Eli onko teitä koskaan saatu kiinni rysän päältä, siis ootte olleet just oksentamassa(/ahmimassa) kun joku onkin tullut paikalle.. Tai joku on vaikka kuullut, kun oksennatte. Miten toimitte, mitä sitten tapahtui?
Onko teitä koskaan yllätetty..?
superme
151554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olin junassa, ja menin vessaan oksentaan, ovi ei ilmeisesti mennykkään lukkoon ja joku avas oven just sillon ku oksensin, työnsin vaan oven äkkii kiinni, kyllä hävetti!
Joo mulla alko koulu myöhemmin ja poikaystävä oli jo menny kouluu. Sitten olin ahminu keksipaketin ja olin oksentamassa kun poikaystävä ja sen kaveri tuli! Niillä oli joku pitempi tauko ja tulivat kahville ku asutaan niin lähellä koulua. :/ Hetihän se arvas mistä oli kyse, koska tiesi mun ongelmasta.
pikkuveljelleni, joka löysi oksuvatini huoneestani. ihan hirveää,onneksi sain sen lahjottua olemaan hiljaa.
2-3 kertaa olen unohtanut vetää vessan, jolloin joku - taisi joka kerralla olla äiti - on tottakai huomannut jonkun oksentaneen. Jokaiselle kerralla olen myöntänyt oksentaneeni, mutta keksinyt jonkun hyvän syyn, kuten allerginen reaktio, huono-olo.. Ja läpi menee. Syömishäiriöiset ovat kyllä tavallaan todella kekseliään kieroja. Kaikenlaista tehdään ja keksitään, jotta "saa" toteuttaa sairauttaan.
Yhh joo, kerran unohdin vetää vessan ja veli meni sinne "kuka täällä on leksannu hyi stna?!" ja menin selittelemään jtn kalasta.
Seuraavan kerran äiti löysi oksentamisämpäri huoneesta, jota en ollut pystynyt vielä tyhjentämään. Vituttaa suunattomasti, alati vahtimen ja ruokien tarkkailu, vähentynyt herkkujen ostaminen ym. Tänään tuli kyllä ahmittua ja syötyä, mutta kävin oksentamassa vessassa. Ihme, ettei tullu ovelle koputtelemaan...
Sisko bustas mut ku oksensin mun huonees (laattaan ämpäriin ku porukat on himas..), se tuli siihan ovelle ja sanoin vaa et ''mul taitaa olla oksennustauti, mee pois ellet haluu sitä.''
Hmm, kannattaa olla varovaisempi, en haluis olla ''okennustaudissa'' mitenkää usein. :D
vitun suihkun viemäri tukkeutu. Miekä veivas lastit aina sinne ja ups kuin kävi. Aivan helvetin noloa kun selvis mikä oli sen tukkinut;((( voi elämä sitä häpeää. Äiti tiesi jo aiemmin kun löys kerran oksuämpärini.
Luulin et oon yksin kotoon, oksentamaan! -> No sit myöhemmi mulle selvis, et mun veli oli himas ja se ei tienny mun ongelmast mut kyl se osas jotain epäillä ku se sano, et on aika useinki kuullu oksentamisäänii vessasta. :S Nykyää ei voi ku kaikki vahtaa...
mökillä meillä on hylätty ulkohuussi jossa voi rauhassa harrastaa paheita..
Kunnes lämmin kesäpäivä ulkona tuuli ja lemu kantautui mutsin nokkaan joka kävi löytämässä mun valtavan oksuvuoren huussiin katsoessa.
Hävetti.
Äiti tietää, sillä olen sairastanut 8v ja olen nyt päälle 20v, muttei se jaksa enää mesoa, mutta teeskentelen aina etten ole oksentanut yms. EI mene läpi jostain syystä :p
Mä oksensin suihkussa ennen aina lattiakaivoon, koska suihku eliminoi ääniä ja pääsee heti fressinä pois ;)
Olin ollut joskus huolimaton kun äiti kyseli maisseista ja vadelmaveneen joutumista suihkuun. :D
Olen myös tukkinut exän vessan! (kädellä sain avattua tukoksen)
SAIRASTA! , mutta totta
kävi niin että jäin yksin alakertaan ahmimaan. Tuli todella paha olo ja menin oksentaa. Yht äkkiä herään vessan lattialta kun isä karjuu ovella että taas sitä suolia työnnetään ulos!!! eli olin pyörtynyt lattialle.
