Syystä ja seurauksesta

Tiedän, ettei kannata pohtia liikaa, oliko muna vai kana ensiksi. Ja myönnän, että alkoholistilla on tilansa todettuaan vastuu omasta toipumisestaan riippumatta siitä, että hän olisi traumatisoitunut esim. lapsena. Koska kokonaisvaltainen toipuminen on kiinnostava asia, kysynkin heti, mitä mieltä olette erään päihdelääketieteeseen erikoistuneen psykiatrin näkemyksestä siitä, että valtaosan alkoholiongelmaisista tulisi saada muutakin hoitoa kuin vaikkapa AA:n tukea, koska ilman henkilökohtaista keskusteluapua he tulevat olemaan retkahdukselle alttiita? Eikö kyse ole loppujen lopuksi siitä, että opiskelee tuntemaan itsensä ja on valmis puhumaan jollekulle toiselle asioistaan? Näkikö siis ammattilainen raitistumista yrittäneiden sortuvan ikään kuin yksin yrittämään vertaisryhmässäkin, ikään kuin "lonely riderina", jota eivät tilitykset ja pahan olon todellinen ja huolellinen purkaminen koske?
14624
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Kaikki me ihmiset olemme vajaita voimiltamme sekä käsityskyvyltämme, joten jonkin sortin terapia tekisi hyvää meille kaikille. Jokaisesta ihmisestä löytyy ihan varmasti jotain korjattavaa, että siinä mielessä päihdelääketieteeseen erikoistuneen psykiatrin koulutus on ollut turhaa. Tuon asian osaisi tuoda julki pelkällä kansakoulun opiskelumäärälläkin. Elokuvista päätellen amerikoissa kaikki varakkaat valkoihoiset(varsinkin naiset) käyvätkin jonkinsortin psykoterapiassa tai psykoanalyysissa. Ilman muuta meillä alkoholisteilla on yksilöllisiä tapoja suorittaa itsetutkiskelua, eli kehittää itseämme, ja siksi noita retkahduksia joillekin tulee. He eivät ilmeisesti osaa tai uskalla hakea apua omasta vertaistukiryhmästään tai omalta "kummihenkilöltään". Itselläni on kieltämättä hiukan yksisilmäinen käsitys noista "päihdelääketieteeseen erikoistuneista", sillä heillä on hyvin usein tapana etsiä juomisen syytä alkoholistin lapsuudesta. Sieltä sitä ei kuitenkaan alkoholistile löydy, vaan alkoholismi johtuu aivan muista syistä. Toki Suomessakin on jo olemassa terapeutteja, jotka tuntevat alkoholismi-sairauden, ja tietävät miten sitä pitää hoitaa. heitä ei vaan riitä meille kaikille alkoholisteille, ja suurin osa meistä ehtisi kuolla ennekuin oma vuoro 20min viikkoterapiaan tulisi.

Äänestä
  • Voi olla vaikka lapsuudessa, usein varmaan onkin. Mutta se, että joku juo, on silti sen juojan oma syy, kykenemättömyys kohdata ja käsitellä asioita selvänä. mitä taas tulee koko alkoholismi sairauteen, niin en usko koko metaforaan. Tietysti joillekkin juopoille on helpompi hyväksyä itsensä ja tekemisensä kun niille on keksitty hyvä tekosyy, SAIRAUS. Kyse on puhtaasta itsekkyydestä, jos se on sairaus niin olkoon niin. Minä en henkilökohtaisesti piiloudu tuon sairausmetaforan suojiin, vaan tunnustan olleeni ITSEKÄS PASKAPÄÄ, joka aiheutti lähimmilleen hirvittävää tuskaa ja huolta. En voi syyttää siitä lapsuuttani, jumalaa tai sairautta. Syy on YKSIN MINUSSA. Sairauden suojiin piiloutuvat juopot jatkavat näin itsensä pettämistä. Uskottelevat itselleen, että minussa ei ole vikaa, olen vain sairas. Ja usein raitistuneille juopoille jääkin tunne-elämään pahoja vajavaisuuksia, koska he eivät kykene käsittämään toisille aiheutettua tuskaa. Eivät ainakaan kykene ottamaan vastuuta aiheuttamistaan asioista, vaan syyllistävät vaikkapa tätä "sairautta".

