Eli oon ysiluokkalainen tyttö ja jonkunnäköstä(?) juttua ollu yhen rinnakkaisluokan pojan kanssa. Ja ainakin itse oon häneen ihastunu.
Haluisin nyt siis ensinnäkin tietää, mitä mieltä poika on minusta. Se alko joskus jo helmi-maaliskuussa katella, ja ite kiinnitin huomioo, kun älysin sen. Poika aina välitunneilla seisoo sillee, et näkee mut ja jos siinä on muita ihmisiä eessä, niin saattaa silleen kurkkia sieltä :D Jos hän vaikka käytävässä tuijottelee ja huomaan, niin kääntää joskus katseen jonnekin muualle äkkiä. Kuitenkin kun kerran häntä katselin välitunnilla ja sitten se huomas sen, niin se meni sellaseks yllättyneen ja samalla ilosen näköseks. Seuraavana päivänä se sitten katteli normaalia enemmän. Eilenkin kun oltiin viivyttelee sisällä, niin se sieltä jostain muutaman metrin päästä tuijotteli. Ruokalassakin aina viivyttelee että oon syöny ja sit tulee eteen/taakse siinä astioitten palautuksessa. Mitä se siis ajattelee..?
Oltiin viime vuonna samassa valinnaisessa ja siellä ihan pari sanaa vaihdettu ja tänä vuonna mun piti käyä yhtä koulujuttua siltä kysymässä tossa pari viikkoo sitten.
Ei siis tunneta pojan kanssa sen kummemmin. Yhteisiä kavereita ei oikeestaan oo, ollaan ihan eri porukoissa. Tai kyllä mä sen kavereita tunnen ja tuun niitten kaa ihan juttuun, mutta ei olla niin hyvissä väleissä niittenkään kanssa, että vietettäs aikaa.
Sitten vielä pojan kaverista. Se aina välillä myös kattelee ja se ja se mun ihastus saattavat yhessä kattoo muhun päin ja jutella siinä jotain "salamyhkäisesti". :D
Eli mitä poika ajattelee? Entä hänen kaverinsa? Ja mitä mun pitäis nyt tehä, koulua kun ei oo mitenkään hurjasti jälellä..?
Sorge, ku tuli romaani... :D
Salaperäistä käytöstä... Mitä seuraavaks...?
Essteri
17895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
niin tutulta. Siis ihastukseni käyttääytyy noin, ja taidan kyllä itsekkin ainaki välillä :D Täst ei nyt mitään apua ole, mut kerroinpahan...
:) Onkohan toi sit yleistäkin poikien keskuudessa..? Tai siis ku voiskohan toi mun ihastus olla kiinnostunu? Ku jos vois, nii pistäisi kyl toimeks tässä ku koulujaki nii vähän...
Ihan selvä juttu. En tiedä onko yleistä, mutta minä ainakin teen/tekisin noin. Varmaan on kummankin vaikea tehdä aloitetta, kun kummatkin yrittää ensin selvästi viestiä että tykkää toisesta. Eli kannattaa tehdä se hänelle selväksi, eli mennä puhumaan tai ilmaista se muuten.
Jotain tällasta oon itekin vähän miettiny, mut piti "varmistaa" asia ;) Mistäs sitä sitten voisi puhua, on se ollut nimittäin mielessä jo pidemmän aikaa mennä juttelemaan. Ja onko se ihan kummallista jos ponnahdan esiin vaan jostain nurkan takaa ja alan jotain höpöttää? :D Tai voiko vaikka sanoa ruokajonossa jotain siitä ruuasta tms?
