Olisipa hauskaa saada tähän kysymykseeni runomuotoinen vastaus.
Hällä väliä onko se oikea vai keksitty, mutta kokeilkaa.
Saa toki muutkin vastata, vaikkei runoilisikaan.
Siis kysyn:
Miten kesän aikana ongelmallinen tilanteeni lapseni kanssa alkaa purkautua?
Tuoko kesä vielä lisä murheita tullessaan?
Teistähän on pykäytynyt runoilijoita!
Mukavaa!
5208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämän keskellä kerran kaunista untasi nähden. Nääntävin riemu ja tuska on ollut kauniin tähden. Ylpeä laulajan arpa: siunaten laulua, lastaan, astua otsin korkein unhoitustansa vastaan. Alkuperäinen teksti täällä: http://fi.wikisource.org/wiki/Finaali
Kiitos tästä.
Kun taivas itkee, kohota kasvosi ylöspäin; kätke kyyneleesi, äiti. Näen tuskan sydämesi syvyyksistä, ahdistuksen mustan peikon, joka rautakourineen puristaa hentoa sieluasi. Se tahtoo viedä elinvoimasi. Kun taivas itkee, kohota kasvosi ylöspäin; kätke kyyneleesi,äiti. Näen varjon pitkän, joka menneisyydestä kurkottaa. Se ojentaa mustia käsivarsiaan. Se tahtoo viedä poikasi. Kun taivas itkee, kohota kasvosi ylöspäin; kätke kyyneleesi,äiti. anna sateen pestä kyyneleesi, Anna pisaroiden huuhtoa huolesi. Unohda hetkeksi, äiti. Tämä maa on tuskasta tehty. Isiemme itkuista sotien tantereilla. Äitiemme murheesta kotitanhuvilla. Lastemme surulauluista maailman turuilla. Unohda hetkeksi, äiti. Ennen Suurta Unta on maa roudassa. Linnut ovat jo lentäneet, lehti pudonnut puusta. Päivänä yhtenä, iltaruskossa; huolesi ovat kaikonneet, kyyneleet kuivuneet. Sydämessäsi huokaa rauhssa. Astele rauhassa, äiti.
Kauniistipa osasit muotoilla tuntojeni syvmpiä.
" Tämä maa on tuskasta tehty. Isiemme itkuista sotien tantereilla. Äitiemme murheesta kotitanhuvilla. Lastemme surulauluista maailman turuilla. Unohda hetkeksi, äiti." Taidatkos sen paremmin sanoa. Kirjoita tänne: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&subcat=240 Saat tukea ja neuvojakin muilta harrastajilta.