olen siis viikolla 37 ja synnytys on alkanut jännittämään.Kaikista eniten pelkään synnytyksessä että kaikki ei mene hyvin,se etten saisi kipulääkettä tai että hoitajat eivät kuuntelisi toiveitani eivätkä olisi mukavia.Pelkään etten kestä sitä kipua mikä synnytyksessä on,koska kipukynnykseni ei ole kovin korkea ja nytkin tuntuu että supistukset ovat yhtä tuskaa?Mites muilla ovat synnytykset menneet jotka ovat pelänneet synnytystä,oliko se niin kamalaa että tarvi etukäteen pelätä?Nytkin monesti itken koska kivut ovat tälläkin hetkellä todella suuret ainakin minulle :P Ja mitä lähemmäs synnytys tulee sitä enemmän pelkään :P kiitosta jos jaksatte vastata.
---synnytys
.........
9542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajattele, että se kipu on elämää tuottavaa kipua. Sitä ei tarvitse pelätä eikä paeta. Sen sijaan synnytyksessä pelättäviä asioita on esim. raskausmyrkytys, joka oli minutkin tappaa viime kerralla. Mutta jos olet terve ja tulee normaalisynnytys, ei pidä pelätä...Kipu itsessään ei tapa ja se mikä ei tapa, se vahvistaa...ja jokainen supistuskipu tuo lastasi sinun luoksesi eli synnytyskivussa ei ole mitään pelättävää...se kipu ei merkitse sairautta vaan elämää :). Itse olen rv39 ja joka kerta, kun tulee kivulias supistus (niitä onnettomia tulee vain kerran päivässä ja vasta kolmen päivän ajan) niin olen tosi iloinen. Viime kesänä minulla oli keskenmeno ja olihan se kivulias sekin eikä silloin saanut edes elävää lasta syliin. Nyt yritä asennoitua toisin...kivussa on myös psyykkinen puoli...
Jatkan tuosta vielä...5 v tyttönikin ymmärtää kuinka myönteistä synnytyskivut oikeastaan ovat...kun olen sanonut, että nyt on kivulias supistus, hän sanoo heti, että sehän on hyvä äiti...silloin vauva tulee pian :). Eli hänellekin supistuskipu merkitsee elämää ja on positiivinen asia.
Sitten pelkään että voimani loppuvat ponnistusvaiheessa enkä saa vauvaa puskettua pihalle enkä haluaisi ainakaan että imukupilla yrittävät vauvan maailmaan,mieluummin sitten vaikka sektio kun että väkisin vedetään lapsi ulos koska eikös imukuppisynnytyskin oo vaarallinen lapselle ja sen päähänhän voi jäädä jotakin painaumia imukupista?Kaikki tässä nyt käy sit mielessä :D
ympärillesi. Näet kaikkialla lapsia ja äitejä. Jokainen heistä on syntynyt ja äidit myös synnyttäneet. Itsekin olet syntynyt tähän maailmaan, ja äitisi on sinut synnyttänyt. Syntyminen on ihmisten yleisin kokemus, ja suurin osa naisista on synnyttänyt. Ei siihen kuole. Ellet itse jostakin syystä saa lasta maailmaan, auttaa sairaalan henkilökunta sinua. Heillä on tarvittava ammattitaito ja kokemus. Suomi on maialman paras paikka synnyttää.
Joo kyllähän monet on synnyttäneet ilman "ongelmia", mut jos katselee ympärillä olevia ihmisiä on se vain hyvin pieni osa muista. Eikä kukaan tiedä heidän ns. "todellista" tilannetta. Miltä heistä tuntuu yms..ei sitä monikaan tiedä sit ulkoapäin. Tuskin enää kovin monikaan pystyy itse omin neuvoin synnyttämään, koska tuleeko suurimmalle osalle kuitenkin jonkin asteen repeämä mistä kai sit tulee myös verta? Sehän on kait hirmu vaarallista syntyä edes kotona. Aina apuja tarvitaan. Minust synnytys on tosi todella rankka juttu eikä siitä noin vain suoriuduta ittekseen....
pystyisivät synnyttämän omin avuinkin, mutta siihen ei ole nyky-Suomessa mitään syytä eikä tarvetta. Sairaaloissa on tarvittava henkilökunta ja laitteisto poikkeavissakin synnytyksissä auttamiseen. Vakuutan sinulle, että kadulla vastaasi tulevat äidit ovat valtaenemmistöltään terveitä ja tyytyväisiä. Tiedät kai, että vaikka synnytyksessä ei tulisi pienintäkään repeämää, menettää äiti verta puolesta litrasta litraan? Mutta luonto on hoitanut asian niin, ettei siitäkään ole terveydellistä haittaa. Totta kai synnytys on rankka juttu, mutta samalla täysin luonnollinen ja myönteinen osa naisen elämää.
Minusta sinulla on hyvä lähtökohta synnytykseen, kun tunnistat omat pelkosi. Jos mahdollista kerro toiveistasi jo etukäteen synnytysosastollesi tai viimeistään heti kun synnytyksen koittaessa menet osastolle. Kerro heti, että haluat kivunlievitystä ettei esim. anestesialääkärin odottelun takia joudu turhaan olemaan ilman kivunlievitystä. Neljä lasta synnyttäneenä suosittelen epiduraalipuudutusta, joka vei kivut lähes täysin. Tosin aivan loppuun saakkahan sitä ei ponnistamisen takia anneta, mutta silloin ollaankin jo melkein maalissa eli lapsi syntyy. Itselläni on kahdesta eri sairaalasta kokemus, että henkilökunta on ollut todella asiantuntevaa ja pätevää, välillä tietysti kiireistä. Jossain tilanteessa synnytyksessä kätilö ei välttämättä sillä hetkellä tunnu niin mukavalta, jos hän joutuu komentamaan jämäkästikin tekemään jotain (esim. hengitys, ponnistus) mutta kannattaa luottaa siihen, että hän todella tietää, miten tilanteessa pitää toimia. Onhan se helpotuskin, kun joku asiantunteva ottaa vastuun tilanteesta. Mutta tietysti myös oma mielipide on tarvittaessa uskallettava sanoa. Menestystä sinulle synnytykseen. Toivottavasti pelkosi lientyy. Mukavaahan synnytys ei ole, mutta vaivan arvoista.
Ajatteleppa sitä, että aika monet muutkin ovat ennen sinua synnytyksestä selvinneet ja jatkaneet elämäänsä, joten mikset sinäkin? On itsellänikin aivan olematon kipukynnys, eka kätilö ei ollut ihan mukavimmasta päästä (onneks vuoro vaihtui), sattui aivan pirusti, eikä ihan eka kipulääke auttanut, mutta sybbytyksestä on kohta 2 viikkoa ja hengissä olen.
joo, mä pelkäsin kans vähän synnytystä etukäteen kun en tiennyt millasta se tulee olemaan ja tietämättömyys tulevasta pelotti ehkä sitten eniten. Synnytys meni kuitenkin ihan hyvin, supistuksiin saa epiduraalin joka helpottaa, ja ilokaasusta on kuitenkin hengittämisen kannalta ainakin minulle oli apua ja oli mitä puristi supistusten aikana. Myös sain puudutteen ennen ponnistusta alapäähän ni en pelännyt ponnistaa. Kaikki hyvin, älä huoli. Itse asiassa ei ollut niin paha kuin olin kuvitellut ja uutta vauvelia jo haaveilen..:)