Vastaa sen juttuihin samalla tavalla. Eli välkällä katselet sinnepäin ja muutenkin mahdollisuuksien mukaan hakeudut sen lähelle. Sitten vaan puhut vaikka kouluasioista, ja katot vähän miten se reagoi. Jos ei mene viesti perille noin katsekontaktilla ja muulla, nii kannattaa sanoa ihan suoraan. Tällä hetkellä en oo ite varma ihastukseni (olemattomista?) tunteista mua kohtaan, niin en varsinkaan suoraan uskalla mitään sanoa. Varmaankin halkeaisin ilon kyyneleistä jos hän tulisi minulle jotain sanomaan, mutta itse en uskalla sanoa mitään koska jos hänellä joskus olikin tunteita, ne ovat suurella varmuudella haihtuneet. Omani eivät. :(
Onko susta nyt siis selvää, että poika on kiinnostunu minusta? Koska en kehtaisi mennä itseäni sinne turhan takia nolaamaan... Ja tosiaan vielä sellanen kysymys, että voiko poika olla kiinnosutunu, vaikka poika on yksi luokkansa suosituimmista ja minä taas sellanen vähän "huomaamaton", eli en mikään äänekäs ja en suuressa porukassa? Oon kumminkin ihan nätti ja tuun juttuun kaikkien kanssa jotenkin, vaikka en suurta mekkalaa itestäni pidäkkään... :)
Itse sanoisin sen olevan mahdollista, että poika on sinusta kiinnostunut. En tosin tiedä onko tuo yleistä, mutta.. ainakin itse mieluummin katselisin sellaisia henkilöitä, joista olisin kiinnostunut kuin sellaisia, joista en olisi. Usein moni tuntuu ajattelevan tuota 'kehtaa' -kysymystä sekä itsensä 'nolaamista'. Yritä hetkeksi heittää se mielestäsi ja tartu tilaisuuteen. Sitä paitsi, jos hän todellakin on kiinnostunut sinusta, niin eikö se ole kuitenkin yrittämisen arvoista? Ja jos ei, niin sitten on yksi asia vähemmän mieltä vaivaamassa. Sillä, onko poika suosittu ja sinä sellainen huomaamattomampi, ei ollenkaan vaikuta siihen, mitä poika sinusta ajattelee. Ainakin omasta mielestäni tuo on lähinnä vain ennakkoluuloa tai jotain sellaista. Sitä voi ajatella toiseenkiin suuntaan, kyllähän sinä tuosta pojasta pidät vaikka hän onkin suosittu ja sinä huomaamaton, eiköstä? Aikaisempaa viestiäsi kommentoiden: "Ja onko se ihan kummallista jos ponnahdan esiin vaan jostain nurkan takaa ja alan jotain höpöttää?" Voihan se hätkähdyttää, joten varovaisuus tietenkin kannattaa. Ehkä jotain juttelua juuri koulusta (jotain yleistä, vaikka kouluruoasta, oppiaineista, jne.) ja katsoa miten juttu luistaa. Yleensä vapaamuotoisessa juttelussa aihe vaihtuu vähitellen, joten jos poika tuntuu vaihtavan aihetta tai aihe tuntuu vaihtuvan itsetään, niin seuraa vain keskustelun mukana. Myöhemmin on yleensä paljon helpompi aloittaa keskustelu uudelleen ("ai niin, unohdin mainita viime kerralla vielä tämän", "sitä vielä ajattelin kysäistä, että..", jne.). Kertoilethan, jos jotain tapahtuu? ^^
Kiitoksia vastauksesta :) Niin ainakin omasta mielestäni on paljon helpompi alkaa puhua jostain tilanteesta esim. siitä kouluruuasta, kuin vaikka alkaa kysellä sen harrastuksista, jota jotkut kanssa ehottaa. Itekin aina mietin että miks se on jo pari kuukauttaa katellu, jos sillä ei oo mitää mielessä. Tai ku en ite ainakaan kiinnitä joihinkin tyyppeihin välkillä sitten mitään huomioo, kun taas ne "kiinnostavammat yksilöt" pitää aina saaha jotenki näköpiiriin ;)
saattaa hyvinki olla kiinnostunu, samaa käytöstä ku mulla :D minä siis poika. Ja oon huomannu itsekin sen että jos ihastukseni itse vilkaisee mua niin tulee pakkomielle(tavallaan) kääntää katse pois, tällasii me jotku pojat ollaan!
Nyt koko tämän viikon ihastukseni taas on käyttäytyny aika kummallisesti... :/ Se ei niinku periaatteessa kiinnitä oikein niinku mitään huomioo, mutta kuitenkin tänään se istuskeli yhellä penkillä, ja kun tulin sieltä portaista ylempää, niin se heti lähti vähän niinku mua vastaan... Kerkesin kyl mennä ohi, mut tais se jotai katella silti. Ja joskus se aina käytävässä ku tulee vastaan, on sillee ku ei huomaiskaa, mut ilme sit on sellanen "pilke silmäkulmassa" tyylinen. Että katteleeko se sit niinku salaa ja on tyytyväinen ku on nii ovela..? ;) Vai eikö se sit ookaan kiinnostunu?
