"Hän on kuollut kaikkien edestä, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja noussut ylös". 2 Kor. 5:15.
Näin puhuu USKO,joka käsittää Kristuksen rakkauden. USKO omistaa omistaa itselleen Kristuksen kuoleman omaksi kuolemaksensa, päättäen niin, että " yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet",2 Kor. 5:14.
Nyt on Kristus meidän syntiemme tähden kerran kuollut; niin olemme siis mekin Hänessä kuolleet synnille, niin ettei synnillä ole mitään tekemistä meidän kansamme, eikä meillä synnin kanssa.
Jeesus on noussut
teuta
41571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Synti on Kristuksen kuolemassa kadottanut kaiken oikeutensa tuomita meitä, sillä Kristus on kuollut "meidän rikostemme tähden", Room. 4:25. Ja Hän on naulinnut ristiin velkakirjamme Kol. 2:14. Synti on siis Kristuksessa kuollut pois meistä, mutta mekin olemme Kristuksessa kuolleet pois synnistä, niin ettei se enää saa hallita meissä, jotka nyt USKOmme Häneen.
Tarttuu meihin, kiusaa meitä ja "saa helposti meidät kiedotuksi" Hebr. 12:1, niin ei se kuitenkaan saa hallita meissä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla , Room. 6:14. Koska Kristuksen kanssa olemme kuolleet synnille, elääksemme Jumalalle, Room. 6:11. - Me olimme syntien ja rikosten kautta hengellisesti kuolleet ja Jumalasta vieraantuneet. Silloin tuli Jeesus Kristus, rakastaen meitä Jumalallisella RAKKAUDELLA, ja uhrasi itsensä ristin kuolemassa iankaikkisen Hengen kautta syntiemme sovitukseksi .
14. Ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme;sen hän otti meidän tieltämme ja naulitsi ristiin. 15. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaiseksi; Hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. "Kol. 2:14-15. Ihmisiä vastaan ollut kirjoitus säädöksineen oli laki, ollen sen rikkojia "vastaan" ja tuomiten heidät. Kristus pyyhki sen pois kärsimällä ristillä ihmisten puolesta sen heille vaatiman rankaistuksen. Näin Hän (kuvannollisesti puhuen) naulasi ristille vaativan ja tuomitsevan lain. Gal. 3:13-14. Kristuksen uhrin ja uuden liiton ajan alkamisen jälkeen Mooseksen lali vaatimuksineen ja tuomioineen ei ole voimassa ,Gal. 3.19. Hb. 7:12. sen säädökset ruuista, juhlista, uusistakuista, ja sabateista, eivät velvoita kristittyjä. jotka eivät niitä noudattaneet "Hän riisui aseet". tästä lisää: 1 Kr. 15:55-57.
>"Näin puhuu USKO,joka käsittää Kristuksen rakkauden. USKO omistaa omistaa itselleen Kristuksen kuoleman omaksi kuolemaksensa, päättäen niin, että " yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet",2 Kor. 5:14." "Nyt on Kristus meidän syntiemme tähden kerran kuollut; niin olemme siis mekin Hänessä kuolleet synnille, niin ettei synnillä ole mitään tekemistä meidän kansamme, eikä meillä synnin kanssa."< Tästä pääsemme helposti Paavalin toiseen raamatun paikkaan. "Jokainen joka on Kristuksessa, on uusi luomus, VANHA ON KADONNUT JA UUSI ON TILALLE TULLUT." "Näin puhuu USKO". Usko puhuu eri tavoin,kun luonnolliset silmämme. Jos katsomme itseämme tai lähimmäisiämme luonnollisin silmin, niin näyttää sitä ettei vanha ihmisemme ole mihinkään kuollut, mutta uskon henki katsoo Kristukseen ja uskoo sen mitä Jumalan Sana sanoo, eikä ala vänkäämään vastaan. "...olemme siis mekin Hänessä kuolleet synnille, niin ettei synnillä ole mitään tekemistä meidän kansamme..." Juuri tässä minun on vaikea ymmärtää monia uskovia, jotka sanovat Kristuksen vapauttamia syntisiksi, vaikka "synnillä ei ole mitään tekemistä kanssamme". Ne ovat veljiemme syyttäjän puolella, kieltämässä Kristuksen sovitustyötä. Uskon henki uskoo,ja omanvanhurskauden henki vänkää vastaan.