    Äänestä

  • syy juomiseen kirjoitti:

    Voi olla vaikka lapsuudessa, usein varmaan onkin. Mutta se, että joku juo, on silti sen juojan oma syy, kykenemättömyys kohdata ja käsitellä asioita selvänä. mitä taas tulee koko alkoholismi sairauteen, niin en usko koko metaforaan. Tietysti joillekkin juopoille on helpompi hyväksyä itsensä ja tekemisensä kun niille on keksitty hyvä tekosyy, SAIRAUS. Kyse on puhtaasta itsekkyydestä, jos se on sairaus niin olkoon niin. Minä en henkilökohtaisesti piiloudu tuon sairausmetaforan suojiin, vaan tunnustan olleeni ITSEKÄS PASKAPÄÄ, joka aiheutti lähimmilleen hirvittävää tuskaa ja huolta. En voi syyttää siitä lapsuuttani, jumalaa tai sairautta. Syy on YKSIN MINUSSA. Sairauden suojiin piiloutuvat juopot jatkavat näin itsensä pettämistä. Uskottelevat itselleen, että minussa ei ole vikaa, olen vain sairas. Ja usein raitistuneille juopoille jääkin tunne-elämään pahoja vajavaisuuksia, koska he eivät kykene käsittämään toisille aiheutettua tuskaa. Eivät ainakaan kykene ottamaan vastuuta aiheuttamistaan asioista, vaan syyllistävät vaikkapa tätä "sairautta".

    Olen usein miettinyt tuota "sairaudetonta" lähestymistapaa alkoholismiin. Itselleni moni asia selvisi hoitopaikasssa jo parissa päivässä, kun minulle kerrottiin syy siihen "miksi jeppe juo", eli miksi olin käyttäytynyt vuosikausia itsetuhoisesti vastoin omia arvostuksiani ja omaa tai perheeni parasta. Sairauskäsite on auttanut minua myös selviämään menneisyyteni kanssa, mistä jokainen raitistunut alkoholisti joutuu tekemään itselleen tiliä. Raitistunut alkoholisti ei voi kusettaa itseään enää(kuten yritit väittää), vaan hän joutuu rehellisesti tekemään tilit menneisyytensä kanssa selväksi. Muuten kaapissa kolisevat luurangot saattavat hänet takaisin juomaan. Kuuluttamasi vatsuunottaminen menneistä sikailuista on melko populistinen julistus, kun ajattelee, että jokainen juova alkoholisti on todennäköisesti sairastuttanut omat lapsensa sekä puolisonsa, sekä aikaansaanut heille (hoitamattomana)ikuiset traumat. Miten entinen juoppo muka ottaisi tästä vastuuta? Yksikään alkoholisti ei piiloudu sairauskäsitteen taakse. Jokainen juova alkoholisti nimittäin kieltää olevanssa sairas, ja he kaikki salailevat, vähättelevät ja valehtelevat omasta juomisestaan ja sen aiheuttamista seuraamuksista. Tämä on alkoholismi-sairauteen olennaisesti liittyvä oire. Sensijaan terassilla notkuvat alkoholin suurkuluttajat naureskelevat miehekkäästi olevansa sairaita ja juovansa siksi. Samaan hengenvetoon he kertovat olevansa dementoituneita, kun eivät muista omaa tarjousvuoroaan! Ja kun he väsyneinä raahautuvat aamulla töihin, he väittävät naureskellen kärsivänsä "burnoutista", jne... Tällaisella käytöksellä ei todellakaan ole mitään tekemistä alkoholismin, dementian tai burnoutin kanssa, sillä alkoholisti juo pakonomaisesti, ja yrittää peitellä sitä epätoivoisesti. Kunnes jonain päivänä sen peittely ja salailu ei enää onnistu. Kun sinä nyt tunnustat olleesi itsekäs kuispää, niin kuinka hyvä ihminen sinä nyt sitten oikein oletkaan, kun et enää ole itsekäs kusipää?

    Äänestä

  • sairastava ihminen kirjoitti:

