Yksin matkustaminen

Hei,

Lähestyn teitä muita pikkaisen omituisella parisuhde ongelmalla/kysymyksellä. Nimittäin olen tullut tilanteeseen, johon en itse löydä kunnon vastausta taikka ratkaisua. Mutta kuitenkin ongelma ydin on seuraa, nimittäin ulkomaan matka. Onko normaalia, että toinen osapuoli matkustaa ulkomaille yhdeksi viikoksi kavereittensa kanssa? Olemme nuori pariskunta, joka asuu yhdessä ja tähän mennessä on viettänyt normaalia elämää yhdessä. Hyvää elämää ennen tätä ongelmaa.
Itse en koe asiaa ihan normaaliksi ja en voi ymmärtää asiaa, siis minkä takia toisen pitää päästä matkustamaan yksin lomakohteeseen. Joten toivoisin teiltä muilta vähän kannan ottoa asiaan.
Kysymys kuuluu: onko se teidän mielestä normaalia ja hyväksyttävää, että toinen osapuoli matkustaa lomakohteeseen yksin? Kyseessä ei ole velvoite tai työmatka, vaan toisen osapuolen oma halu lähteä. Matka on jonkin tason kaveri/harrastusmatka.
Ilmoita


ei mitään ongelmaa, useinhan se on ettei toisella ole rahaa tai edes aikaa lähteä mukaan. Ylipäätään viikko siellä tai täällä, sehän on kokemus, jota toivois kaikille kavereiden kanssa. Ottaen huomioon, et luottamus pelaa ja järki pysyy kädessä.

Mä jotenkin rinnastan myös matkat siihen, miten elämä muutenkin menee, eli saatko lähteä esimerkiks kavereiden kans harrastaan vai pitääkö se aina olla oma puolisko mukana.

Mun puolesta miehillä pitää ehdottomasti olla jätkien reissuja ja tekemisiä ja naisilla naisten juttuja, ja ne on upeita nekin, eikä keltään pois. Sit on taas mukava olla yhdessäkin. Ja myös yhteisiä juttuja pitäis olla.

Jos mun pari haluis reissuun, tottakai haluisin mukaan, mut en asettus tielle, jos en pystyis itse matkustaan, kunhan se ei estäis sitä, et yhdessäkin tehtäis asioita. Sit myös itse sais mennä omia menojaan, käydä omilla reissuilla esimerkiks jossain tai katsella naisten kans asioita, mitkä ei vaan miehiä yleensä kiinnosta.
Tai vois itsekin harrastaa, jos mies pelaa lätkää, se tajuaa, etten lähde mukaan jos ei itsekään tule mun balettitunnille ja tätä rataa..

Ei olis uhka, vois olla jopa piristys.

Ei reissaus ole ongelma, ongelma on suhde, jos ei onnistu.
Ilmoita
Minusta se ei ole ongelma, jos siitä sovitaan ja puhutaan reilusti, ja kyseessä on vaikkapa juuri kaveriporukassa miesten kesken tehtävä reissu. Jos mukaan olisi lähdössä miehiä ja naisia/pariskuntia, mutta minua ei kelpuutettaisi, vaikka haluaisin lähteä, saattaisin kyllä pitää varsin ikävänä juttuna.

Mutta kuten ylempänäkin sanottiin, ei kaikkea ole pakko tehdä yhdessä, vaan molemmilla saa ja kuuluu olla omat tekemisensäkin. :)
4 VASTAUSTA:
Minusta tuntuu että tuo matka on sinulle ongelma. Ehkä poikaystäväsi haluaa testata oletko roikkuvaa sorttia tai mustasukkainen. Tulee niitä erossa olemisia elämän aikana muutenkin ja jos nainen kiukuttelee jokaisesta poissaolosta niin silloin suhde ei ole kovin kestävä.

Sinä olet epävarma itsestäsi jos mietit edes tuollaista asiaa.