Aivan mut mä jatkan vähän . Tästä Hänen sovitus kuolemastaan, joka on Jumalallisen Rakkauden ihmeellisin ilmestys, vuotaa nyt vanhurskaus ja elämä USKOvalle sielulle. Joka Pyhän Apostolin kanssa Gal. 2:20, todella USKOO, että Kristus on Rakastanut häntä ja mennyt kuolemaan hänen edestänsä, se ei ikinä enää ole kuollut synneissään, vaan elää nyt JUMALALLE Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kopioin yhden vanhan vastauksen, jossa vastasin yhdelle menestysteologille. Siinä kuvaan miten eri tavalla puhutaan lainalaisille ja hengellisille uskoville. Yksi menestysteologi kirjoitti: >Hänen tulee kasvaa, mutta minun tulee vähetä, kuulemme usein sanottavan. Kenen tulee kasvaa, kenen tulee vähetä? Pitääkö uuden luomuksen ihmisen, Kristuksen ruumiin jäsenien vähetä. Pitäisikö Kristuksen oksien kuihtua ja putoilla pois, niin että jäisi pelkkä ranka. Väitän että jos Kristuksen jäsenet vielä tästä nykytilanteesta alenevat ja vaikenevat lisää, niin Jumalan valo sammuu tästä maasta lopullisesti. Ennen kuin käytetään tämmöisiä hurskaita fraaseja, kannattaa arvioida ovatko ne uuden liiton perusajatuksen mukaisia, ja mistä sanankohdasta ne tarkalleen ottaen tulevat.< Vaikka tämä lause on Johanneksen lause, niin mielestäni se sopii silti Kristuksen seuraajienkin suuhun. Ei Kristuksen pidä vähetä niin kuin kuvaat, mutta katsotaan samaa tarkemmin lain esimerkin kautta, jota myös aikaisemmin hyvin kuvaat. Paavali vertaa lakia holhoojaan ja tiedämmehän että lapsi tarvitsee holhoojan, säännöt ja rajat. Laki on joka tapauksessa holhooja, vaikka rajoja ei olisi kukaan antamassakaan, esim. tuli polttaa, jos siihen koskee, on sitten opettajana vanhemmat tai tuli itse. Myös Jeesuksella oli holhooja, Joosef, kunnes alaikäisyyden aika oli täysi. Me olemme syntyneet samasta siemenestä, josta esikoisveljemme Jeesus syntyi, joten myös meillä on holhooja, kunnes olemme kasvaneet pois alaikäisyydestä. Hebrealaiskirje sanoo, että "Jeesus itkien huusi Jumalaa avuksi, kunnes oppi kuuliaisuuden." Laki ( säännöt ja rajat), koskivat niin kauan, kunnes kuuliaisuus oli opittu. Tottelemattomuuden piti vähetä, ei Kristuksen oksien, ainoastaan oksien jotka eivät kantaneet hedelmää. Kirves on jo pantu puun juurelle ja jokainen oksa, joka ei kanna hedelmää hakataan pois. Emme saa kuitenkaan Laista voimaa, niin kuin kuvaat, laki oli synnin voima. Laki kuitenkin ohjaa siunauksella ja kirouksella, jos tottelen, niin se siunaa ja jos en niin se kiroaa. Jeesus itse sanoo, valitse siunaus tai kirous, elämä tai kuolema. Kristus on A ja O, alku ja loppu. Ihmisen poika ja Jumalan poika. Ihmisen pojan piti vähetä ja Jumalan pojan tuli kasvaa. Tässä välissä on risti, (telotusväline), eli olemme Kristuksessa silloinkin, kun olemme Kristuksen kanssa ristillä, ristin kantajina. Laki, kuoleman virka tekee oman tehtävänsä ja ylösnousemus tekee oman, se mikä ristinkantajina tapetaan, nousee ylös. Eli yhteenvetona vielä, ristin molemmilla puolilla on Kristus, toisella puolella ihmisen poika ja toisella Jumalan poika. Tätä aihetta on vaikea selittää, koska laki ei anna voimaa ja ilman voimaa emme tule koskaan valmiiksi. Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Siksi katseemme kiinnitetään Kristukseen, jolla ei ole lakia, katsomme itseämme voittajina ja uusina luomuksina, mutta kuitenkin joudumme kulkemaan saman kyynellaaksojen tien, mitä Jeesuskin kulki. Laki on holhoojamme siihen asti, kunnes opimme kuuliaisuuden, vaikka siihen ei kiinnitetä katsetta. Kristus on lain loppu, O:ssa se on loppu. Kuitenkin katsomme itseämme alusta loppuun asti voittajina. Uskonhenki katsoo näin kun kirjoitit, mutta ihmisen poika, jonka piti vähetä ei pysty uskomaan. Siksi se tapetaan ristillä ja tilalle syntyy Jumalan poika, (nisunjyvän pitää kuolla,muuten se ei voi kantaa hedelmää) joka pystyy uskomaan. Jumalasta syntynyt ei edes pysty tekemään syntiä, siksi se ei tarvitse lakiakaan, laki tehtiin sen rikkojia varten. Jos teemme syntiä, niin onko Jumalan poika jo syntynyt? Ei ole. Silloin tarvitaan ristiä, joka tappaa tottelemattomuuden (ihmisen pojan). Jos teen sitä, mitä en tahdo, niin myönnän että laki on hyvä. Jos katsomme pelkästään uskonhengellä voittoa, niin ei tarvita armoakaan, koska silloin ei ole lakia eikä ilman lakia voida rikkoa, ei tarvita myöskään ristiä. Silloin olemme jo tulleet kuninkaiksi, Paavalikin sanoo, olisittekin tulleet kuninkaiksi. Näytti että apostolit oli asetettu viimeisiksi, ja muut olivat jo kuninkaiksi tulleet. Ainoastaan Jumalan poika, Jumalasta syntynyt pystyy tähän, mutta ei vielä ihmisen poika. Jumalasta syntynyt ei edes pysty tekemään syntiä. Nyt voit sanoa tämän perusteella, ei vanha ole mihinkään kadonnut, mutta kysymys onkin siitä, että hengellisille uskoville ja vanhanluontonsa mukaan eläville saarnataan eri tavoin. Toisille ristiä ja toisille ylösnousemus voittoa. Korinttolaiskirjeen alusta. en voi puhua niin kuin hengen mukaan oleville puhutaan, vaan minun täytyy puhua teille, niin kuin vanhan luontonsa mukaan eläville puhutaan, koska edelleen teidän seassanne on riitaa ja kateutta. Juuri synti tekee sen eron, olemmeko hengellisiä, vai vanhan luontomme mukaan eläviä. Paavali oli kaikille kaikkea, vapaille vapaa ja lainalaisille lainalainen. Olet oikeassa siinä, ettei hengellisille voida enää puhua vähenemisestä, eihän silloin ole mitään vähenemistä, mutta jos saarnaamme ainoastaan hengellisille ihmisille, niin emme voi tavoittaa kuin hyvin pienen joukon ihmisiä. Hengellisiä ei voi edes ymmärtää kukaan muu, kuin toinen hengellinen, siksi tarvitaan myös saarnaa rististä. Sille saarantaan ristin kantamista, minkä piti vähetä. Tämä tarkoittaa lakisaarnaa, sille joka on lainalainen, muuten lainalaista ei voida tavoittaa. Sitten aikanaan myös lainalainen kasvaa pois alaikäisyydestä (pois holhouksesta), ja sille aletaan puhumaan, niin kuin hengellisille puhutaan.
Jotka USKOmme Hänen Rakkauteensa ja tunnemme sen. Ja Hän on kuollut kaikkien edestä - USKON kautta Häneen - eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja noussut ylös. - Vaikka nyt tosin sinussa on paljon vajaavaista, etkä sinä milloinkaan täällä voi niin elää Herralle halusi ja mielesi mukaan kuin tahtoisit, niin on Kristus kuitenkin edestäsi kuollut ja noussut ylös. Niin on siis Hänen kuolemansa ja verensä sinun syntiesi sovitus ja vikojesi puhdistus, ja Hänen ylösnousemisensa sinun täydellinen voittosi .
Oothan mun , Kuolos kautta oon mä sun Kurja sielu saattaos Turviin kalliin ansios, Haltuus aivan antaun .
Laki on synninvoima, Se saa siis meidät synnin tuntoon, ja sen kautta voisimme tehdä parannusta. Sillä vaikka synti vielä asuu lihassamme, tarttuu meihin, kiusaa meitä,ja "saa helposti meidät kiedotuiksi " Hebr. 12:1 selitys: Suuri joukko selitetään luvussa 11. Kristitty ei kykene kestävyyteen elämän kaidan tien (Matt.7:14), kilvoituksessa ja Jumalan tahdon tekemisessä, jos hän rupeaa kantamaan syyttävän omantunnon taakkoja, panemalla niitä poia syntien tunnustamisen ja Jeesuksen veren vapauttavan puhdistuksen kautta, tai jos "tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan, hänen elämässä "Mark. 4:19. eikä hän nöyrry sellaisista parannukseen ja saa armon tuomaa vapautusta Room. 6:6-22; Hebr.4:16,;Joh. 13:4-15. Uskovalla voi olla MUITAKIN PAINEITA/HUOLIA. Niistä painoista vapaudutaan noudattamalla sanoja Fil. 4:6, 1 Piet. 1:11. myös esirukoukset auttavat esirukous tuki voi olla ratkaiseva.
Liian harvat ymmärtävät, että laki ei anna voimaa syntiä ja epäilyksiä vastaan. Laki painaa syvemmälle epätoivoon ja itsepetokseen. AINOA ulospääsytie on usko Kristukseen ehdoitta!
Luin mieluusti viestisi, en vain ehtinyt ennen vastata, Mulle tuli tälläinen ajatus että tästä nyt kirjoita, Ja ajattelen se tieto annettiin. ei sen tähden että olisin itse siitä vapaa. Ja siksi oli kiva kun muistit yhtä syntistä.
" anna minulle jälleen autuutesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä." Ps. 51:14. Tämän psalmin alussa valittaa Daavid syntiänsä ja tunnustaa sen jumalan edessä. Hän sanoo, että hän tunteerikoksensa ja että hänen syntinsä on alinomaa hänen edessään, Ps. 51:5; hän tunnustaa olevansa synnissä jo syntynyt ja siinnyt,51:7, ja että hän koko elämänsä aikana on Jumalaa ainoata vastaan syntiä tehnyt ja pahaa tehnyt, Ps. 51:6. Hän sanoo sydämestään: " Jumala ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden", Ps. 51:3
Vaan turvaa kuitenkin Jumalan armoon ja laupeuteen , vaikka Vanhurskaan viha on särkenyt hänen luunsa , Ps. 51:10; ei hän muös koeta omalla pyhyydellä pahuuttansa peitellä, vaan rukoilee Jumalaa pesemään häntä pahastateostaan ja puhdistamaan häntä rikoksistaan ,51:4, vieläpä luomaan häneen kokonaan puhtaan sydämensekä antamaan hänelle autuutensa ilon ja alttiuden Hengellään tukemaan häntä Ps. 51:12, ja Ps.51:14.
Nyt tämä asia kukin itseemme. Kysyn sinulta, mitä teet, kun synti vaivaa sinua, kun Jumalan viha ja kuolema peljättää sinua? Mihinkä keinoon ryhdyt hädässäsi? Koettele tässä itseäsi! - Heittäydytkö epätoivoon, ajatellen: "syntini ovat suuremmat kuin että ne voitaisiin minulle anteeksi antaa." Vai ajatteletko vielä jolloinkin voivasi omalla parannuksellasi maksaa suuren syntivelkasi?
Sillä ne vievät molemmat kadotukseen. Vaan kuule keskellä suurta kurjuuttasi ja omaa avuttomuuttasi tätä evankeliumin suloista sanonomaa: " Niin Jumala on rakastanut maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kuka ikinä Häneen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän", Joh.3:16. Kaikukoon tämä autuuden ja armon sana murheellisen sydämesi syvyyteen, jotta todella uskoisit ja käsittäisit sen! Jos todella turvaat Jeesukseen ja Jumalan rakkauteen Hänessä, niin olet puhdistettu synneistäsi ja aivan vapaa kaikesta vääryydestäsi; silloin saat kohta kuulla iloa ja riemua, niin että särjetyt luusi ihastuvat. Huomatkaamme sentähden: " Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä!"
Nyt sulta mä vain Saan lohtua ain. Kun kiusausten Ja syntien joutunen saarroksehen. Yks katseesi vaan , Niin riemun mä saan Kuin auringon koi Pois murheiden yösumun poistaa se voi.
Se oli asetettu Mooseksen aikana, siitä kerrotaan; 3 Moos, 16:1, Sitten ajan täyttyessä tuli Uuden Testamentin suuri ylimmäinen pappi, Jeesus , Jumalan Poika . Hän uhrasi kerran ristipuulla Jumalalle täydellisen sovitusuhrin ja rukoili rikollisten edestä. Se tapahtui sinä oikeana sovitusjuhlana, pitkäperjantaina, jolloin Jeesus, Jumalan Karitsa, uhrasi itsensä koko maailman syntien sovitukseksi, astuen myös meidän edestämme taivaaseen ja oman verensä kautta saaden aikaan "iankaikkisen lunastuksen" Hebr. 9:12.
Ja tämän hän käski julistaa kaikille maailman kansoille sekä kehoittaa ja rakkauden voimalla vaatia heitä tulemaan Jumalan valtakuntaan, niinkuin jo valmistettuihin häihin, tällä päätöksellä: " Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen " Mark. 16:16. - Jumalan armoistuin ei siis nyt enää ole kätketty esiripun taakse, niinkuin VT:n aikana , vaan esirippu on poisrtettu Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, - jonka tähden Jerusalemin temmpelinkin esirippu Hänen kuolinhetkellään repesi keskeltä kahtia, Luuk. 23:45.
Jumalan armoistuimlta, eivät estetyt sinne käymästä, vaan päinvastoin apostoli vakuuttaa: " Meillä, veljet, on Jeesuksen veren kautta pääsö kaikkein pyhimpään, jonka pääsön Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi esiripun kautta, se on Hänen lihansa kautta kulkevaksi tieksi". Ennen sai ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa käydä armoistuimen eteen.
Jeesuksen veren kautta alituisesti käydä Jumalan oikean armoistuimen eteen, vieläpä kaikella uskalluksella, saadaksemme Jumalalta synnit anteeksi ja vastaanottaaksemme armoa armon lisäksi. Ja sentähden, "koska meillä on suuri pappi, Jumalan huoneen haltija, niin käykäämme esiin totisin sydämin täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla verellä pestynä," Hebr. 10:21-22.
Kun Jeesus mennyt on taivaaseen Mä pääsin synnistä pyhyyteen : Hän on nyt taivaassa pappinan Hän on mun veljen ja puoltajan .
Luther sanoo: "Lähinnä saarnavirkaa ja uskoa on kristittyjen korkein jumalanpalvelus se, että rukoillaan." Sillä vaikka Isä Pojan tähden tahtoo antaa meille kaikki, tahtoo Hän kuitenkin, että rukoilemme sitä Häneltä ja niin harjoitamme uskoamme . Älköön kukaan liioin kuvitelko voivansa pysyä uskossa ja Jumalan totuudessa, rukoilematta sitä usein ja todenteolla Jumalata! Sillä vihollisemme perkele on kavala henki, joka varsin helposti eksyttää meidät, ja oma sydämemme on vielä sen lisäksi sangen taipuvainen kuuntelemaan hänen petostaan ja valhettaan.
Varustudu tätä häijyä vihollista vastaan Jumalan sanalla ja rukouksella, niin on hän kyllä taiturin tavalla ajava asiansa siten, että meillä uskon ja hengen sijasta on vain tyhjiä sanoja jäljellä, ja kuollut, hyödytön tieto tieto muistisamme . Mutta Kristus sanoo: " Sen ihmisen viimeinen tila on oleva pahempi kuin ensimmäinen", Luuk. 11:26.
Kaikki eksytykset, puolueet ja lahkot kristikunnassa kuin siitä, että "ihmisen nukkuessa vihollinen tuli ja kylvi valhevehnää oikeanvehnän sekaan", Matt. 13:15 . Sentähden varoittaakin Herra niin uskollisesti opetuslapsiaan, ennen ja nyt: " Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko ", Matt. 26:41.
Nyt te uskotte ja teillä on Hengen esikoislahja, joka tekee teidät alttiiksi kaikkeen hyvään, mutta älkää kuitenkaan olko suruttomia ja huolimattomia, älkää kuitenkaan ajatelko, että kaikki käy hyvin "itsestään"; sillä liha on heikko, mutta perkele on väkevä ja kavala ja viettelee teidät teidät pian, jollette ole varuillanne ja ahkerasti rukoile apua.
Opetuslapset tarvitsivat sellaisen sellaisen varoituksen Herralta, kuinka paljon enemmän siis me tarvitsemme, jotka elämme tänä aikana, josta hän sanoo: "Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat", Matt. 25:5. Niin pitäisi siis oman etumme tehdä meidät halukkaiksi ja ahkeriksi uskossa rukoilemaan. Sillä me tiedämme, että Jumala kuulee meitä ja antaa meille kaiken sen, Mitä Jeesuksen nimessä anomme, niinkuin Hän on luvannut: " Anokaa ja te saatte sen ".
Suo , etten unhoittaisi Rukousta Vaan harjoittaisin sanas tutkimusta! Ah, huonosti se sielu menestyy , Ken kalliiseen sun sanaas kyllästyy.
Niinkuin rakkaat lapset", Ef. 5:1 . Tämä on sanottu kaikille niille, jotka luottavat Kristukseen. Tämän sydämellisen luottamuksen kautta ottaa Jumala meidät lapsikseen Johanneksen todistuksen mukaan: "Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Ainoa Pojan kautta, johonka kasteessa pukeuduimme ja jonka USKOlla otamme vastaan, olemme Jumalan lapsia niinkuin apostoli todistaa Ef. 1:15 - Mutta jos USKOtte tähän armoon ja lapsenoikeutenne, niin kuulkaa myos Pyhän Hengen kehoitusta: "Olkaa Jumalan seuraajia". Tämä on meidän näin ymmärtäminen: kun nyt olette Jumalan rakkaita ja otollisia lapsia, niin seuratkaa nyt myös tämän Isänne jälkiä.
Ja rakastaa teitä yhä Pojan tähden samalla jumalallisella rakkaudellaan: vaeltakaa siis tässä hänen rakkaudessaan ja olkaa Isänne seuraajia, niinkuin rakkaat lapset. " Vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä", Ef, 5:2. Lisää apostoli heti äskeiseen kehoituksen selitykseksi. Sillä emme voi muuten Isäämme seurata, jos emme vaella siinä rakkaudessa, jolla Hän on meitä Kristuksessa rakastanut.
Ja joka pysyy rakkaudessa, hän pyusyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä", 1 Joh. 4:16. Tämä ääretön rakkaus , jolla Jumala rakasti meitä Kristuksessa, taivuttaa ja houkuttelee mitä suloisimmin meidänkin sydäntämme rakastamaan häntä, joka ensin rakasti meitä, ja synnyttää meissä halun ja mielen pitämään hänen käskyjänsä, jotka eivät silloin enää ole raskaita . "Sillä rakkaus Jumalaan on se että pidämme Hänen käskynsä. Ja Hänen käskynsä eivät ole raskaita ",1 Joh. 5:3.
Eivätkö Jumalan käskyt ole raskaita? vastaus: Rakkaudelle ne eivät raskaita ole; "rakkaus on lain täyttymys ". Jos siis tunnemme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakasti, ja USKOmme siihen, niin pysykäämme ja vaeltakaamme siinä myös, jotta olisimme Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaiden lastenkin tulee Isäänsä seuraajia olla. Jos nyt Jumalan rakkaus pysyy meissä ja me vaellmme siinä, niin rakastamme myös lähimmäistämme rakkauden vapaasta vaatimuksesta ja voimasta. Vaan "Joka toisaan rakastaan, se on lain täyttänyt ", Room.13:8. " Joka rakastaa veljeänsä, hän pysyy valossa, ja Hänessä ei ole pahennusta", 1 Joh. 2:10.
Mua kohtaan rakkaus suur on sulla Se aina myös mun muistaa suo. Niin että ois se rakkaus mulla Mi muille lämpöänsä luo .
Näillä sanoilla tarkoitti Herra tosin ensiksi hengellistä syömistä ja juomista, kun USKOlla omistamme Hänen kuolemansa, Hänen verensä, vieläpä hänet itsensä. Mutta samalla hän viittasi myös siihen hänen lihansa syömiseen ja verensä juomiseen, mikä tapahtuu sakramentissa. Ja niinkuin hän jo silloin todisti, että hänen lihansa oli tosi ja oikea ruoka ja hänen verensä' tosi ja oikea juoma, niin asetti hän sittemmin vähää ennen kuolemaansa sen sakramentin, jossä me leivässä todella syömme Hänen totisen ruumiinsa ja suullamme juomme Hänen totisen verensä, niinkuin Hänen omat asetussanansa voimallisesti vakuuttavat meille.
Rakas Herramme ei siis jättänyt meitä orvoiksi maailmaan, vaikka Hän täältä meni taivaallisen Isän tykö. Ei! Hän on nyt seurakuntaansa eli omiansa lähempänä kuin silloin, kun Hän näkyvällä tavalla vaelsi opetuslastensa keskuudessa. Sillä nyt Hän täyttää kaikki, sekä taivaat että maan, ja asuu USKOn kautta meidänkin sydämissmme. Jeesus on siis yhä sangen lähellä omiansa, ei ainoastaan hengellisesti USKOn kautta, vaan myös pyhän ehtoollisen kautta ruumiinsa ja verensä puolesta.
On osallisuus Kristuksen ruumiiseen, ja se viini, jota juomme, on osallisuus Hänen vereensä, 1 kor. 10:16. - Mutta samoinkuin hurmahenget eksymyksessään muuttavat pyhän kasteen sisällyksettömäksi kuuliaisuuden toimeksi ihmisen puolelta, ilman kaikkea sakramentillista, Kristuksen siihen panemaa sisällystä, - aivan niin he väärentävät myös opin pyhästä ehtoollisesta . Sillä itse asiassa pitävät he sitä ainoastaan muistoateriana, tyhlänä leivän murtamisena (ilman Kristuksen ruumista ja verta) jolla he vain tahtovat vahvistaa oman luulotellun pyhyytensä ja eroittautumisensa seurakunnasta lihallissessa, paisuneessa mielessä.
Asettänut sisällyksetöntä muistoateriaa, vaan sellaisen ehtoollisen, jossa me Hänen muistokseen ja lujituksemme Hänen yhteydessäämn, todellisesti ja ja totisesti saamme, syömme ja juomme suullamme Hänen pyhän ruumiinsa ja Hänen kalliin verensä hänen omien sanojensa mukaan. Oman aikansa ja kaikkien aikojen väärille hengille on hän sentähden näin puhunut: "Ellette Syöä ihmisen pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. " Joh. 6:53.
On kallis ruumiis ruokani Ja veres pyhä juomani Se sielun täyttää riemulla Ja taivainen on rauhasi .
Tuo isä meidän rukous on jaettu pieniin rukouksiin ja siitä vän kerrallaan
olet!muukalainen vastailee täs näin
Olet ja Myös Sarpatin leski .