Olen 17-vuotias lukiolainen poika. Ongelmana on se että tuhlaan aikaa joidenki ihan typerien asioiden vatvomiseen mielessä esim. se, että lukitsinko etuoven. Myös semmosia vuoden vanhoja asioita on tullu mieleen, että jos vaikka jotakin mitä silloin tuli tehtyä voisi nytten tapahtua esim. Talon alla joskus pentuna tuli poltettua kaikkea paskaa niin epäilin, että se talo voisi palaa.
Sitten saatan vääristää mielessä sitä, mitä oikeasti tapahtui. Jos vaikka teen jotain, josta ei tapahtunut mitään, niin saatan kuvitella, että tein jotain esim. rikkoin ikkunan, vaikka näin ei ole. Sitten saatan kuvitella mitä typerämpiä asioita vaikka että verho voi palaa jos se on lämpöilmapuhaltajan päällä.
Neuvottiin tullee tälle palstalle ja kysynki, että viittaisiko nämä pakko-oireisiin häiriöihin?
En ole masentunut, en hyperaktiivinen, vaan kohtalaisen normaali. En ole syrjäytynyt, vaan sosiaalinen. Koulussa olen kohtalaisen hyvä oppilas. Näihin "ihme" ajatuksiin en tuhlaa hirveesti aikaa päivässä, joskus en ollenkaan. Jos en halua edes miettiä näitä asioita, niin ne eivät lähde.. Aivan kuin ne olisi jotain ihme pakkoajatuksia, jotka ei sitten lähde millään..
Kiitos.
Ongelma
17 poika
2296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän nuo kovasti pakko-oireilta ja pakkoajatuksilta kuullostavat... Mites, joudutko lähtiessäsi tarkistelemaan ovea vai tuleeko epävarmuus vasta myöhemmin? Entä kun ajattelet että olet rikkonut ikkunan niin täytyykö sinun tarkistaa että et oikeasti rikkonut sitä ikkunaa? :)
Siinä lähtiessä tullee tarkistettua useamman kerran. Joskus olen joutunu tarkistamaan tämän tyylisissä tapauksissa, ettei ikkuna ole hajonnut. Aivan kun en luottaisi omiin aisteihini.. Unohtu sanoa, että en pysty oikeen iloitsee mistään kun tuppaa tämmösiä ajatuksia päähän. Hallitsen tilanteeni jotenkuten, eli siis kyllä järki viime kädessä sanoo, että miten asianlaita on, mutta mieli se ei taho hyväksyä tosi asiaa.