Tuntevatko muuta äidit itseään yksinäisiksi? Minulla ei ole ystäviä nykyisellä kotipaikkakunnallani enkä jotenkin saa itsestäni aikaiseksi että lähtisin perhekahvilaan tai oikein muuallekkaan. Vietän kaikki päivät lapsen kanssa kahdestaan siin asti kun isä tulee kotiin. Sitten kun isä tulee kotiin niin en taas halua lähteä mihinkään kun vihdoin minulla on seuraa. Välillä tämä kyllä tuntuu tosi raskaalta. Enää en jaksa edes lenkille lähteä.
äidin yksinäisyys
vauva 7kk
212860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mulla on ihan sama homma. Tunnen itseni välillä ihan kamalan yksinäiseksi. Vauvan kanssa on ihan mukavaa, mutta kaipaisin äiti-ystäviä. En vaan jaksa/pysty/uskalla itsekään minnekään perhekahviloihin tms. Ja olen myös aika ujokin. Varmaan osaltaan lähtemistä estää oma epävarmuus äitinä kun esikoinen mulla kyseessä. Että on meitä muitakin... :/
Tyttö on jo 11kk ja olen yksin. Mieheni on ainut kaveri. Ei ole ystäviä ja kavereita.. Joskus itken yksinäisyyttäni.. Mutta kun on niin ujo ja epävarma äiti kaikessa, niin siksi varmaan jään yksin=(
mutta otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja lähdin seurakunnan (en ole uskovaista sorttia) perhekerhoon. Heti alkoi harmittamaan miksen ollut aikaisemmin lähtenyt! Ujous ei haitannut, koska siellä tultiin heti uudelta kyselemään vauvasta ym. Nyt se vaan jää kesätauolle heti kun pääsin mukaan juttuun. Kannattaa ehdottomasti kysellä seurakunnalta tai neuvolasta erilaisista kerhoista ja ajanvietteistä. Puistoissakin saa hyvin juttua äitien kanssa kun vaan rohkaisee itsensä. Yhtään "inhottavaa" äitiä en ole vielä tavannut, joka ei lapsista tahtoisi jutella!! Toivottavasti teille löytyy seuraa. Mistäpäin muuten olette?
Mekin ollaan miehen kanssa muutettu työn perässä pois kotipaikkakunnaltamme. Minä olen melko sosiaalinen ja töissä minulla on monta hyvää ystävää. Työn ulkopuolella niitä ei täällä Espoossa sitten olekkaan. Yksi erittän hyvä ystävä on mutta hän tekee pitkiä työpäiviä eli häntä näen tosi harvoin. Jostain syystä minulle on tosi suuri kynnys lähteä avoimeen päiväkotiin tai asukaspuistoon. En oikein osaa selittää että miksi, olisiko juuri tuota epävarmuutta äitinä. Osittain tämä kyllä johtuu siitä että siellä kaikki pienten lasten vanhemmille suunnattu toiminta on meidän lapsen rytmin kannalta tosi huonoon aikaan. Tänään yritin lähteä mutta se sitten jäi kun lapsi nukkui ensimmäisiä päiväuniaan niin pitkään ettei sitten päästy. Minäkin vietän kaikki päivät kotosalla lapsen kanssa ja odotan miestä töistä kotiin. Joskus käyn lenkillä mutta nyt kärsin nilkkakivusta joten sekin aktiviteetti on unohdettava toistaiseksi. Joskus päivät sujuvat ihan kivasti mutta joskus, kuten tänään, on tosi vaikea olo. Tuntuu että olen niin yksin ja ankeana että piti oikein itkut taas tirauttaa. Näinä päivinä pinna on muutenkin tosi kireä ja kun se mies tulee töistä kotiin niin kaadan kaiken hänen niskaansa ja olen ihan mielettömän huonolla tuulella. Vähän kuitenkin lohduttaa kuulla että joku muukin elää samassa tilanteessa.
