Onko tapanasi kertoa läheisillesi, ystävillesi, työtovereillesi, vieraillekin, jotain mukavaa, kohdatessanne?
Kehu ihminen päivässä, edes itsesi ;D
Minulla on tapana huomauttaa positiivisesti, päivittäin tapaamilleni ihmisille.
Huomioin kaupan kassan uuden hiustyylin, esimerkiksi.
Ilahdutan ventovieraitakin, jos on vähänkin luonteva keskustelu tullut, alkaneeksi.
Tänään oli pieni lapsi, jota kehuin, kun nosti pudottamani tavaran, kaupassa.
Kävelyllä tapasin erään rouvan, olemme hymyilleet kohdatessamme. Tänään hänellä oli uusi ulkoilupuku. Pysähdyin, ja kehuin kivasta puvusta.
Rva pyyhki kyyneleitä, kiitti kovasti, ja kertoi, ettei juurikaan kukaan huomioi mitenkään.
Meille molemmille tuli hyvä mieli, ja lupasimme poiketa kahvilla joku päivä, lenkkimme varrella olevassa kahvilassa.
Pienikin ele, voi toiselle olla suuri asia.
Myönteinen palaute
"kehutko!
351230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
useimmiten löytää jotain myönteistä palautetta, joskin arvioin ihan totuudenmukaisesti, en imarrellut. Usein sanon jotain kannustavaa, en sentään ihan aina.
Tuo kai kuuluukin, opettajan työnkuvaan. Entäs siviilissä? (Aloittajana käytän ketjussa syntymävuottani, vastatessani, sehän näkyy tapa olevan.)
imartelemaan en ala, mutta suhtaudun myönteisesti. Yhdellä kurssilla minut valittiin äiti aurinkoiseksi.
Anteeksi, jäi eilen huomaamatta, vastauksesi. Hui, toivottavasti "äiti aurinkoinen" on tyystin erilainen, kuin edesmennyt isä aurinkoinen. Tuo titteli herättää ristiriitaisia mielleyhteyksiä. Varmaankin sait sen ansioistasi, hyväntuulisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, ilman omanedun taka-ajatuksia. Mutta, huomioitko kohteliaisuudella, spontaanisti jotain, silloin kun on aihetta. Vai jääkö se vain ajatukseksi? Saatko itse kuulla, kun sinulla on vaikkapa kaunis asu, tai jokin muu asia, kiitosta?
tlanteessa annan myönteistä palautetta. Esim. eilen yhdistyksemme matkavastaava oli tehnyt hyvää työtä ja sanoin siitä hänelle. Nuo asuasiat eivät kiinnitä huomiotani ellei ole todella hyvä. Mieheni vanhalla tädillä on tapana kysyä, millainen asu kullakin oli juhlissa. En muista, sillä en kiinnitä huomiota. Usein en edes muista, mitä itselläni oli. Pukeudun yleensä nopeasti ja menoksi.
Oi, täytyykin ruveta kehumaan vastaantulevia, komeita uroksia. Ehkä menisimme sitten kahvikupposellekin.
avaa jo monia portteja. Ulko-oven avaamiseen, tarvitaan jo tutustumista. Sisäovi, voi aueta, sielujen sympatialla.
mukavaa sanoa muutama myönteinen sananen, kun siihen todellisen syyn löydän, täälläkin. En tarkoituksella imartele, lurpsuttele, vaan kun sydän kuiskaa, voin sanoa ääneenkin. Joskus, arvaamatta niitä sydänsanoja, on minullekin annettu. Ne olen tallettanut aarteitteni joukkoon, helminauhani jatkeeksi.
liittyy usein omanedun tavoittelua, mielestäni. Sitä en tarkoitakaan, vaan että huomaisimme, kuinka paljon positiivisuus auttaa. Mukavaa, kun olet saanut kokea, miten sanat voivat antaa voimaa, iloa. Jopa vuosiksi.