    Olen usein miettinyt tuota "sairaudetonta" lähestymistapaa alkoholismiin. Itselleni moni asia selvisi hoitopaikasssa jo parissa päivässä, kun minulle kerrottiin syy siihen "miksi jeppe juo", eli miksi olin käyttäytynyt vuosikausia itsetuhoisesti vastoin omia arvostuksiani ja omaa tai perheeni parasta. Sairauskäsite on auttanut minua myös selviämään menneisyyteni kanssa, mistä jokainen raitistunut alkoholisti joutuu tekemään itselleen tiliä. Raitistunut alkoholisti ei voi kusettaa itseään enää(kuten yritit väittää), vaan hän joutuu rehellisesti tekemään tilit menneisyytensä kanssa selväksi. Muuten kaapissa kolisevat luurangot saattavat hänet takaisin juomaan. Kuuluttamasi vatsuunottaminen menneistä sikailuista on melko populistinen julistus, kun ajattelee, että jokainen juova alkoholisti on todennäköisesti sairastuttanut omat lapsensa sekä puolisonsa, sekä aikaansaanut heille (hoitamattomana)ikuiset traumat. Miten entinen juoppo muka ottaisi tästä vastuuta? Yksikään alkoholisti ei piiloudu sairauskäsitteen taakse. Jokainen juova alkoholisti nimittäin kieltää olevanssa sairas, ja he kaikki salailevat, vähättelevät ja valehtelevat omasta juomisestaan ja sen aiheuttamista seuraamuksista. Tämä on alkoholismi-sairauteen olennaisesti liittyvä oire. Sensijaan terassilla notkuvat alkoholin suurkuluttajat naureskelevat miehekkäästi olevansa sairaita ja juovansa siksi. Samaan hengenvetoon he kertovat olevansa dementoituneita, kun eivät muista omaa tarjousvuoroaan! Ja kun he väsyneinä raahautuvat aamulla töihin, he väittävät naureskellen kärsivänsä "burnoutista", jne... Tällaisella käytöksellä ei todellakaan ole mitään tekemistä alkoholismin, dementian tai burnoutin kanssa, sillä alkoholisti juo pakonomaisesti, ja yrittää peitellä sitä epätoivoisesti. Kunnes jonain päivänä sen peittely ja salailu ei enää onnistu. Kun sinä nyt tunnustat olleesi itsekäs kuispää, niin kuinka hyvä ihminen sinä nyt sitten oikein oletkaan, kun et enää ole itsekäs kusipää?

    Vastuunottaminen on sitä, ettei piiloudu alkoholismi nimisen sairauden suojiin. Nythän sinäkin syytät alkoholismia(tai alkoholia) tekosistasi? Vaikka syy on omassa itsekkyydessäsi, siinä, ettet ole piitannut toisten tunteista pätkääkään. Minä olen edelleen jossain määrin se sama kusipää. Huomaan monesti että itsekkyys luonteestani ei ole kadonnut vaikka juominen onkin jäänyt. Monet tuntemani juopot, sittemmin raitistuneet, ovat suorastaan lapsellia itsekeskeisyydessään.

    Äänestä

  • sairastava ihminen kirjoitti:

    Olen usein miettinyt tuota "sairaudetonta" lähestymistapaa alkoholismiin. Itselleni moni asia selvisi hoitopaikasssa jo parissa päivässä, kun minulle kerrottiin syy siihen "miksi jeppe juo", eli miksi olin käyttäytynyt vuosikausia itsetuhoisesti vastoin omia arvostuksiani ja omaa tai perheeni parasta. Sairauskäsite on auttanut minua myös selviämään menneisyyteni kanssa, mistä jokainen raitistunut alkoholisti joutuu tekemään itselleen tiliä. Raitistunut alkoholisti ei voi kusettaa itseään enää(kuten yritit väittää), vaan hän joutuu rehellisesti tekemään tilit menneisyytensä kanssa selväksi. Muuten kaapissa kolisevat luurangot saattavat hänet takaisin juomaan. Kuuluttamasi vatsuunottaminen menneistä sikailuista on melko populistinen julistus, kun ajattelee, että jokainen juova alkoholisti on todennäköisesti sairastuttanut omat lapsensa sekä puolisonsa, sekä aikaansaanut heille (hoitamattomana)ikuiset traumat. Miten entinen juoppo muka ottaisi tästä vastuuta? Yksikään alkoholisti ei piiloudu sairauskäsitteen taakse. Jokainen juova alkoholisti nimittäin kieltää olevanssa sairas, ja he kaikki salailevat, vähättelevät ja valehtelevat omasta juomisestaan ja sen aiheuttamista seuraamuksista. Tämä on alkoholismi-sairauteen olennaisesti liittyvä oire. Sensijaan terassilla notkuvat alkoholin suurkuluttajat naureskelevat miehekkäästi olevansa sairaita ja juovansa siksi. Samaan hengenvetoon he kertovat olevansa dementoituneita, kun eivät muista omaa tarjousvuoroaan! Ja kun he väsyneinä raahautuvat aamulla töihin, he väittävät naureskellen kärsivänsä "burnoutista", jne... Tällaisella käytöksellä ei todellakaan ole mitään tekemistä alkoholismin, dementian tai burnoutin kanssa, sillä alkoholisti juo pakonomaisesti, ja yrittää peitellä sitä epätoivoisesti. Kunnes jonain päivänä sen peittely ja salailu ei enää onnistu. Kun sinä nyt tunnustat olleesi itsekäs kuispää, niin kuinka hyvä ihminen sinä nyt sitten oikein oletkaan, kun et enää ole itsekäs kusipää?