missä päin espoota asut? Minkä ikäinen lapsi? Laitappa minulle vaikka yksityisviesti (vai millä nimellä ne täällä on?) niin katsotaan jos vaikka lähtisit joku päivä meidän kanssa kahville/puistoon. Itse löysin kavereita netistä, muutaman kerran ollaan käyty yhdessä kahveilla, ja aina mahtuu uusia mukaan. Ei olla vielä niin "ryhmäydytty", että jäisit ulkopuoliseksi. Ja lapsia on monenikäisiä, ihan vauvoja ja vähän vanhempia :)
Hei, onko teillä missäpäin Espoota näitä tapaamisia? Itse olin nuori äiti, 18 vuotias ja lapseni täyttää kuun lopussa vasta 2kk.. Kaikki päivät menee yksinään kotosalla vauvan kanssa. Minulla on ainoana kaverina siskoni jolla on 2 lasta. Häntä näen aika usein, mutta hänellä on mies ja pari lasta tosiaan joten ei hänellä aina aikaa liikene minulle. Minä olen siis itsekseni vauvan kanssa. Ristiäispappi antoi minulle jonkun esitteen nuorten äitien päiväkahvi tapaamisista, mutta se alkaa vasta syksyllä. Onhan täällä aikasemmin ollu jos jonkinnäköistä "mamma tapaamisia", mutta minusta tuntuu että kaikki ovat paljon vanhempia äitejä, ja tosiaan kun meitä nuorempia äitejä katsotaan vähän kulmien alta niin olen arastellut lähteä mukaan. Olen kyllä erittäin ujokin, mutta eiköhän muutaman tapaamiskerran jälkeen uskalla suutansakkin jo avaa. Olen niin ahdistunut olemaan yksinäni että pelkään sairastuvani pian masennukseen. Haluan ehkäistä tämän ja lähteä tapaamaan muita aikuisia ja äitejä jotka eivät aliarvioisi minua äitinä ikäni vuoksi. Paljon kuulen "surunvalitteluja" vauvani puolesta, ja näitä en haluaisi kuulla lisää.
itse olen kans huomannut että kaikki vastaantulevat vanhemmat äidit katsovat nokanvartta pitkin ikäni takia. Itse olen 20 ja tyttäreni 6,5kk. Minäkin päivät yksikseni kotona tytön ja koiran kanssa. Kaikki kaverini asuvat muualla, täällä pk-seudulla vain yksi kaveri ja hänkin aina töissä.
Kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun nimimerkillä Espoolainen äiti. Minä en ainakaan katso nenän vartta pitkin nuorta äitiä. Itse täytän kohta kolmekymmentä mutta jos seuraa kaipaat niin ota ihmeessä yhteyttä minuun. Olen luonut itselleni nyt tämän nimimerkinkin niin sitä kautta pystyy laittamaan postia. Ota rohkeasti yhteyttä jos siltä tuntuu. Minäkin kovasti kaipailisin uusia ystäviä. Toki muutkin Espoossa asuvat äidit saavat laittaa postia, se olisi oikein kivakin.
Katso ihmeessä esim. Espoon kaupungin sivuilta
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1,28,11866,10672,10682,53617
lapsiperheiden toimintakalenterista ohjelmaa, ja lähde rohkeasti mukaan! (varmista, onko kys. ohjelmaa kesällä). Esim. Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekerhoihin syksyllä on helppoa osallistua vauvan kanssa. Voit vaikka katsoa MLL sivuilta kys. alueen vastaavan henkilön yhteystiedot ja laittaa hänelle jo etukäteen viestiä, että olet uusi kerhossa.
http://www3.mll.fi/paikallisyhdistysten_sivut/?PNUM=30489&num=75341&title=Tapiola&SINGLE_EMBED=
Tuskin katsovat nenänvartta. Itse olen melkein kaksikymmentä vuotta sinua vanhempi pienen vauvan äiti, enkä katso ketään pitkin nenänvartta...kun en oikeastaan katso ketään mitenkään :)...jos joku minulle tulee juttelemaan niin mielelläni minä jutustelen kun olen yh ja harvoin saan kenenkään muun kanssa jutella nyt kun olen äitiyslomalla...mutta yleensä en tuppaudu kenenkään seuraan vaan vietän aikaani lasteni kanssa hiljakseen. Jos ikäisesi äiti olisi samaan aikaan ulkona lapsensa kanssa kuin minä, ajattelisin pikemmin niin, että tuskin haluaisit että sinua häiritsen kun olen näin vanhakin. En voi uskoa, että muutkaan ikäiseni katsovat sinua pitkin nenänvartta.
Täällä myös aikas yksinäinen kahden (6kk ja 1 1/2 v) lapsen äiti. Eihän se live-seuraa korvaa mutta minulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected] Minulle uusia tuttavuuksia edes netin kautta on jo jotain =)
Hei! Kannattaisiko kokeilla juuri vaikka seurakunnan vauva muskareita? Siellähän itse ei ole pääasiassa vaan vauva. Samallahan voi jutella jos haluaa muiden äitien kanssa, mutta ei ole pakko jos ei halua. Voi vaan käydä vauvan kanssa musisoimassa. :)
alat lihoa ja masennut ja ahdistut. Katkaise kierre heti paikalla. Lähde aamulla ulos vauvasi kanssa ja ole ainakin pari tuntia. Siitä pääsee sitten vaikka niihin perhekahviloihin helpommin kuin sängynpohjalta. Ja ulkona saattaa tavata ihmisiä, joihin tutustuu paremminkin. Eivät nekään sinua kotoa tule hakemaan. Aloita heti huomisaamuna.
täällä myös yksi "yksinäinen" äiti, minulla on myös vauva 7kk,ikäinen. Olen käynyt lapseni kanssa äiti-vauva jumpassa, mutta sieltä ei tullut löydettyä uusia tuttavuuksia. entiset kaverit ovat hävinneet jonnekkin, lupaavat tulla käymään, mutta ei kuitenkaan ilmesty. Haluaisin myös niin kovasti uusia ystäviä. mutta varmaan sittenkun on aika lähteä puistoilemaan niin tutustuu muihinkin.
