin voi käydä niin, ettei ole enää mahdollisuutta, mutta niin käy vasta kuolemassa. Ja ehkä juuri nimenomaan omassa kuolemassa. Jos on asioita selvitettävänä, ne voi aina selvittää. Ei ne mahdollisuudet lopu kuolemaankaan. Siitä on ihmisissä varmasti esimerkkejä. Pitäis vaan hankkia pienempi matto tai suuremmat lihakset.

Lue lisää

tarkoitin kyllä sitä, että kukaan ei tiedä päiviensä määrää. Ja olen kyllä kohdannut elmäni asiat, mutta olen silti kanssasi eri mieltä siinä, että se olisi hallittavissa. Kun se ei ole ollut ja se on mun sisäinen kokemus. :) Jokaisen sisäinen kokemus on varmasti tosi hänelle itselleen, mutta juuri noiden kokemusten kohtaaminen ja katsominen monelta suunnalta saattaa jossain vaiheessa vaikuttaa niin, että se sisäinen kokemus muuttuu. Eihän sitä kukaan toinen voi toiselle sanoa, kun se täytyy itse oivaltaa. Niin se vapaa tahto... tämä on nyt vähän kärjistettyä, mutta tilanne voi olla vaikka sellainen, että seisot kallionkielekkeellä ja edessäsi on raivokas karhu. Voit siis valita kuoletko pysymällä paikallasi vai hyppäämällä alas. No... :) Unelmat ovat tärkeitä, sillä ilman niitä elämä on joskus aika raadollista. Niiden varassa jaksaa elää. Ihmisten kanssa ei aina jaksa... Mutta kohtalo kyllä ohjaa koko ajan. No, ehkä sekin on valinta... Ja olen kyllä tehnyt vaikeita valintoja, ehkä niitä on osunut kohdalle vähän liikaakin. Helppoa ei ole tehdä niitä valintoja niin, että ne kokonaisuuden kannalta ovat hyviä. Näyttäisi siltä, että me katsotaan asioita vähän eritavalla, mutta ei niissä ehkä pohjimmaltaan kuitenkaan kovin paljon eroavaisuuksia ole.

itseasiassa kirjoitti:

tarkoitin kyllä sitä, että kukaan ei tiedä päiviensä määrää. Ja olen kyllä kohdannut elmäni asiat, mutta olen silti kanssasi eri mieltä siinä, että se olisi hallittavissa. Kun se ei ole ollut ja se on mun sisäinen kokemus. :) Jokaisen sisäinen kokemus on varmasti tosi hänelle itselleen, mutta juuri noiden kokemusten kohtaaminen ja katsominen monelta suunnalta saattaa jossain vaiheessa vaikuttaa niin, että se sisäinen kokemus muuttuu. Eihän sitä kukaan toinen voi toiselle sanoa, kun se täytyy itse oivaltaa. Niin se vapaa tahto... tämä on nyt vähän kärjistettyä, mutta tilanne voi olla vaikka sellainen, että seisot kallionkielekkeellä ja edessäsi on raivokas karhu. Voit siis valita kuoletko pysymällä paikallasi vai hyppäämällä alas. No... :) Unelmat ovat tärkeitä, sillä ilman niitä elämä on joskus aika raadollista. Niiden varassa jaksaa elää. Ihmisten kanssa ei aina jaksa... Mutta kohtalo kyllä ohjaa koko ajan. No, ehkä sekin on valinta... Ja olen kyllä tehnyt vaikeita valintoja, ehkä niitä on osunut kohdalle vähän liikaakin. Helppoa ei ole tehdä niitä valintoja niin, että ne kokonaisuuden kannalta ovat hyviä. Näyttäisi siltä, että me katsotaan asioita vähän eritavalla, mutta ei niissä ehkä pohjimmaltaan kuitenkaan kovin paljon eroavaisuuksia ole.