Mieti tilannetta kun sinulle tulee ikää ja mies näkee koko ajan sinua nuorempia ja kauniimpia naisia ihan työpaikallakin. Miten sen kestäisit jos et nyt, nuorena, kestä yhtä ulkomaanmatkaa.
Niin, mut eikö anneta arvoa sille että vois matkustella yhdessä, viettää laatuaikaa ja vaalia yhteisiä kokemuksia?
Siis jos vietetään normaalia elämää: käydään töissä ympäri vuoden ja koko ajan on kiire ja ei ole kunnolla aikaa toiselle. Ja sitten ku tulee mahdollisuus kerran vuodessa lähteä ulkomaille, niin toinen osapuoli päättää käyttää sen yksin.
Missä on se yhdessä olon aika? siis vai onko nykyajan parisuhde muuttunut vaan arjen jakamiseksi? Mitä siitä tulee, jos joka vuosi tai mahdollisuuksien mukaan (liioiteltu), toinen osapuoli lähtee pitämään hauskaa kavereiden kanssa? Onko se kierre loputon?

Niin kyl siihen toiseen pitää luottaa. Mut jos mietitään asiaa toisella kantilla niin, eikö just siel ulkomailla tapahdu ne kaikkein kauheimmat asiat? vaikka ne ei olis niin pahat, ku pahimmassaan voisi kuvitella. Mutta silti.
Ja varsinkin ku sinne matkalle lähtee semmoinen henkilö, joka on yrittänyt iskeä sitä toista osapuolta. Se on asia joka vaikuttaa, mutta en ole halunnut ottaa sitä huomioon kysymyksessäni.
eräs lukija. kirjoitti:
Minusta tuntuu että tuo matka on sinulle ongelma. Ehkä poikaystäväsi haluaa testata oletko roikkuvaa sorttia tai mustasukkainen. Tulee niitä erossa olemisia elämän aikana muutenkin ja jos nainen kiukuttelee jokaisesta poissaolosta niin silloin suhde ei ole kovin kestävä.

Sinä olet epävarma itsestäsi jos mietit edes tuollaista asiaa.

Mieti tilannetta kun sinulle tulee ikää ja mies näkee koko ajan sinua nuorempia ja kauniimpia naisia ihan työpaikallakin. Miten sen kestäisit jos et nyt, nuorena, kestä yhtä ulkomaanmatkaa.
Viimeinen kappale: sinua nuorempia ja kauniimpia ? Yhtä lailla voi olla vanhempia ja rumempia siis he, joita mies "näkee" :-)
.............................. kirjoitti:
Niin, mut eikö anneta arvoa sille että vois matkustella yhdessä, viettää laatuaikaa ja vaalia yhteisiä kokemuksia?
Siis jos vietetään normaalia elämää: käydään töissä ympäri vuoden ja koko ajan on kiire ja ei ole kunnolla aikaa toiselle. Ja sitten ku tulee mahdollisuus kerran vuodessa lähteä ulkomaille, niin toinen osapuoli päättää käyttää sen yksin.
Missä on se yhdessä olon aika? siis vai onko nykyajan parisuhde muuttunut vaan arjen jakamiseksi? Mitä siitä tulee, jos joka vuosi tai mahdollisuuksien mukaan (liioiteltu), toinen osapuoli lähtee pitämään hauskaa kavereiden kanssa? Onko se kierre loputon?

Niin kyl siihen toiseen pitää luottaa. Mut jos mietitään asiaa toisella kantilla niin, eikö just siel ulkomailla tapahdu ne kaikkein kauheimmat asiat? vaikka ne ei olis niin pahat, ku pahimmassaan voisi kuvitella. Mutta silti.
Ja varsinkin ku sinne matkalle lähtee semmoinen henkilö, joka on yrittänyt iskeä sitä toista osapuolta. Se on asia joka vaikuttaa, mutta en ole halunnut ottaa sitä huomioon kysymyksessäni.
olet päättänyt, että asia on ongelma, eikä mikään mitä muut sanovat, muuta mieltäsi.