ällöttää. Jos minua joku turhaan imartelee, ja sen huomaan, tavoite kyllä johtaa päinvastaiseen tulokseen. Täällä, kun nikittä kirjoittaa, ei voida syyttää imartelusta, jos joskus erehtyy jonkun myönteisen sanasen toisille jakamaan.
sentään, ;) myönteistä palautetta anneta ? Ei, en haluaisikaan turhaa kohteliaisuutta, saada, tai antaa. Kyllä se ihan kumpuaa ajatuksesta, esim; ompa kiva kampaus, koru, kengät, laukku, asu. Tai vaikka; olipa hyvää ruokaa, kakkua, pullaa. Jne...... Tanssista, avunsaannista, palvelusta, asioitahan on satamäärin. Monasti ajattelemme niin, mutta jätämme sanomatta. Kuitenkin, pienikin "kehu" aito sellainen, tekee hyvää, Meille kaikille! Jouduin tekemään erään reklamaation, en kuitenkaan halunnut mennä heti, kun raivostutti niin kovin. Niimpä mennessäni asiaa selvittämään, päätin olla mahdollisemman ystävällinen. Asia hoitui hyvin, molemmat osapuolet hymyssä suin erosivat, ja saimpa vaivanpalkkaakin, pyytämättä.
palstakirjoittamista. Kun, tuntuu, ei saisi jakaa hymyä. Nimettömänä, kun sen tekee, ei pitäisi kenenkään mielessä muuttua tarkoitushakuiseksi imarteluksi. Emme me nikittömätkään ole tunteettomia, ja aika harva varmaan meistä ilkeilee. Senhän voi rekattukin tehdä, jos siltä paikalta panee. Useimmat meistä, uskon, ovat kokeneet rekkautumisen hyvät ja huonot puolet. Vaa'annut, mikä vaihtoehto on itselle sopivin. Noin, kuin kirjoitit viestisi lopussa, on hyvä toimia. Ei riitely auta oman asian ajamisessakaan.
ensin, tarkoititko tuota vastaustani sinulle, vai kysymystäni Meirikille? Enhän minäkään käytä rekattua nickiäni, tiedän ns, kiusatuksi joutumisen. Kuitenkin, koska jokainen ihminen on vastauksen arvoinen, käytän aloittaessani ketjun, koko ajan samaa, samoin, jos osallistun vastaamiseen, koko sen ketjun ajan, pyrin ainakin samaa sanaa, nikin tilalla käyttämään. Tässäkin kyllä poikkeus vahvistaa säännön ;D Sehän se surullista onkin; pitäisi aina muistaa, jokaisen kirjoituksen takana on aito ihminen. Näkyy vaan turhan useinkin, unohtuvan. Toivotan sinulle hymyn jatkuvan, jokaisen sateen jälkeen, paistaa aina aurinko.
tässä ketjunhaarassa haastan. Muutaman vuoden olen palstoilla kirjoitellut. Koskaan minua ei ole kukaan kiusannut, kirjoitan sitten nikillä, tai ilman. Minulla on omat syyni kirjoittaa, kuten nyt teen. Pidän asiani esillesaantia pääasiana, en halua tutustella. Toisaalta nykyisin tuntuu, että olen kirjoittanut itseni tyhjäksi. Ei ole oikein mitään sanottavaa. Kauniisti sanot, kiitos samoin!
No niin ei voi kai sanoa ihan myönteistä palautetta kun ei ole saanut vastinettakaan. Mutta, palautteen antaminen riippuu hyvinkin siitä millaisena kokee ihmisen. Lähikaupan kassa, neljä naista. Kaksi heistä ei sovi koko ammattiin, mutta toiset kaksi, he saavat jo olemuksellaan asiakkaan hyvälle tuulelle. Heidän kanssaan tulee jäätyä juttusillekin, jos kassoilla ei oo ruuhkaa, aamuisin mm. Heistä tulee omalla osallaan tuollainen kaupan käyntikortti. Samoin tulee meistä kaikista, ollaan sitten eläkkeellä hommissa tms. Meillä suomalaisilla on tuo lähestymistapa sellainen kynnyskysymys. Kun sen oikein oivaltaa niin ihan hyviä ollaan. Ja tutuiksi tullaan. Kaikkialla... Hyvää kesän alkua Sinulle
Samoin huomaan jonottavani mukaville kassoille. Aina jokusen sanan ehtii vaihtaa siinäkin. Usein jaksamista toivottelen, varsinkin, jos edellinen asiakas on ollut kärttyinen. Viimeksi sanoin kyllä sille "kärtylle", mukavaa päivän jatkoa sinullekin, jäi hölmistyneenä katsomaan. Se ei ollut kiltisti tehty, mutta narisi ihan turhasta kassalle. Kyllä vakikassatkin huomaa, jos on jokin uusi juttu, ja nätisti kommentoivat. Hyvän mielenhän siitä aina saa. Annan myös kirjallista palautetta, jos on aihetta, niin risuja kuin myös ruusuja. Enemmän ruusuja kuitenkin, hyvästä palvelusta, siellä missä sitä vielä on.
yleensä ihmiset on sellaisia, että jos on pahaa sanottavaa, niin kyllä puhutaan, ja lisätään asiaa siihen huonompaan suuntaan reilusti. Mutta sitten kun olisi sen hyvän palautteen aika, joka olisi ansaittua, ja tekisi ihmiselle hyvän mielen, niin silloin suu suppuun, ei sanaakaan, aivan kuin se olisi itseltä pois. En ymmärrä miksi näin? Ruvetaan nyt kaikki korjaamaan asia toisin päin. Aloitetaan heti, kertokaa huomenna, miten se toimi!