Lue lisää

jos kohtaa karhun pitää mennä mahalleen maahan kädet pään suojaksi ja olla ihan hiljaa ja antaa sen nuuhkia tai jos on mustikoita, pitää jättää ne karhulle ja perääntyä hiljaa :) Tosin tuota viimeistä ohjetta huolimattomasti noudattamalla saattaisi olla siellä rotkossa :D Ja miksei aina muka voi käyttää oljenkortta. Kysyä yleisöltä, kilauttaa haamujengille, tehdä karhuntainnutin hakaneulasta... Keinoja on niin kauan kuin on uskoa :) Ja eihän sekään ole ihan täysin varmaa, että karhun raatelussa kuolee, on siitäkin kai joku selvinnyt :) En minä näe tuossa ihan sitä mitä yritit välittää, enkä näkisi muissakaan esimerkeissä, en vaan näe asioita niin. Tai tahdo nähdä. Mulle asioiden katsominen ei-fatalistisella tavalla on hyvin pitkälti tietoinen valinta, jonka olen kokenut tarpeelliseksi. Ja se on juuri tärkeää, että säilyy usko siihen, että tilanteisiin voi aina vaikuttaa, koska muuten lakkaa yrittämästä, luovuttaa ja kuolee. Musta on parempi sen karhun raatelunkin jälkeen raahautua sentti kerrallaan eteenpäin apua kohti kuin jäädä paikalleen makaamaan ajatellen, että tämä nyt oli mun kohtalo ja tähän taidan kuolla. Parempi, että mielessä ei vilahdakaan ajatus, että kaikki loppuu tähän. Vaan ainoastaan ajatus, että on kyllä helvetin pitkä matka raahautua ilman käsiä ja joku saa kyllä antaa mulle tikkarin kun pääsen perille. Koskaan ei saa luovuttaa. Oli sitten kyse asiasta, joka tekisi fyysisesti kuolleeksi tai henkisesti kuolleeksi. Tai mistä asiasta tahansa, mutta ylös pitää nousta eikä vaan tyytyä kohtaloonsa.

ei, ei, kirjoitti:

jos kohtaa karhun pitää mennä mahalleen maahan kädet pään suojaksi ja olla ihan hiljaa ja antaa sen nuuhkia tai jos on mustikoita, pitää jättää ne karhulle ja perääntyä hiljaa :) Tosin tuota viimeistä ohjetta huolimattomasti noudattamalla saattaisi olla siellä rotkossa :D Ja miksei aina muka voi käyttää oljenkortta. Kysyä yleisöltä, kilauttaa haamujengille, tehdä karhuntainnutin hakaneulasta... Keinoja on niin kauan kuin on uskoa :) Ja eihän sekään ole ihan täysin varmaa, että karhun raatelussa kuolee, on siitäkin kai joku selvinnyt :) En minä näe tuossa ihan sitä mitä yritit välittää, enkä näkisi muissakaan esimerkeissä, en vaan näe asioita niin. Tai tahdo nähdä. Mulle asioiden katsominen ei-fatalistisella tavalla on hyvin pitkälti tietoinen valinta, jonka olen kokenut tarpeelliseksi. Ja se on juuri tärkeää, että säilyy usko siihen, että tilanteisiin voi aina vaikuttaa, koska muuten lakkaa yrittämästä, luovuttaa ja kuolee. Musta on parempi sen karhun raatelunkin jälkeen raahautua sentti kerrallaan eteenpäin apua kohti kuin jäädä paikalleen makaamaan ajatellen, että tämä nyt oli mun kohtalo ja tähän taidan kuolla. Parempi, että mielessä ei vilahdakaan ajatus, että kaikki loppuu tähän. Vaan ainoastaan ajatus, että on kyllä helvetin pitkä matka raahautua ilman käsiä ja joku saa kyllä antaa mulle tikkarin kun pääsen perille. Koskaan ei saa luovuttaa. Oli sitten kyse asiasta, joka tekisi fyysisesti kuolleeksi tai henkisesti kuolleeksi. Tai mistä asiasta tahansa, mutta ylös pitää nousta eikä vaan tyytyä kohtaloonsa.

Lue lisää

vois sopia sellainen kuin stop the fight and trust life...

meille molemmille kirjoitti:

vois sopia sellainen kuin stop the fight and trust life...

Mä en luottais yhtään mihinkään. Ihan turhaa edes yrittää luottaa, luottamus petetään aina kuitenkin. Sillä, että yrittää luottaa, ei ole mitään väliä kellekään. Meen nyt pakkaamaan ja lähden huomenna etsimään itselleni sikainfluenssan. Heippamoi.

osallistuit sitten tolla viisaalla viestilläsi, jonka sisältö on oivaltavaa, esseemäistä ja pohdiskelevaa, 9
Ei vaan juuri ne erkit jaksaa lukea tätä harlekiinejensa välissä. Sori jos mun paska elämä ja paskat tunteet on liian tylsää. Tai jos oot tottunut ihmisiin, jotka osaa just ja just kirjoittaa yhden sanan. Paitsi jos se on yhdyssana, niin sitten kaksi :D

että sä kirjoitti:

osallistuit sitten tolla viisaalla viestilläsi, jonka sisältö on oivaltavaa, esseemäistä ja pohdiskelevaa, 9
Ei vaan juuri ne erkit jaksaa lukea tätä harlekiinejensa välissä. Sori jos mun paska elämä ja paskat tunteet on liian tylsää. Tai jos oot tottunut ihmisiin, jotka osaa just ja just kirjoittaa yhden sanan. Paitsi jos se on yhdyssana, niin sitten kaksi :D

Lue lisää

sä se näytät olevan aina yhtä aurinkoinen.