Kukin tavallaan. Yleensä ihmisillä on toisilleen aikaa enemmän kuin viikko vuodessa. Eivätkä kaikki mielenkiinnon kohteet ole yhteisiä, eikä pidäkään olla. Minä olen aina pitänyt kiinni oikeudestani matkustella ulkomailla ja vieläpä yksin, koska haen matkoiltani mahdollisuutta kokea asioita (näyttelyt, museot ym) omassa rauhassani ja omaan tahtiini. Mutta yhtä lailla olen tehnyt esimerkiksi risteilyjä porukalla, silloin kun on ollut sellainen tilanne. Ja reissut oman kumppanin kanssa ovat sitten olleet oma juttunsa, ei mitään vikaa niissäkään mutta meillä nyt on vain ollut hieman erilaiset intressit ja silloin pitää aina luopua joistakin omista toiveistaan.

Jos vietetään koko loppuelämä yhdessä, niin kyllä sitä laatuaikaa kertyy yhdessäkin ihan tarpeeksi.
+Lisää kommentti
Ei kai parisuhde sentään vankila ole. Miksi hän ei saisi lähteä matkalle? vieläpä kavereiden kanssa ? ... tai yksinkin ?
Ilmoita
Onko puolisosi niin huonoa seuraa?

En haluaisi edes lähteä yksin matkalle.
Vaikka menisin työ tai harrastus matkalle. Pyytäisin miestä mukaan, jos häntä ei kiinnosta, joutuisin itse paljon harkitsemaan yksin lähtöä.
En usko pystyväni olemaan viikkoa ilman seksiä, joten todennäköisesti pettäisin, koska en sitä halua tehdä en lähde yksin.
Parisuhde kuitenkin tärkeämpi kuin mikään matka!

Yhdessä on niin hyvä olla.
4 VASTAUSTA:
olemaan viikkoa ilman seksiä pettämättä, niin ei kannata ainakaan perustaa perhettä. Eikä stressaantua, sairastua tai masentua - siis kummankaan osapuolen.
Käyn vuosittain yhdellä tai kahdella naisten viikonloppureissulla esim. kylpylässä tai jossain kaupunkikohteessa rättiostoksilla. Luuletko, että miestä edes kiinnostaisi tulla kuuntelemaan ämmien juoruilua ja katselemaan sovituskoppeja? No ei tosiaan kiinnosta. Ollaan reissuilla yleensä 2-5 päivää. Laatuaikaa ystävien kanssa. Shoppailua, juoruilua, kuohuviiniä, naisten juttuja. Miehet pitävät talon pystyssä kotona.

Vastaavasti oma mies käy joskus miesten reissulla vaikka mökillä. Mitä sitten? Normaalien aikuisten parisuhde kestää muutaman päivän tai viikon erilläänolon. Kai sitä nyt saa kavereita olla, vaikka on yhdessä jonkun kanssa?
KylmäNainen kirjoitti:
Käyn vuosittain yhdellä tai kahdella naisten viikonloppureissulla esim. kylpylässä tai jossain kaupunkikohteessa rättiostoksilla. Luuletko, että miestä edes kiinnostaisi tulla kuuntelemaan ämmien juoruilua ja katselemaan sovituskoppeja? No ei tosiaan kiinnosta. Ollaan reissuilla yleensä 2-5 päivää. Laatuaikaa ystävien kanssa. Shoppailua, juoruilua, kuohuviiniä, naisten juttuja. Miehet pitävät talon pystyssä kotona.

Vastaavasti oma mies käy joskus miesten reissulla vaikka mökillä. Mitä sitten? Normaalien aikuisten parisuhde kestää muutaman päivän tai viikon erilläänolon. Kai sitä nyt saa kavereita olla, vaikka on yhdessä jonkun kanssa?
olla omia juttuja.

Puhuin vain omasta asenteesta viikon mittaiseen erillään oloon.
Mieheni on reissutöissä, mutta onneksi vain 4 pv peräjälkeen....olen jo 2 päivänä hyppimässä seinille puutteesta.

Mielestäni paras ratkaisu on mennä vaikka kaveriporukalla reissuun samaan paikkaan, mutta kulkea erikseen ja välillä tehdä vaikka (syrjähyppy oman kullan kanssa rannalla)...tms.

Pitää parisuhteenkin virkeänä, kun on treffit jossain parin päivän eron jälkeen...ja saa sitä jossain ihanassa romanttisessa paikassa jne.

