Mun pitäis oppia välttämään sun seuraa, mutta kun järki on jäänyt ikuisuus sitten tunteiden jalkoihin. Järkeni tietää, ettet sinä minua halua, mutta tunteeni ei usko sitä. Ja siksi hankkiudunkin aina sun seuraan kuin magneetin vetämänä. Vaikkei mitään välttämätöntä syytä siihen oliskaan. En kestä olla päiväkausia näkemättä sinua tai juttelematta sinulle. Joku muukin on varmaan sen pannutkin merkille, että ravaan siellä jatkuvasti, kun olet paikalla. Muulloin vain välttämättömistä syistä. Lomasi oli yhtä tuskaa. Pahin virhe oli vielä soittaa sinulle, sen soiton jälkeen alkuviikko omastakin lomasta meni kärsiessä, vaikka itse puhelu tuntuikin hetkellisesti hyvältä ajatukselta. En tiedä, mitä sinä olet minulle tehnyt... Ehkä lobotomia auttais...
Vihaan sinua ja vihaan itseäni.
ulk*thj
0327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.