:):):) kirjoitti:

sä se näytät olevan aina yhtä aurinkoinen.

ihmetellä mitä teet tässä ketjussa, muuta kuin oot maanvaiva.

kun suunnattomasti kirjoitti:

ihmetellä mitä teet tässä ketjussa, muuta kuin oot maanvaiva.

satuin eksymään tännekin ja huomaamaan tämän , katos kun täällä on sana vapaa kaikille, vaikka ketjusta päätellen tähän saa kommentoida vain ne jotka on sun kanssa samaa mieltä :)

opettelehan vähän laajempaa katsantoa:)

edellinen,, kirjoitti:

satuin eksymään tännekin ja huomaamaan tämän , katos kun täällä on sana vapaa kaikille, vaikka ketjusta päätellen tähän saa kommentoida vain ne jotka on sun kanssa samaa mieltä :)

opettelehan vähän laajempaa katsantoa:)

Lue lisää

satuin huomaamaan..."
Kylläpäs vitsin murjasit.

Oikeesti mee jo helvettiin, en oo rasittavampaa banaanikärpästä eläissäni kohdannut. Joo-o, tiedän että mulla pyörii aina ampiaisia hiuksissa, mutta en mä sentään mätä hedelmä ole. Okei, paskat tunteet, mutta kertooko se susta hirveesti, jos kierrät paskaa innoissasi ympäri.

Ja aurinkoiskommenttiisi, vielä että sä et edes tunne mua. Etkä tiedä musta tai mun päivistä yhtään mitään. Et tiedä mitä olen ja en ole. Laajenna itse 'katsantoasi'. On tosi helppoa esim. katsella surkean näköistä verikaulaista lemmikkiä ja sitten vastata iloisesti sun ihanaan viestiin. Vai mitä siis odotit vastaukseksi, kirjoita joo vaan vielä lisää noita sun ihania aurinkoisviestejä, ne on niin maailman parasta lukea ja oot varmaan hienoin ihminen mitä maa päällään kantaa.

eksymään ja kirjoitti:

satuin huomaamaan..."
Kylläpäs vitsin murjasit.

Oikeesti mee jo helvettiin, en oo rasittavampaa banaanikärpästä eläissäni kohdannut. Joo-o, tiedän että mulla pyörii aina ampiaisia hiuksissa, mutta en mä sentään mätä hedelmä ole. Okei, paskat tunteet, mutta kertooko se susta hirveesti, jos kierrät paskaa innoissasi ympäri.

Ja aurinkoiskommenttiisi, vielä että sä et edes tunne mua. Etkä tiedä musta tai mun päivistä yhtään mitään. Et tiedä mitä olen ja en ole. Laajenna itse 'katsantoasi'. On tosi helppoa esim. katsella surkean näköistä verikaulaista lemmikkiä ja sitten vastata iloisesti sun ihanaan viestiin. Vai mitä siis odotit vastaukseksi, kirjoita joo vaan vielä lisää noita sun ihania aurinkoisviestejä, ne on niin maailman parasta lukea ja oot varmaan hienoin ihminen mitä maa päällään kantaa.

Lue lisää

Miksi sun käytös on tuollaista ? Ei se varmaan parane yhtään siitä että kiukuttelet ja haukut puolet ketjuun osallistuneista, juuri noin kuin tuossa sanottiin, ne jotka ei ole sun kanssa samaa mieltä kaikesta.

Et sinä eikä kukaan voi sanoa täällä kenellekään että painu helvettiin koska tämä on yleinen nettipalsta jossa jokainen saa luvan kanssa kommentoida jokaiseen viestiin, sille ei kukaan voi mitään.
Jos sitä ei kestä, silloin on itse väärässä paikassa.

Ehkä olisi parempi olla kokonaan poissa täältä, tää on monelle tosi paha paikka.

Toivon että sun lemmikillä ei ole hätää, tiedän omasta kokemuksesta miltä tuntuu
kun lemmikki sairastaa ja kuolee, pala omasta itsestä kuolee mukana.

Hyvää oloa sulle ja sun lemmikille.

sulla oikeesti on ?? kirjoitti:

Miksi sun käytös on tuollaista ? Ei se varmaan parane yhtään siitä että kiukuttelet ja haukut puolet ketjuun osallistuneista, juuri noin kuin tuossa sanottiin, ne jotka ei ole sun kanssa samaa mieltä kaikesta.