Naiseksi olen kyllä normaalia aktiivisempi sängyn puolella, ja vaikka kuinka kipeä niin haluan silti...ainakin tähän asti olen halunnut. Jos en haluaisi olisi silti velvollisuuteni hoidella mieheni halut joka tapauksessa...ja toisinpäin.
Onneksi toimii meillä!

Muut saavat tehdä omat ratkaisunsa, kunhan molemmat tyytyväisiä lopputulokseen, eikä toinen vain. Kompromissi toivottavasti löytyy teillekin.
Ja pitääkin kirjoitti:
olla omia juttuja.

Puhuin vain omasta asenteesta viikon mittaiseen erillään oloon.
Mieheni on reissutöissä, mutta onneksi vain 4 pv peräjälkeen....olen jo 2 päivänä hyppimässä seinille puutteesta.

Mielestäni paras ratkaisu on mennä vaikka kaveriporukalla reissuun samaan paikkaan, mutta kulkea erikseen ja välillä tehdä vaikka (syrjähyppy oman kullan kanssa rannalla)...tms.

Pitää parisuhteenkin virkeänä, kun on treffit jossain parin päivän eron jälkeen...ja saa sitä jossain ihanassa romanttisessa paikassa jne.

Naiseksi olen kyllä normaalia aktiivisempi sängyn puolella, ja vaikka kuinka kipeä niin haluan silti...ainakin tähän asti olen halunnut. Jos en haluaisi olisi silti velvollisuuteni hoidella mieheni halut joka tapauksessa...ja toisinpäin.
Onneksi toimii meillä!

Muut saavat tehdä omat ratkaisunsa, kunhan molemmat tyytyväisiä lopputulokseen, eikä toinen vain. Kompromissi toivottavasti löytyy teillekin.
Meillä toimii ihan hyvin niin, että käymme välillä lyhyillä reissuilla myös kaksin. Molemmista se on virkistävää. Koska meillä on lapsia, ei ole mahdollista lähteä aina reissuun kaksin. Joko lapset mukaan tai sitten toinen jää kotiin. Isovanhemmat asuvat lähellä, mutta emme ole ajatelleet alkaa sellaisiksi vanhemmiksi jotka vievät lapset jatkuvasti "ilmaishoitoon" päästäkseen Marmarikseen rilluttelemaan. Pyrimme siihen, että kaksin ja ilman lapsia ollaan reissussa korkeintaan pitkä viikonloppu pari kertaa vuodessa.

Toisen työn puolesta tulee sitten pari kertaa vuodessa pidempiä erossaoloja, puhutaan parista tai kolmesta viikosta. Sille ei mahda mitään ja olisin aika helvetin huono vaimo jos alkaisin lähennellä toisia miehiä sen takia, että leivän saanti pöytään vaatii vähän matkustelua.
+Lisää kommentti
mennä ihan itsekseenkin, jos luottamus on kunnossa, niin siihen voi ihan hyvällä mielellä suostua. Parisuhteessa kummallakin on varmasti omia harrastuksia, kavereita ja menoja, eihän ne häviä sieltä kuin tuhka tuleen, kun ne ovat olleet jo varmasti siellä ennen seurusteluannekin. Parisuhde on kompromisseja yhteisen elämän ja oman elämän välillä.
Ilmoita
Jos se kerran on kaveri/harraste reissu, eikä sinne muidenkaan heiloja tule, niin miksi ihmeessä sinun sitten sinne pitäisi päästä mukaan? Kotiinko miehen sitten pitäisi jäädä, kun kaverit lähtevät?

Missä on se epänormaalisuus?
Ilmoita
Mielestäni, jos on parisuhteessa, reissataan ensisijaisesti yhdessä. Ja jos toisella tulisi joku muu mieleen, voisi kuitenkin kysyä/järjestää niin, että toinenkin pääsisi halutessaan mukaan. Eri asia, jos toinen ei haluakaan mukaan ja hälle on ok, että toinen kerää kokemuksia omaan varastoon, eikä yhteiseen rakkauspankkiin.