On ollut myös aikoja, kun maaima murjoi. Silloin tosiaan tuntui, ettei ole mistä antaa, kun ei saa. Taas, miten voi saada, jos ei anna? Huomaamattamme useinkin ilahdutamme, läheisiämme, tai niitä vieraampiakin. Jospa osaisimme kiittää silloin, kun on aihetta, saamme "kehun". Niin se hyvä jatkaisi kiertoaan.
jättäisivätkin siihen palautelaatikkoon, sen kiitoksen. Useinhan on aikaa kirjoittaa tulikiven katkuista moitetta, mutta kun olisi kiitoksen aika, on niin kiire. Hienoa, jatketaan jakamalla iloa.
Jatkuvasti kun tulee huonoja uutisia, alkaa ihmisetkin kokemaan huonoa oloa, silloinkin, kun ei loppujen lopuksi ole aihettakaan. (toki monilla on) Se vain on nii helppoa "narista", ja unohtaa ne hyvät asiat. Sillä kyllähän niitäkin meillä on, ihan kaikilla. Jatketaan, hymykin voi pelastaa jonkun päivän, ystävällinen sana tuoda pienen ilon.
Huomenna sitten kirjoittelemaan, miten myönteinen suhtautuminen on otettu vastaan!
kannustanut ihmisiä.Lopetin,koska tuli itselleni päin näköä samaisilta henkilöiltä.Latistivat minut positiivisudellani.
Päin näköä? Siis jos sanot ihmiselle jotain mukavaa, haukkuu hän sinut, niinkö? Käsityskykyni ei ihan ehkä nyt toimi. Jos tapaa kymmeniä ihmisiä, ja yhdellä on huono päivä, sanoo sinulle ikävästi takaisin, kun sinä olet "kehunut", eihän se tarkoita sitä, ettei jotain ailahtaisi, hänenkin sisällään, ehkä vain ei jaksanut mitään. Varmaan silti sai siitä jotain. Ei sellaisen takia kannata pessimistiksi ruveta, eihän vaan. Kaikkia ei voi miellyttää, emmekä kaikkien kanssa tule kukaan toimeen.
Heippa! Ai kun ihanaa kun olet täällä, sinua minä olenkin kaivannut koko aamun. Olisit nyt aluksi huomioinut ja kehunut meitä muita ja sitten vasta itseäsi. Älä ota nokkiin vaikka nokitelenkin näin perjantaina, realismista alkaa positiivisuus ja jatkukoon se koko viikonlopun.
Mukava kun olet kaivannut, sehän on jo kehumista. Realisti olen itsekin, ja tiedän elämän raadollisuuden. Aloitukseen on yleensä, olen huomannut, hyvä laittaa jokin omakohtainen asia. Mikä selventää keskustelun aihetta. Täällähän kysellään heti, miten itse? Kerroin esimerkkejä, niin ei tarvitse kysellä, sen suhteen. Kullanmuru, no sen sanan lapsukaisille usein sanon, aikuisille en niinkään. Mutta, -ehkäpä aloitus oli mielestäsi lapsellinen, tai ehkä koemme sanan erilailla? Oikein mukavaa viikonloppua sinullekin, ja kiva kun tulit mukaan keskusteluun.
Miksi nokkiintuisin? -46 15.5.2009 klo 11.06 ............. Et nokkiintunut, kiitos siitä, kävin välillä tuolla metsäpolulla kävelemässä ja mietiskelemässä, sekä hakemassa positiivisuutta kevään tuoksuista, nyt lähden uimahallille, hakemaan puhtautta ja rentoutta. Niin realismia taitaa olla, että tunnustaa tosiasiat ja tosiasioiden pohjalta on hyvä ponnistaa kohti positiivisempaa tulevaisuutta kohti. Minä olen huono kehumaan, mutta palkitsen kyllä hyvistä suorituksista. Ole hyvä ja ota vastaan kevään kauneimman kukkakimpun, jonka haluan sinulle ojentaa. En laita linkityksiä, vaan KAUNIITA KUKKIA, KUKKIVIA KUKKIA.
Kukat piristävät aina päivää. Tuovat hymyn huulille. Positiivisuutta löytyy sinustakin selvästi. Luonnossa kulkeminen, ja kehon kunnossapito, tuovat hyvän mielen, ainakin sinulle. Monille muille myös, nuo ovat keinoja hoitaa itseään. Hyvä sinä.
Uimahalli reissu tuli tehtyä, puhtaana ollaan, kävin samalla hakemassa muutaman gini lonkeron gin juniperin jatkoksi. En ala juopottelemaan, muuta aion hieman nauttia valoisasta positiivisesta kevät perjantai illasta. Kysyisin vielä, vastata ei välttämättä tarvitse, laitoitko kukkaset maljakkoon vai heititkö saman tien kompostiin;-)
Ei kai kukaan sentään kukkia kompostiin heitä, ennen kuin ovat lakastuneet ;) Hyvä kun nautit valoisasta kevät illasta, oikein mukavaa iltaa sinulle, pidä hauskaa.
kuulunut tapoihini. Eräs psykologi ei vain ymmärtänyt, vaan selasi mielessään läpi oppikirjoja ja mahdollisia vaikuttimiani. Ei niitä ollut. Kehuin aidosti tiettyä asiaa. Aivan joka päivä ei pääse kehumaan. Välillä tuntuu menneen päälaelleen kehut..
Ajattelin lähinnä nyt toista ihmistä, kohtaamiamme, tässä elämässä. Voisimme muistaa useammin kertoa toisillemme, jotain mieltä lämmittävää. Pienen pieni lause, voi valaista päivän, ja antaa saajalleen ilon." Minut huomattiin, en olekaan "ilmaa", läikähdys, hyvän olon tunne. Samoin yleensä antaja kokee iloa, saimpa hänelle hymyn kasvoille. Se pieni kaupan lapsi, josta alussa kerroin, hänen koko kasvoilleen levisi iloinen ilme, auttaessaan, ja saadessaan siitä kiitoksen. Silmät loistivat, teki hyvää minullekin nähdä vilpitön vaikutus, parista pienestä sanasta. Eli sain heti "korvauksen" monin kertaisena.
lapseni perhepäivähoidosta, tervehdin kaikkia nimeltä tyyliin Hei Samppa, Hei Annika, Hei Noora. Tällainen pikku juttu sai hymyn lapsen kasvoille.
Hyvä tapa huomioida pienimmätkin. Sekin tuntuu olevan katoamassa, ikävä kyllä. Äidit pysähtyvät juttelemaan, mutta eivät mitenkään huomioi toistensa lapsia. Olisi kamalaa tuntea olevansa "ilmaa", miltähän niistä lapsista tuntuu? Samoin vanhukset sivuutetaan usein. Pyrin lähtemään aina ajoissa, ettei olisi niin kiirettä, vaihtaa muutamaa sanaa, jonkun yksinäisen vanhuksen kanssa.
Tämä varmaankaan ei ole myönteinen palaute, mielestäsi. Ei minunkaan, koska tämä on kysymys? Miksi et voinut odottaa, ketjun siirtymistä, seuraavalle sivulle, ennen poistojasi? Toki olin aiemminkin huomannut, sinun poistavan usein kirjoituksiasi. Nyt veit sitten 16 yhteensä tästä pois. Miksi? Jos et voi seistä kirjoitustesi takana, miksi yleensä vastailet? Samalla menee monen muunkin vastaus, samoin omani, niihin. Eli, sinulle vastaamista pitää välttää, kanssasi keskustelut kun poistuvat, hyvin äkkiä. No, itsepä tiedät mitä teet, sinulle muiden ihmisten kirjoittamat keskustelut ovat roskiskamaa, minusta se on heidän vähättelyään, kun sinulla on valta valita, mitä jää jäljelle. Suvaitaako tapaasi 50 palstalla, en tiedä, kun sinne en kirjoittele. Toivon, sinun miettivän, onko tapasi toimia, oikein muita kohtaan.
Kun joku pelleilee kahdella ´pallilla´katsoin, ettei minua siinä tarvittu. Minut/Sinut sekoitettiin, koin sen nolona! Luin yön hiljaisuudessa, ennen töihinlähtöä uudelleen, ja tein valintani. Jäihän sinullekin vielä ihailuja:))) Mitäpä kuuluu sinulle, kuin muillekaan mihin kirjoittelen? Tee kuin hyvältä tuntuu, minäkin tavallani:)