Kuulostaa tutulta. Aina katselin yhtä tyttöä, joka on samas koulus. Uskaltauduin sit jutteleen ja nyt ollaan puhuttu aika paljonki ja tavattu yhesti. :) Että luulenpa siis et se on ihastunu :D
Näinkö luulet? :) No mitäös miun kannattas nyt tehä, ku oon tosi ihastunu poikaan, mut kanssa ujo?
Parhain tapa on varmaanki mennä jutteleen. Itse pelkäsin sitä todella paljon ja meni vuosi ennen kuin uskaltauduin, mutta onneksi kuuntelin neuvoja mitä täällä muut sanoivat. Jos et missään nimessä uskalla mennä juttelemaan, niin sitten en oikein tiedä.. kenties hänellä on kuvia jossain ja voit sanoa siellä hänelle jotakin? Kaikki varmasti yllättyvät jos heille yhtäkkiä joku tulee sanomaan jotakin, muttei se tarkoita etteikö silti ole kiinnostunut. Kannattaa yrittää!
Minua ei niinkään pelota se puhuminen, vaan se, että minusta aletaan juoruilla kaikkea ikävää. Jos esim. olisin ihastukseni kanssa kahden jossain ja tälleen, niin varmaan selittäisin siinä kaikkea, vaikkea en kovin puhelias olekaan. Vaikka mitähän menetettävää siinä loppujen lopuksi on jos menee juttelee? :) En keksi mitää, jälkeen päin korkeintaan kaduttaa jos ei mene juttelemaan... Onko ihan hölmöö moikata sitä parina päivänä koulussa ja sitte mennä jotain juttelee? Siis jos sillä on vaikka niitä kavereita siinä ympärillä, niin a) se tajuaa et en välitä sen kavereita --> senkään ei tartte periaatteessa välittää munkaan kavereista b) voin sanoo sen sillee aika normaalisti, eihän ne kaverit pakolla ees älyä, jos en ala siinä mitää "hempeellä" äänensävyllä sanoo ;) Siis jos katon sitä silmii ja vähä hymyilen tms. mut sanon sen kuitenki sillee "leikkisällä" äänellä, niin luulis sen tajuavan.... Tai mitä luulet? Vaikuttaako se yleensäkin ihan idioottimaiselta, jos ei olla silleen ees kavereita ja en normaalistikaan sille juttele..?
Sinun kannattaa mennä vain rohkeasti juttelemaan, varsinkin jos et sitä puhumista pelkää. Sillä mitä väliä jos ihmiset jotaki juoruaa, nehän juoruaa muutenki kaikesta (varsinkin ne joilla ei ole omaa elämää). Niin, eikä mielestäni ole hölmöä moikata, ainakin se on sinulle helpompaa ettei tarvitse heti mennä "asiaan". Pikku hiljaa :) En tiedä onko se idioottimaista, koska en ole itse ikinä ollut siinä tilanteessa että minulle joku tulisi sillä tavalla moikkamaan/puhumaan. Muttei ainakaan oma ihastukseni ole ottanut pahakseen (tietääkseni ainakaan) vaikka olen moikannut, ja hän myös minua. Mielestäni sinun ajatuksesi oli juuri hyvä. Ensin moikkailet, että hän tajuaa mistä on kyse ja sitten voit mennä hieman rennommin juttelemaan :) Kyllä se hyvin menee. :) En kyllä ole mikään maailman paras sanomaan mitään, mutta itse olen aika tavallinen tallaaja ja ihastukseni on hieman pissis tyylinen, niin kuin kerroinkin täällä joskus.. Mutta hän on mukavan oloinen ja toivon että pysymme kavereina vaikkei se siitä enempää sitten etenesi. olen kyllä vielä toiveikas ;D
Kiitti taas vastauksesta :) Niin ja mitähän väliä sillä sitten on, jos siitä nousee hirvee haloo (mikä ei kovin todennäköstä siis oo) kun kaks viikkoo kouluakin enää, niin ei tartte ees pitkän kärsiä :D Ja onnee sullekin sinne! :)
Niinpä. Rohkeasti vaan! ;) Kiitos, toivon etten pilaa tätä mun juttua sillä oon ollu niin kauan ihastuneena siihen et en tiiä miten voisin olla jos välit menis poikki :S Pitää vaan olla oma ittensä, siittä kait se lähtee. :D