    Hyvä vastaus. Ei alkoholisti tajua, millainen pyörremyrsky on. Selvänä moni sanoo olleensa itsekäs ja jatkaa silti sitä itsekkäänä oloa kotona selvin päin tajuamatta elämässään oikeasti todellista luontoaan ja - sairauttaan. On hyväksyttävä sairaus ja se, että toipumistyö jatkuu päivittäin.

    Äänestä

  • on sitä kirjoitti:

    Vastuunottaminen on sitä, ettei piiloudu alkoholismi nimisen sairauden suojiin. Nythän sinäkin syytät alkoholismia(tai alkoholia) tekosistasi? Vaikka syy on omassa itsekkyydessäsi, siinä, ettet ole piitannut toisten tunteista pätkääkään. Minä olen edelleen jossain määrin se sama kusipää. Huomaan monesti että itsekkyys luonteestani ei ole kadonnut vaikka juominen onkin jäänyt. Monet tuntemani juopot, sittemmin raitistuneet, ovat suorastaan lapsellia itsekeskeisyydessään.

    Hyväksyn tämän omalta osaltani. Joskus pitäisi saada halosta päähän tajutakseen asiat muidenkin kannalta. Tässä alkoholismi lähenee persoonallisuuden narsismia.

    Äänestä

  • on sitä kirjoitti:

    Vastuunottaminen on sitä, ettei piiloudu alkoholismi nimisen sairauden suojiin. Nythän sinäkin syytät alkoholismia(tai alkoholia) tekosistasi? Vaikka syy on omassa itsekkyydessäsi, siinä, ettet ole piitannut toisten tunteista pätkääkään. Minä olen edelleen jossain määrin se sama kusipää. Huomaan monesti että itsekkyys luonteestani ei ole kadonnut vaikka juominen onkin jäänyt. Monet tuntemani juopot, sittemmin raitistuneet, ovat suorastaan lapsellia itsekeskeisyydessään.

    ja toimiiko ohjelma, jos mitään muutosta ei tapahdu (kuivahuikan lisäksi) ihmisessä vaikka olisi vuosi tolkulla juomatta. ihan puistattaa kaikki se energia mikä ihmisissä menee hukkaan, kun he jauhavat samaa pas''a ilta toisensa perään. olipa onni tulla tolkkuihinsa ja lakata ohjelmoimasta itseään. pelotteluista huolimatta olen elossa ja juomatta. :D

    Äänestä

ne jotka retkahtelevat eivät omaa kapasiteettia analyyttiseen kesusteluun. terapia ei maksa mitään, kun hakee sitä esim. työterveyden kautta. missä helvetin ameriikkalaisessa elokuvamaailmassa täällä eletään? asioista voi ottaa selvää jos uskaltaa tai on kapasiteettia tarttua puhelimeen, tilata aika ja mennä paikan päälle. loppujen lopuksi on kysymys rohkeudesta. kaikilla sitä ei ole. ihmisissä on myös selkärangaton laji ja he vatkuloivat omissa liemissään loputtomiin. ryhmissä vatkuloidaan vain samoja asioita ja muistellaan 'kaihoten' ja riehakkastikin entisiä juomaaikoja, ei asetella tavoitteita, riittää kun on raitis, mutta sittenpä syödäänkin tai mätystetään makeaa tms. muuta riippuvuutta otetaan tilalle, kun ei ymmärretä mistä se 'oikea' paha olo tai riittämättömyys johtuu. on ohjelmassa paljon hyvääkin. en hyväksy lahkolaisuutta tai rajoituksia siitä, että keskitytään vain tiettyyn kirjallisuuteen tai sääntöihin... ei hyvä, kun ajatellaan tätä maailmaa ja ihmsien sanan vapautta. loppujen lopuksi sekin ryhmätoiminta ja ohjelma on suurta näytelmää.