Et sinä eikä kukaan voi sanoa täällä kenellekään että painu helvettiin koska tämä on yleinen nettipalsta jossa jokainen saa luvan kanssa kommentoida jokaiseen viestiin, sille ei kukaan voi mitään.
Jos sitä ei kestä, silloin on itse väärässä paikassa.

Ehkä olisi parempi olla kokonaan poissa täältä, tää on monelle tosi paha paikka.

Toivon että sun lemmikillä ei ole hätää, tiedän omasta kokemuksesta miltä tuntuu
kun lemmikki sairastaa ja kuolee, pala omasta itsestä kuolee mukana.

Hyvää oloa sulle ja sun lemmikille.

Lue lisää

niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Saan sanoa ihan mitä mieleeni tulee, etenkin kun tarkoitan sitä. Suksi suolle, hiihdä hittoon, painu pellolle, tukehdu oksennukseesi. Vähän kaksinaismoralismia.

Vai niin. No tuossahan tuli juuri uusi puhelinluettelo. Katoksä sieltäkin yleisiä numeroita ja soittelet niihin jatkuvasti, vaikka sanotaan että vittu lopeta jo, ei kiinnosta? Kun ne on yleisiä ja puhelinluettelossa. Oot just sellanen idiootti.
Ja soitat aina Omo-infoon, jossa jopa odotetaan puheluita ja jauhat Hansonin veljeksistä ja valitat säästä, niitäkään ei varmaan vois kiinnostaa tippaakaan. Tajusitko?

Jaa minä täällä kiukuttelen. Mitäköhän noissa viesteissä luki, mihin vastasin. Muistaakseni jotain hyvin älykästä. Että en saa toivottaa helvettiin. Pitäiskö sanoa, että kiitos kauniista kommentista, ajattelen viestinne sanomaa kun menen nukkumaan. Pliiz kan i rub your feet? Want hapi endiing?

Minähän olen missä itse päätän olla. Tää ei oo paha paikka, tää on hyvä paikka. Mene muualle yrittämään asettaa itsesi muiden yläpuolelle, vaikka oot ihan vitun ääliö ja et edes pysty peittämään sitä. Typerys.

Ja minä en puhunut kuolemasta mitään ja en tarvi mitään sun vammasääliä ja mun asiat tai mun eläimen asiat ei kuulu sulle vitun jeesus. Pala sun aivoista on kuollut, ei mitään muuta.

Kirjotteleks sä vieläkin mulle lisää? Vai onko liian kiire puhelinluettelon kanssa.

voit painua kirjoitti:

niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Saan sanoa ihan mitä mieleeni tulee, etenkin kun tarkoitan sitä. Suksi suolle, hiihdä hittoon, painu pellolle, tukehdu oksennukseesi. Vähän kaksinaismoralismia.

Vai niin. No tuossahan tuli juuri uusi puhelinluettelo. Katoksä sieltäkin yleisiä numeroita ja soittelet niihin jatkuvasti, vaikka sanotaan että vittu lopeta jo, ei kiinnosta? Kun ne on yleisiä ja puhelinluettelossa. Oot just sellanen idiootti.
Ja soitat aina Omo-infoon, jossa jopa odotetaan puheluita ja jauhat Hansonin veljeksistä ja valitat säästä, niitäkään ei varmaan vois kiinnostaa tippaakaan. Tajusitko?

Jaa minä täällä kiukuttelen. Mitäköhän noissa viesteissä luki, mihin vastasin. Muistaakseni jotain hyvin älykästä. Että en saa toivottaa helvettiin. Pitäiskö sanoa, että kiitos kauniista kommentista, ajattelen viestinne sanomaa kun menen nukkumaan. Pliiz kan i rub your feet? Want hapi endiing?

Minähän olen missä itse päätän olla. Tää ei oo paha paikka, tää on hyvä paikka. Mene muualle yrittämään asettaa itsesi muiden yläpuolelle, vaikka oot ihan vitun ääliö ja et edes pysty peittämään sitä. Typerys.

Ja minä en puhunut kuolemasta mitään ja en tarvi mitään sun vammasääliä ja mun asiat tai mun eläimen asiat ei kuulu sulle vitun jeesus. Pala sun aivoista on kuollut, ei mitään muuta.

Kirjotteleks sä vieläkin mulle lisää? Vai onko liian kiire puhelinluettelon kanssa.

Lue lisää

että täällä kirjoittavat ja kommentoivat eivät ole syyllisiä sun pahaan oloon. Siksi heille on turha kiukutella ja vittuilla.

Ja - tiedoksesi jos et ole ymmärtänyt - täällä on useampi kirjoittaja kuin yksi.

Ja myös - muilla on ihan sama oikeus sanoa ihan mitä haluaa kuin sulla. Sä et oo
mikään poikkeus.

Ne viestit oli ihan asiallisia kaikki, ainoastaan sä vittuilet, ei kukaan muu.
Kasva aikuiseksi ja opettele käyttäytymään, kokeile edes.

voit painua kirjoitti:

niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Saan sanoa ihan mitä mieleeni tulee, etenkin kun tarkoitan sitä. Suksi suolle, hiihdä hittoon, painu pellolle, tukehdu oksennukseesi. Vähän kaksinaismoralismia.

Vai niin. No tuossahan tuli juuri uusi puhelinluettelo. Katoksä sieltäkin yleisiä numeroita ja soittelet niihin jatkuvasti, vaikka sanotaan että vittu lopeta jo, ei kiinnosta? Kun ne on yleisiä ja puhelinluettelossa. Oot just sellanen idiootti.
Ja soitat aina Omo-infoon, jossa jopa odotetaan puheluita ja jauhat Hansonin veljeksistä ja valitat säästä, niitäkään ei varmaan vois kiinnostaa tippaakaan. Tajusitko?

Jaa minä täällä kiukuttelen. Mitäköhän noissa viesteissä luki, mihin vastasin. Muistaakseni jotain hyvin älykästä. Että en saa toivottaa helvettiin. Pitäiskö sanoa, että kiitos kauniista kommentista, ajattelen viestinne sanomaa kun menen nukkumaan. Pliiz kan i rub your feet? Want hapi endiing?

Minähän olen missä itse päätän olla. Tää ei oo paha paikka, tää on hyvä paikka. Mene muualle yrittämään asettaa itsesi muiden yläpuolelle, vaikka oot ihan vitun ääliö ja et edes pysty peittämään sitä. Typerys.

Ja minä en puhunut kuolemasta mitään ja en tarvi mitään sun vammasääliä ja mun asiat tai mun eläimen asiat ei kuulu sulle vitun jeesus. Pala sun aivoista on kuollut, ei mitään muuta.

Kirjotteleks sä vieläkin mulle lisää? Vai onko liian kiire puhelinluettelon kanssa.

Lue lisää

tosi huonosti. oot kammottava ihminen.

voit painua kirjoitti:

niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Saan sanoa ihan mitä mieleeni tulee, etenkin kun tarkoitan sitä. Suksi suolle, hiihdä hittoon, painu pellolle, tukehdu oksennukseesi. Vähän kaksinaismoralismia.

Vai niin. No tuossahan tuli juuri uusi puhelinluettelo. Katoksä sieltäkin yleisiä numeroita ja soittelet niihin jatkuvasti, vaikka sanotaan että vittu lopeta jo, ei kiinnosta? Kun ne on yleisiä ja puhelinluettelossa. Oot just sellanen idiootti.
Ja soitat aina Omo-infoon, jossa jopa odotetaan puheluita ja jauhat Hansonin veljeksistä ja valitat säästä, niitäkään ei varmaan vois kiinnostaa tippaakaan. Tajusitko?

Jaa minä täällä kiukuttelen. Mitäköhän noissa viesteissä luki, mihin vastasin. Muistaakseni jotain hyvin älykästä. Että en saa toivottaa helvettiin. Pitäiskö sanoa, että kiitos kauniista kommentista, ajattelen viestinne sanomaa kun menen nukkumaan. Pliiz kan i rub your feet? Want hapi endiing?

Minähän olen missä itse päätän olla. Tää ei oo paha paikka, tää on hyvä paikka. Mene muualle yrittämään asettaa itsesi muiden yläpuolelle, vaikka oot ihan vitun ääliö ja et edes pysty peittämään sitä. Typerys.

Ja minä en puhunut kuolemasta mitään ja en tarvi mitään sun vammasääliä ja mun asiat tai mun eläimen asiat ei kuulu sulle vitun jeesus. Pala sun aivoista on kuollut, ei mitään muuta.

Kirjotteleks sä vieläkin mulle lisää? Vai onko liian kiire puhelinluettelon kanssa.

Lue lisää

että vain yksi ainoa vastailee ollutkaan vanhojen ämmien juttu?

jaksaa, etkö pysty selvittämään asioitasi oikeassa elämässä? Ei siihen ihmeitä tarvita.