Samoja ajatuksia on itellä ollu, ei oo kovasti innostanut noi perhekahvilat, mut onneksi tuli lähdettyä! Lapsista on tosi helppo jutella eli vaikka et olisikaan ennen tutustunut helposti uusiin ihmisiin, niin lapselliset tutustuu helposti toisiinsa. Ja on aina helppo kysyä jotain toisen lapsesta ja aloittaa näin keskustelu. Ihan ne perusjutut, et minkä ikäinen, osaako jo kontata jne on ihan hyviä avauksia. Ja meitä mammoja on monia, jotka kaipaa seuraa! Et siis oo yksin asian kanssa, mut sun täytyy ite tehdä asialle jotain, kukaan ei tuu sua kotoota hakemaan. Mä suosittelen, käy kokeilemassa jotain perhekahvilaa! Ja vaikkei tuntuis heti omalta, niin käy vaikka joskus uudestaan. Et välttämättä saa heti mitään bestistä, mut on kiva jutella jonkun _aikuisen_ ihmisen kanssa päiväsaikaan. Tsemppiä! Ja mukavaa kesää.
Kävin vauvajumpassa ja vauvauinnissa, mutta ei niistä paikoista saa kuin moi/heippa tuttuja. Eli tervehditään tavatessa ja lähtiessä. Perhekahviloihin ja avoimeen päiväkotiin en pääse vauvan päikkäreitten takia. Ja jos joskus pääsen johonkin mammaporukkaan sisään, olen edelleen yksin johtuen vauvastani. Ongelma on kun ei ole mitään ongelmia, ja yleensähän sitä jutun juurta saa aikaseksi juuri niillä ongelmilla. Espoosta minäkin, mutta olen jo tullut aika sinuiksi yksinäisyyden kanssa.
Täälläkin yksi Espoolainen mamma, tosin jo lähempänä kolmeakymppiä. Mekin käytiin esikoisen kanssa vauvajumpassa ym, mutta koska siellä harvoin ehtii tunnin aikana jutella ja monella onkin sitten jo kiire rutiineita hoitelemaan kotiin kun tunti loppuu, jää jutusteluaika vähäiseksi.
Olen ollut pian 3v kotona lasten kanssa, kuopus on pian 6kk. Itselleni ehdoton henkireikä on ollut nuo avoimet päiväkodit. Suosittelen lämpimästi Mankkaan asukaspuistoa kaikille Espoolaisille mammoille, ilmapiiri on välitön ja ystävällinen, kaikki uudet äidit otetaan iloisena vastaan ja samojen mammojen kanssa voidaan vaihtaa kuulumisia muuallakin, kun törmätään kävelylenkeillä.
Kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan muihin äiteihin johonkin avoimeen päiväkotiin tai asukaspuistoon. Lapsen kanssa jaksaa kummasti paremmin ja aviomiehen kanssa yhteiselämäkin sujuu helpommin, kun pääsee juttelemaan muiden mammojen kanssa välillä:)
moi! minulla on samanlainen tilanne. olen 22-vuotias.tyttöni on 2 kk.olen asunut jyväskylässä 2,5 vuotta. aikaisemminkin oli vain työkaverit ja nyt hekin jäivät.eikö voisi jutella livein kautta. t. marina [email protected]
Muutimme avomieheni kanssa Eteläsuomeen vuosi sitten, siitä asti minulla on ollut niin yksinäistä- no olin elokuusta maaliskuuhun töissä kunnes jäin äitiyslomalle. Poika syntyi 26.04.2009, en ole jaksanut liikkua kotoa muualle kuin kauppaan. Olen muutenkin niin huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Olisihan täälläkin asukaspuistoja, mutta en tiedä missä on lähin ja avomiehenikään ei tunne paikkakuntaa niin hyvin. Kirjeet ovat olleet mun ainoa pakokeino ja rakas avomieheni tietenkin. Mutta kyllä kaipaan joskus muutakin seuraa kuin mies ja valkoiset seinät. Pojan kanssa on mukava olla, mutta ei pienen kanssa voi niin paljoa vielä tehdä.
Missäpäin eteläsuomea asut?
Onko vantaalta ketään?
No onhan sinulla seuraa iltaisin. Itse olen yksin, ei ketään, joka tulisi iltaisin kotiin luokseni. Kahden lapsen kanssa yksin. En silti pidä itseäni yksinäisenä, koska minullahan on lapset. Pienempi on muutaman viikon vanha ja hänestäkin on kovasti jo seuraa. Ainoa ihminen joka joskus käy luonani on äitini. Ystäväni asuvat niin kaukana, etten heitä juurikaan tapaa.