Äänestä
  • Niin, ministerihän teidän täytyy olla, kun kuvittelette, että tämän päivän Suomessa jokainen alkoholisti voisi halutessaan päästä toimivaan terapiaan!!! Täällä maan pinnalla se ei ikävä kyllä sitten enää olekaan mahdollista. Täällä on mahdollista saada aikoja kuukauden tai puolen vuoden päähän, ja päästä sen jälkeen säännöllisseen terapiaan (20min/vko) jonkun alkoholismia tuntemattoman pillerikauppiaan kanssa. Tämä todellisuudessa vain pahentaa alkoholismin tilannetta, kuten karsea todellisuus Suomena päihdehuollon kentältä todentaa. Kun alkoholismin syitä aletaan oikein syväluotaamalla hakemaan lapsuudesta(mistä meille jokaiselle löytyy aina jotain traumatisoivaa) ollaan pahasti pöpelikössä. Kun terapeutti viikosta toiseen vänkää "asiakkaaltaan", että jospa se eno sittenkin tuli silloin yöllä käymään siellä sinun huoneessasi...? Nyt on tilanne sellainen, että selkeästi suurin osa alkoholisteista ehtii kuolla(kuka mihinkin), ennenkuin heidät saadaan oikeanlaisen avun piiriin. Esittämäsi terapia-apu ei ikinä ehtisi auttaa yhtään sen suurempaa joukkoa, kuin mitä nyt jo on saatu alkoholisteja syömään turhia pillereitä.

    Äänestä

  • tallasin varpaillenne kirjoitti:

    Niin, ministerihän teidän täytyy olla, kun kuvittelette, että tämän päivän Suomessa jokainen alkoholisti voisi halutessaan päästä toimivaan terapiaan!!! Täällä maan pinnalla se ei ikävä kyllä sitten enää olekaan mahdollista. Täällä on mahdollista saada aikoja kuukauden tai puolen vuoden päähän, ja päästä sen jälkeen säännöllisseen terapiaan (20min/vko) jonkun alkoholismia tuntemattoman pillerikauppiaan kanssa. Tämä todellisuudessa vain pahentaa alkoholismin tilannetta, kuten karsea todellisuus Suomena päihdehuollon kentältä todentaa. Kun alkoholismin syitä aletaan oikein syväluotaamalla hakemaan lapsuudesta(mistä meille jokaiselle löytyy aina jotain traumatisoivaa) ollaan pahasti pöpelikössä. Kun terapeutti viikosta toiseen vänkää "asiakkaaltaan", että jospa se eno sittenkin tuli silloin yöllä käymään siellä sinun huoneessasi...? Nyt on tilanne sellainen, että selkeästi suurin osa alkoholisteista ehtii kuolla(kuka mihinkin), ennenkuin heidät saadaan oikeanlaisen avun piiriin. Esittämäsi terapia-apu ei ikinä ehtisi auttaa yhtään sen suurempaa joukkoa, kuin mitä nyt jo on saatu alkoholisteja syömään turhia pillereitä.

    ...valtiovarainministeriön...

    Äänestä

  • tallasin varpaillenne kirjoitti:

    Niin, ministerihän teidän täytyy olla, kun kuvittelette, että tämän päivän Suomessa jokainen alkoholisti voisi halutessaan päästä toimivaan terapiaan!!! Täällä maan pinnalla se ei ikävä kyllä sitten enää olekaan mahdollista. Täällä on mahdollista saada aikoja kuukauden tai puolen vuoden päähän, ja päästä sen jälkeen säännöllisseen terapiaan (20min/vko) jonkun alkoholismia tuntemattoman pillerikauppiaan kanssa. Tämä todellisuudessa vain pahentaa alkoholismin tilannetta, kuten karsea todellisuus Suomena päihdehuollon kentältä todentaa. Kun alkoholismin syitä aletaan oikein syväluotaamalla hakemaan lapsuudesta(mistä meille jokaiselle löytyy aina jotain traumatisoivaa) ollaan pahasti pöpelikössä. Kun terapeutti viikosta toiseen vänkää "asiakkaaltaan", että jospa se eno sittenkin tuli silloin yöllä käymään siellä sinun huoneessasi...? Nyt on tilanne sellainen, että selkeästi suurin osa alkoholisteista ehtii kuolla(kuka mihinkin), ennenkuin heidät saadaan oikeanlaisen avun piiriin. Esittämäsi terapia-apu ei ikinä ehtisi auttaa yhtään sen suurempaa joukkoa, kuin mitä nyt jo on saatu alkoholisteja syömään turhia pillereitä.

    teepä sinä asialle jotain kun olet noinkin katkera. kyllä, oikeaa apua saa jos sitä on valmis ottamaan vastaan. tietämätön puhuu paskaa. aidosti parantua haluava kaivaa tiedon esiin ja toimii. mutta ehkäpä et ole vielä 'oikeassa vaiheessa', juo toki lisää :) ja palaa asiaan kun tavoitteellista terapiaa tekee oikeasti mieli.