Olen bulimarektikko jo toista vuotta ja porukat tietää, kai sydän otti lukua tai jotain kun pyörryin. Isä sai kokea karmaisevan näyn kun tyttö makaa taju kankaalla lattialla pöntön vieres...
tänään kotona oltu aika hiljaisia.
Oksensin yläkerran vessassa ahmimisen jälkeen. Tulin takas alas ja isä kysyy vihasesti: tuliko hyvät oksennukset? Muutkin oli paikalla. Että hävetti. No kai se oli selvää että kun tyhjennän ensin pakastimen jätskistä, sen jälkeen siirryn täytekakkuun ja päälle vielä menee keksipaketti, ja sen jälkeen ryntään vessaan että mitä siellä tapahtuu, varsinkin kun psykiatrini oli kiltisti informoinut vanhempiani syömishäiriöstäni. Mutta tuntu tosi pahalta ku isä sen sano. Oon nyt psykiatrisessa sairaalahoidossa (en bulimian takia) niin en oo käyny kotona kommentin jälkeen vaikka olisin saanutkin. En myöskään puhunut isälle tai katsonut silmiin kun hän kerran "tapauksen" jälkeen tuli äitin kanssa katsomaan mua. Tästä on nyt kohta kuukausi, niin mitä mun pitäisi tehdä? Onko neuvoja? Unohtaa koko juttu ja olla normaalisti? Mulla on tapana ehkä ylireagoida muiden ihmisten sanomisiin...
Oon muuten kans tuolla osastolla oksentanut suihkuun.. Mut ehkä se ei sitte olekaan niin hyvä idea.
puhu isäsi kanssa tapahtuneesta... Helpottais varmasti molempia.
mutta hävettää aivan hirveästi vieläkin. :OO oksensin serkkuni rippijuhlissa, mutta unohdin lukita oven. Kaoin uuri pöntöllä kun tätini avasi oven.
matkalla kotiin sain kuullu äitiltäni kunnian karjahdukset ;( luoja miten nolottaa vieläkin.
enpä ajatellut koskaan vastaavani tähän itse aloittamaani keskusteluun tällä tavalla, mutta eilen äiti tais saada mut ensimmäisen kerran kiinni.. oksennan usein suihkussa johonkin sankoon ja sitten lopuksi kaadan sen pönttöön ja vedän. niin tein eilenkin tosin ilman sitä vetämistä.. ihan normaalisti lähdin suihkusta ja jonkin ajan kuluttua äiti tulee kysymään että oonko oksentanut kun tuolla kylppärin pöntössä oli jotain ihmeellisen näköstä juttua.. voi taivas kun sydän pomppas kurkkuun ja teki mieli alkaa hakata päätä seinään ja huutaa että "tyhmätyhmätyhmäminä, miten pystyin unohtamaan sen!" no, sitten vain sanoin kummastellen että en! hätäpäissäni keksin tekosyyksi, että asioin kyllä ennen suihkua ja unohdin kai vetää pöntön ja vatsa on vähän löysällä niin siksi kai se näytti niin oudolta.. äiti ei oikein näyttänyt siltä, että se olisi uskonut. kysyi vielä lopuksikin että "ethän ihan varmasti oo oksentanut?" tavallaan olisi ihan hurjasti tehnyt mieli sanoa että, kyllä! kyllä oksensin ja siksi, että söin ihan helvetisti, taas. silläpä siitäkin olisi päässyt ilman että tarvitsisi aivan itse kertoa. ja olisi päässyt hoitoon. ja ehkä eroon tästä. mutta ei.
itseasiassa mä en tiiä.
mä en pysty laattaamaan vessassa koska meiän olohuone on siinä vieressä. mun huoneessa mä oksennan muovipussiin ja vien sen yöllä ulkoroskikseen, josta roska-auto hakee sen sitten joskus.
mutta, kerran olin oksentamassa kaikessa rauhassa muovipussiin mun huoneessa, niin oven takaa kuuluu pikkuveljen ääni "pääsenks mä äkkii käymää sun huonees röökil". mä sulloin siinä vaiheessa oksupussin laatikkoon piiloon, pyyhin naaman oksennuksesta, suihkuttelin hajuvettä ja avasin veljelleni oven.
Pikkuveljeni naamasta näki, että hän epäili jotain, mutta ei se mua bustaa, koska meillä on sen verran läheiset välit, toistaiseksi.
Veljeni ei ole puhunut mulle asiasta, eikä muakaan hirveesti kiinnosta mennä sille juttelemaan mun sairaudesta. Pikkuveljeni on mulle läheinen ja rakas, mutta en mä sille silti kaikkee voi kertoo. :(