Toisen kunnioitus tärkeintä. Miksi haluaisi yksin tai toinen ei saisi tulla mukaan...? Se ihmetyttää. Mihin haluaa aikansa, rahansa investoida? Onko se parisuhde vai omat mieltymykset. Juuri se, että ennenkuin isommin suunnittelee, kysyy toiselta, olisiko se ok. Jollei, suunniteltais yhteistä matkaa, kun kerran yhdessä ollaan. On hyvä, että tällainen piirre tulisi heti esille, jos on tullakseen, niin ei tulisi yllätyksenä, kun kaikkimuu on jo yhteistä.

Reissut ovat ihania kokemuksia/elämyksiä ja hän, jonka kanssa ne jakaa tulee entistä tärkeämmäksi/rakkaaksi :)
1 VASTAUS:
Olen samaa mieltä. Olen 40+ nainen, pitkä liitto takana, ja toinen menossa. Liittoni ei kaatunut matkustusasioihin toki :) okei, jokainen taaplaa tyylillään mutta ensisijainen matkakumppanini on aina se oma mies.
Pettämiset jne oma lukunsa ja riski näihin kyllä kasvaa kaikenkarvaisilla poikain thaikkureissuilla ja naisten Turkin matkoilla...
Mutta jätetään pois pettämisjuttu.

Jos olisin sinkku, matkaisin toki naisystävien kanssa mutta koska minulla on mies, se on itsestäänselvyys että hänen kanssaan. Ja jos mieheni alkaisi ehdotteleen näitä miesten matkoja, olisi se aika vakavan keskustelun paikka - miksi seurani ei enää kelpaa?
Toki joskus on kaveripariskuntakin mukana mutta ulkomaille ilman miestäni - ei. Teatterit, konsertit jne kyllä voin käydä naiskaverini kanssa mutta ajatus ulkomaanmatkasta naiskaverin kanssa ei oikein istu, eikä vastaavasti miesporukan sama juttu.
+Lisää kommentti
Eihän nämä kaverireissut ole oikein kumppania kohtaan, mutta toisaalta ketään ei voi vangita.
Elämänmeno on mennyt paljolti siihen, vaikka mennään" parisuhteeseen", se minkä vuoksi oikeastaan kertoo kaiken. Mitä parisuhde merkitsee, onko se pelkkää leikkiä ennen muuta seksiä saman kumppanin kanssa, johon ei sisälly yhteinen muu elämä.
Nyt myös näkee, kuinka jatketaan kavereiden kanssa bilettämistä, vaikka on koti toisen kanssa.
Eli ei sitä normaalia erkaantumista näistä kavereista tulekaan, vaan heidän kansaan jatketaan poikamiehen ja sinkun elämää.
Tiedän kyllä niin mies kuin naisporukoita eli kaveriporukoita, jotka viettävät kerran vuodessa muistelua jossakin ja aina on vaaransa, kun tapaamiset ovat yleisimmin juuri matkoilla ja hotelleissa. Jos suhde kotona on kunnossa, ei siihen uskottomuuteen repsahda niin helposti kuin että säröjä on ja on riidelty lähdön syistä.
Tosin kuningas alkoholi on asia, joka vie vahvankin henkilön vieraille vesille. Tätä olen itse nähnyt työpaikan yhteishengen korottamisen tilaisuuksissa ja monen monta kertaa ja tietenkin viinahöyryissä on menty. On kuvottavaa katsoa vierestä asiaa. Onkin ihmisestä itsestään kiinni, tarvitseeko näihin tilaisuuksiin missä mittakaavassa osallistua ja osaako olla juomatta. Itse tein selväksi, että osallistun vain pakollisiin koulutuksiin liittyviin tilaisuuksiin ja pidän oman järkeni selvänä. Tosin sinua saatetaan pilkata juomattomuudesta ja siihen liittyy tietenkin pelko tulla paljastetuksi sinne kotioloihin.
Minusta kumppani, johon ei voi luotta, saa mennä viimeisen kerran sinne kaverimatkoille. Mutta sallisin kyllä jonkin lapsuusystävien tapaamisen joskus vaikkapa matkan merkeissä. tietenkin edellytän, että olisi perheen yhteisiä matkojakin ja loman viettoa lomien aikaan.
1 VASTAUS:
Voi miten helppoa onkaan olla suhteessa, jossa kumppaniinsa voi luottaa olipa hän sitten selvinpäin tai päissään, ei ole tarvetta rajoittaa menoja mihinkään suuntaan. Jokainen on omasta tahdostaan sitoutunut ja suhteessa ja jos ymmärrys sitoutumisen tasosta on samankaltainen, niin ei mitään huolta. Aikuista ja vastuunsa tuntevaa ihmistä ei tarvitse rajoittaa ja paimentaa kuin pikkulasta. Itse me sen...
+Lisää kommentti
Itsellä on ollut muutama kumppani elämän aikana, jotka eivät ole mitenkään innostuneet ulkomaan matkailusta, vaan intressit ovat olleet esim. omissa harrastuksissa, joihin uppoaa rahaa, joten minkä vuoksi alan pakottamaan ihmistä mukaani omaan harrastukseeni väkisin. Sellainen tekee vaan hyvää, että ollaan välillä omissakin jutuissa eikä aina yhdessä ja tavataan ystäviäkin välillä. Itse myös matkustelen paljon yksin, enkä koe yksinolemista mitenkään ongelmaksi, kyllä sen viikon verran kestää olla erilläänkin ja yhteyttä voi aina pitää toisiinsa. Itsehän me siitäkin...
Ilmoita
Sekä, että. Tuo että koskee vaimoani joka kuitenkaan ei tee matkoja yksin vaan useimmiten kielitaitoisen naisystävänsä kanssa. Tytön hupakoiden mielenkiinnon kohteet eivät puhuttele minua.