    Äänestä

  • Olen lukenut Anonyymit alkoholistit kirjan. Siinä sanotaan, että raitis henkilö on sellainen, joka muutenkin vaalii terveitä elämäntapoja. Pelkkä juomattomuus siis ei ole raittiutta kirjan mukaan ja olen ainakin osin samaa mieltä. Mutta, se miksi tuo aa toiminta saattaa tuntua lahkomaiselta ja ehkä sitä onkin(en tiedä), voi johtua siitä, että jokainen ryhmä toimii itsenäisesti. Siinä kirjassa on paljon hyvää, mutta ehkä sitäkin kirjaa pitää tutkia hieman kuten raamattua, siis tulkita! Ei pidä ottaa sanatarkasti, vaan ne jutut jotka itsestä tuntuu hyvälle ja oikealle? Joo ja siis kun kerroit makeanhimosta ja muusta, niin yleensä alkoholisti on addikti. Alkoholin tilalle voi kehittää uusia riippuvuuksia jos ei oivalla pohjimmaista syytä juomiselleen. Itse ainakin addiktoiduin aikoinaan myös lääkkeisiin ja tupakkaan. Kyse siis tavallaan on monitahoisemmasta ongelmasta kuin pelkästä alkoholismista.

    Äänestä

  • juoppo ja tiedän sen kirjoitti:

    Olen lukenut Anonyymit alkoholistit kirjan. Siinä sanotaan, että raitis henkilö on sellainen, joka muutenkin vaalii terveitä elämäntapoja. Pelkkä juomattomuus siis ei ole raittiutta kirjan mukaan ja olen ainakin osin samaa mieltä. Mutta, se miksi tuo aa toiminta saattaa tuntua lahkomaiselta ja ehkä sitä onkin(en tiedä), voi johtua siitä, että jokainen ryhmä toimii itsenäisesti. Siinä kirjassa on paljon hyvää, mutta ehkä sitäkin kirjaa pitää tutkia hieman kuten raamattua, siis tulkita! Ei pidä ottaa sanatarkasti, vaan ne jutut jotka itsestä tuntuu hyvälle ja oikealle? Joo ja siis kun kerroit makeanhimosta ja muusta, niin yleensä alkoholisti on addikti. Alkoholin tilalle voi kehittää uusia riippuvuuksia jos ei oivalla pohjimmaista syytä juomiselleen. Itse ainakin addiktoiduin aikoinaan myös lääkkeisiin ja tupakkaan. Kyse siis tavallaan on monitahoisemmasta ongelmasta kuin pelkästä alkoholismista.

    että sen toiminta ei saa uhata AA.n olemassaoloa.

    Äänestä

  • Kiinnostaisi tietää, oletko raitis. Miten kauan raitistumiseen meni ja kuinka kauan olet nyt ollut raittiina?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mörköinen kirjoitti:

Tiedän, ettei kannata pohtia liikaa, oliko muna vai kana ensiksi. Ja myönnän, että alkoholistilla on tilansa todettuaan vastuu omasta toipumisestaan riippumatta siitä, että hän olisi traumatisoitunut esim. lapsena. Koska kokonaisvaltainen toipuminen on kiinnostava asia, kysynkin heti, mitä mieltä olette erään päihdelääketieteeseen erikoistuneen psykiatrin näkemyksestä siitä, että valtaosan alkoholiongelmaisista tulisi saada muutakin hoitoa kuin vaikkapa AA:n tukea, koska ilman henkilökohtaista keskusteluapua he tulevat olemaan retkahdukselle alttiita? Eikö kyse ole loppujen lopuksi siitä, että opiskelee tuntemaan itsensä ja on valmis puhumaan jollekulle toiselle asioistaan? Näkikö siis ammattilainen raitistumista yrittäneiden sortuvan ikään kuin yksin yrittämään vertaisryhmässäkin, ikään kuin "lonely riderina", jota eivät tilitykset ja pahan olon todellinen ja huolellinen purkaminen koske?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu