Piiiiiitkän odottelun jälkeen mies sanoi olevansa valmis perheen perustamiseen. Vihdoin pääsemme tositoimiin. Ihanaa. Kannatti siis odottaa, vaikka moneen kertaan tässä vuosien varrella olen ollut epätoivoinen. Tsemppiä muillekin, jotka odottavat miestensä "kypsymistä".
Vihdoin alkaa yritys
monen vuoden vauvakuumeen j...
8417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotta saisko vinkkejä, millä saisin tuon oman mörököllin tuuppaisemaan ilman kumeja. Lopetin pillerit jo puolivuotta sitte, mutta mies otti kumit käyttöön:( Arvaa et mua pikkaisen potuttaa:(:( Tsemppiä ja vauvaonnea kuiteskin sulle:)
Sehän siinä onkin, ettei voi muuta kun odottaa. En halunnut painostaa saatika sitten kiristää niinkun jotkut kuulemma tekevät. Ei se kyllä olisi onnistunutkaan, koska ukkoni on niin jääräpää että tekee joka tapauksessa omat päätöksensä. Ja niin kyllä pitääkin tehdä, lasta pitää haluta molempien. Meillä meni niin, että sitten kun kaikki "järkisyyt" (opiskelut, häät, asunto) lykkäämiseen oli hoidettu, miehestä "ei vaan vielä tuntunut siltä". Nyt viimein vuoden-parin älyttömän vauvakuumeen jälkeen päästään yrittämään. Siis vauvauume mulla on ollut jo n. 9 v mutta pari vuotta se on jo häirinnyt elämää ja tuntunut välillä tosi pahalta. Keskustelkaa siitä, milloin olisi hyvä aika ja perustelkaa mielipiteitänne. Kerro miehellesi tunteistasi ja kysy jotain "arviota" milloin hän olisi valmis. Jos on joku takaraja, on helpompi elää vauvakuumeen kanssa. Hyvä juttu on se, että olette jo jättäneet hormoniehkäisyn pois. Sitten tod. näk. tärppää nopeammin kun jätätte vielä kumitkin pois. Tsemppiä sullekin! Mun yhdellä kaverilla on täsmälleen sama tilanne kuin sulla. Kyllä mua ihmetyttää välillä voi miehet. Tämäkin kaverini mies ensin halusi monta vuotta lasta ja nyt pillereiden poisjättämisen jälkeen tulikin pupu pöksyyn ja kortsut käyttöön. Onko isyys niin pelottavaa? Mikä siinä pelottaa?
Kiitos vinkeistä. Pitkäähän se on odottavan aika, eikös sitä niin sanota. Monet kerrat on kyllä miehen kanssa vauvasta puhuttu ja joskus, kun onn tippa silmässä sille omista tunteistani puhunu on mieskin tuntunut olevan suostuvainen. No sitte, jos on menty noitten juttujen jälkeen sänkyyn, mies on tullut kyllä ilman kortsua sisään, mutta jo seuraavalla kerralla sillä on oleet taas kumit valmiina. En tainut tuossa aikaisemmin mainita että meillä on jo yksi viisvuotias lapsi ennestään. Sitäkin oon alkanut jo surra, että jos ei vaikka heti tärppäiskkään, kun mies sitte joskus alkais oikein tosissaan yrittää, niin lasten ikäerostahan tulee kovin suuri. Täytyy kait alkaa aina itkeskellä vauvan kaipuustaan ovisten aikaan, jos miehelle kävis lohduttaessaan vahinko. Rakastan miestäni tosi paljon, eikä tuokaan kikka taitais olla oikein reilua. Mieheni kyllä tykkää lapsista ja tuo esikoisemmekin on hänelle kaikki kaikessa. Oon kyllä kanssas samaa mieltä miehistä, kovin on vaikeaa naisen selvää ottaa niiten aivoituksista. Pikaisia plussia vielä sulle.
Onneksi olkoon! Minä vielä odottelen, että mies suostuis. Pitkä on odottavan aika, kun ois niin hirvee halu saada lapsia. Mutta ei kai se auta...
Meillä päättyi miehen monivuotinen odotus päästä tositoimiin, kun suostuin viimein ehkäisyn lopettamiseen. Hän on ainakin innoissaan siitä, että päästään kuumeen poistoon, kait minäkin ihan tyytyväinen olen. ;) Onnea matkaan kaikille kuumeilijoille, ja kyllä, aina se mies ei ole se, joka on epäkypsä, löytyy meistä naisistakin, ei se tarvi kuin aikaa.
Onneksi olkoon. Meillä alkoi yrittäminen kolmeviikkoa sitten. Itse olisin ollut valmis jo pari vuotta sitten, mutta isännän "kypsymistä" tässä on odotettu... Kierukan poistosta sovimme jo alkuvuodesta, mutta annoin aikalisää huhtikuun loppuun asti, että mies olisi varma päätöksestään. yhdessä tätä lasta ollaan tekemässä, enkä miestä siihen halunnut millään tavalla painostaa :-) Mulla on ikää jo 34 vuotta, ja esikoista yritetään saada aikaiseksi... toivottavasti tärppää pian.
Meillä alkoi kanssa 3 viikkoa sitten yritys, yhteiseloa takana viitisen vuotta ja siitä noin puolet olen enemmän tai vähemmän kuumeillut. Nyt vaan jännittää ihan hirveästi että miten tässä käy, monennellako tärppää vai tärppääkö ollenkaan.
Hassua, ensin odottaa että se yritys alkaa ja sitten vaan odottaa kierron puoliväliä ja nyt sitten odottaa sitä että tuleeko menkat vai ei, ja mieluiten tietysti ei...
Mites muut? me sovittiin että otetaan lungisti alkuun, eikä lasketa päiviä eikä todellakaan sekstailla ellei tee mieli. mutta kyllä mä kuitenkin salaa mielessäni koko aika mietin kierron vaiheita ja muuta...
..että ei alettaisi mitään kierron puoliväliä laskemaan, mutta kyllä sitä vaan laskeskelee. Tässä kylläkin vielä vähän aikaa odotellaan ennen kun tositoimiin ryhdytään, sillä ensi vuosi olisi vielä opiskeltava.
Muuten samoilla fiiliksillä, jotenkin aika jännää pelkästään tämä mietisteky ;)