Yhteisten reisujen lisäksi vaimo tekee vuosittain muutaman tyttöjen matkan. Lähimmillään pk-seudulle, sitten Tallinnaan, johonkin Keski-Euroopan kaupunkiin ja aina josku Välimerelle.

Itse en lähde yksin mihinkään eikä minulla ole sellaista kaveria jonka kanssa lähtisin mihinkään.
Huomis aamuna häivymme vaimon kanssa reiluksi kuukaudeksi maisemista.
Ilmoita
Ikivanhassa aloituksessa puhuttiin "yksin matkustamisesta" ja kysyttiin "Onko normaalia, että toinen osapuoli matkustaa ulkomaille yhdeksi viikoksi kavereittensa kanssa? " Eli tarkalleen ottaen siis kumppani ei suinkaan matkusta yksin, vaan kavereidensa kanssa.

Suhteelle on pelkästään hyväksi, että molemmat matkustavat kavereidensa kanssa tai yksin. Tai vaikka eivät matkustaisi, niin osapuolilla olisi omatkin juttunsa. Kunhan sitten on myös matkustamista ja/tai muuta yhteistä parisuhteessakin.
Ilmoita
Oletan aloittajan pelkäävän, että mies käy vieraissa reissun aikana, minusta hyvin todennäköistäkin eli aiheellinen pelko. Myös jos on tuore suhde niin pelkona voi olla myös, et toinen löytää uuden tai salarakkaan suhteen rinnalle?
3 VASTAUSTA:
Kyllä te noilla peloillanne ja rajoillanne pistätte suhteenne luottamuksen säpäleiksi jo alkumetreiltä lähtien. Se on miehen oma vika, jos on niin pönttö, että tekee niin, kun tietää varsin hyvin, ettei naisen elämään mahdu kahta eikä useampaakaan ämmää kerrallaan. Silloin mies ei ole mitenkään tosissaan suhteessa, roskapönttöön joutaa sellainen pelle. Ihan sama pätee naisenkin suhteen, jos hän toistuvasti vaan matkustaa yksin Gambiaan, niin ei taida olla normaalia matkailua se.
Kiva olis kuulla aloittajan kommentti, kuinka on arki toiminut v.2009 kesän jälkeen? Ovatko vielä yhdessä jne.
pelleilijöitäriittää kirjoitti:
Kyllä te noilla peloillanne ja rajoillanne pistätte suhteenne luottamuksen säpäleiksi jo alkumetreiltä lähtien. Se on miehen oma vika, jos on niin pönttö, että tekee niin, kun tietää varsin hyvin, ettei naisen elämään mahdu kahta eikä useampaakaan ämmää kerrallaan. Silloin mies ei ole mitenkään tosissaan suhteessa, roskapönttöön joutaa sellainen pelle. Ihan sama pätee naisenkin suhteen, jos hän toistuvasti vaan matkustaa yksin Gambiaan, niin ei taida olla normaalia matkailua se.
Luottamus velvoittaa. Olen itse kokenut sen sellaiseksi. Avioliittomme alkuvuosina minulla oli runsaasti viikon mittaisia koulutus- ja kouluttajamatkoja kurssi- ja lomakeskuksissa.
Kertaakaan en aistinut vaimoni asenteessa tippaakaan epäilyä ja, mahdollisuuksista huolimatta, juuri se piti minut ryhdissä. Muutaman kerran oli "karvan" päässä.
45vuotisesta alkaen viikon poissaolot kestivät 12 vuotta. Arjet asuin työpaikkakunnilla.
Silloin oli "torjunta" helpompaa koska oli helppo olla hakeutumatta "vaarallisiin" tilanteisiin ja paikkoihin.

Jos vaimoni olisi ryhtynyt avoimesti epäilemaaän niin olisin saattanut reagoida siten, että hyvä on, Lipsutaan sitten!
+Lisää kommentti
Jos toinen haluaa vähän irtiottoa tai matkustaa yksin ei tarkoita uskottomuutta, mun ja avopuolisoni suhteessa on ollut jo vuosia tämän kaltaista...avokki pitää historiasta ja kulttuurista ja käy yleensä siskon tai kaverinsa kanssa ulkomailla lomalla, jos käy samalla "vieraissa" sille ei voi sitten mitään. Avokki saisi kyllä halutessaan kotimaassakin peti seuraa jos sellaista haluaa, varmasti olisi miehiä jonossa hotellihuoneen ovella. Jos tuolle linjalle lähtee että epäilee toista kannattaa olla yksin.
1 VASTAUS:
Olen samaa mieltä kanssasi, itsehän me siitä...
+Lisää kommentti
En suostuisi. Haluaisin samaan paikkaan...vaikka eri hotelliin ja yöksi mun viereen. Vain niillä ehdoilla. En ole 2 iltaa enempää ilman seksiä. Saa siis viettää hauskaa kavereiden kanssa...mutta yöt mun vieressä.
En edes pystyisi nukkumaan mikäli mies ei olisi vieressäni.
Itse en edes haluaisi mennä ilman häntä mihinkään....miksi menisin?
1 VASTAUS:
Vaikutat aika riippuvaiselta ihmiseltä, älä ihmettele yhtään, jos miehesi...
+Lisää kommentti
Ei tuossa ole mitään outoa. Itsekin lähdin kerran ystävien ja perheen kanssa Pietariin konserttiin ja avokki ei halunnut lähteä joten jäi kotiin. Ystäväpariskunta on taasen tehnyt näin muutamia kertoja, kaverin mukaan miehellä ei ollut varaa lähteä reissuun joten kaverini lähti parin kaverinsa kanssa viikon matkalle.
Ilmoita
Yhdessä ollaan niin yhdessä myös matkustetaan piste!!! Ei ole muuta vaihtoehtoa olemassakaan.
5 VASTAUSTA:
Luonnollisesti pitää matkustaa myös yhdessä mutta ei se tarkoita että joka ainoa kerta pitäisi.
Kyllä täytyy jos oikeassa parisuhteessa ollaan.
Aitoa kirjoitti:
Kyllä täytyy jos oikeassa parisuhteessa ollaan.
Tuhoutuiko parisuhteeni kun otin hiihtolomamatkalle mukaan vain lapset mutta en vaimoa kun hänellä ei ollut silloin mahdollisuutta olla pois töistä?
Ei varmastikaan, mutta puhe olikin jos mies lähtee mieskavereidensa kanssa ns. "Miesten matkalle". Fiksu mies kun ottaa lapset mukaan tällaisessa tilanteessa...hatunnosto siitä.
Kirjoittaja kirjoitti:
Ei varmastikaan, mutta puhe olikin jos mies lähtee mieskavereidensa kanssa ns. "Miesten matkalle". Fiksu mies kun ottaa lapset mukaan tällaisessa tilanteessa...hatunnosto siitä.
"Ei varmastikaan, mutta puhe olikin jos mies lähtee mieskavereidensa kanssa ns. "Miesten matkalle". "

Joku siitä ehkä aikaisemmin puhui mutta minä en. Ja siltikin kuulemma on ehdoton kielto matkustaa muuta kuin puolison kanssa.
Mutta miksi muuten ei saisi lähteä "miesten matkalle" jos käytännössä lopputulos on kuitenkin se sama eli toinen on kotona ja toinen matkoilla?
+Lisää kommentti
Miksi parisuhteessa pitäisi tehdä ihan kaikesta ongelma, kuten nyt matkustamisesta yksin tai kavereiden kanssa? On ihan tervettä matkustaa välillä yksin. Tai lähteä reissuun ystävien kanssa. Ainoa ongelma itselläni on ollut turha siveellisyys, tai miten sitä kuvailisi. Nimittäin jos lähtee reissuun isomman porukan kanssa, on avio- avopareja, seukkaavia, pari ystävänaista ja pari ystävämiestä, jotka jakavat huoneen keskenään. Ja kas, aina jää minä ja minulle miespari. Ei siinä mitään, olen kovin tottunut miespuolisiin ystäviin ja jakamaan heidän kanssa hotellihuoneitakin. Mutta silti soveliaisuussääntö nro 1 päässäni sanoo, ettei niin saa tehdä, jos on parisuhteessa. Ei edes silloinkaan, vaikka se toinenkin on parisuhteessa. Joskus olen tätä sääntöäni rikkonut. Ihan vain kustannussyistä. Suuremmille moralisteille kuin minä tiedoksi; olen kyllä kysynyt asiasta miehenikin mielipidettä.
Ilmoita
Mä käyn yksin noin viikon kaupunkilomilla useita kertoja vuodessa. Mulle se on oikeastaan ainoa harrastus ja minun omaa aikaa, jota en halua jakaa kenenkään kans. Parisuhteestakin tarvitsee välillä lomaa.
Ilmoita
meillä mielenkiinnot suuntautuu eri asioihin, mies käy ulkomaita myöden futismatseissa kavereittensa kanssa, minä kavereitteni kanssa vähän järeämmän musan konserteissa.

Kun hotellimajoituksesta on kyse, niin kyllä ihmisellä pitää sen verran olla rahaa, että voi nukkua sen vähän aikaa mitä reissussa nukutaan rauhassa yhden hengen huoneessa.
Ilmoita
Voisin matkustaa yksin. Puolisoni käy kavereiden kanssa ulkomailla. Matkat liittyvät hänen harrastuksiin.
Miten teidän matkailun kanssa kävi?
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksin matkustaminen

Hei,

Lähestyn teitä muita pikkaisen omituisella parisuhde ongelmalla/kysymyksellä. Nimittäin olen tullut tilanteeseen, johon en itse löydä kunnon vastausta taikka ratkaisua. Mutta kuitenkin ongelma ydin on seuraa, nimittäin ulkomaan matka. Onko normaalia, että toinen osapuoli matkustaa ulkomaille yhdeksi viikoksi kavereittensa kanssa? Olemme nuori pariskunta, joka asuu yhdessä ja tähän mennessä on viettänyt normaalia elämää yhdessä. Hyvää elämää ennen tätä ongelmaa.
Itse en koe asiaa ihan normaaliksi ja en voi ymmärtää asiaa, siis minkä takia toisen pitää päästä matkustamaan yksin lomakohteeseen. Joten toivoisin teiltä muilta vähän kannan ottoa asiaan.
Kysymys kuuluu: onko se teidän mielestä normaalia ja hyväksyttävää, että toinen osapuoli matkustaa lomakohteeseen yksin? Kyseessä ei ole velvoite tai työmatka, vaan toisen osapuolen oma halu lähteä. Matka on jonkin tason kaveri/harrastusmatka.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta