Lestadiolaisuus sanoo pitäytyvänsä Lutherin opetukseen, mutta todellisuudessa Lutherin usko on yhtä outo kuin roomalaiskatoliselle. Mitä tarkoitan?
1
Perinteellisen kaavan mukaan tarvittiin Lutherin kääntymiseen "köyhä kerjäläismunkki". Näihin sanoihin sisätlyy paljon: köyhä ja kerjäläinen merkitsevät, että "autuuden asia" tuli Lutherin tietoon muualta kuin "viralliselta" pappien ja lukeneiden oppineiden kirkolta. Olis muka siis olemassa joku "lapsenmielisten piskuinen lauma" josta Lutherkin sitten sai elävän uskon.
Tämä on kaunis satu.
Lutherin augustiinolais-eremiittien järjestö ei ollut millään tavalla köyhä eivätkä sen munkitkaan.
Lutheria neuvoi hänen esimiehensä Staupitz, joka ei hänkään ollut kovin köyhä eikä kerjäläinen.
SE, mitä Staupitz Lutherille neuvoi, oli katolinen mystiikka - mikä ei taida ihan heti tulla suomalaisen pietistin mieleen.
Luther oli uskossa! Häntä ei siis johdattanut uskoon kukaan "köyhä kerjäläismunkki".
Luther oli kovassa omanvanhurskauden rautahäkissä - itse asiassa hän oli samanlaisessa uskossa mitä suurin osa tiukemmista lestadiolaisista on tänään:
vältä paremmin syntiä, ole vakavampi,
korjaa ja pane pois tarkemmin. Hänellä ei ollut mitään Jumalan lapsen vapautta: sen hän saattoi saada vasta huolellisen pöntössä käynnin jälkeen.
Sitten jyrähtää muutos: (jatkuu)
Essut ja Luther
Sarpatin leski
11688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
VALKEUS KOITTAA LUTHERILLE HÄNEN LUKIESSAAN LUOSTARIN TORNIHUONEESSA YKSIN ROOMALAISKIRJETTÄ (lUTHER SIIS JATKAA..) Minut oli vallannut todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen kirjeessään roomalaisille, mutta tähän asti oli esteenäni ollut, ei suinkaan veren kylmyys sydämeni ympärillä, vaan yksi ainoa sana ensimmäisessä luvussa: >Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy.> V I h a s i n näet tuota sanaa Jumalan vanhurskaus, koska kaikkien opettajien käytännön ja tavan mukaisesti olin oppinut käsittämään sen tarkoittavan filosofisesti niin sanottua mahdollista eli aktiivista vanhurskautta, jolla Jumala on vanhurskas ja rankaisee synnin tekijät ja väärät. - TÄSSÄ ON TUTTU TIE: SYNTILUETTELOT NÄYTTÄVÄT KAIKKI SYNNIT. SEUROISSA MAANANTAI-ILTANA ON VIIMEISTÄÄN LOPPUVIRREN JÄLKEEN JUOSTU PÖNTTÖÖN KORJAAMAAN EDELLISEN KUUKAUDEN SYNNIT JA LANKEEMUKSET. - SITTEN KESKIVIIKKONA TAI JO TORSTAINA HUOMAA TÖISSÄ, ETTTEI HURSKAS LINJA PIDÄKÄÄN. TULI KUMMINKIN TAAS LANGETTUA. - KAMALA! NYT TEIN SYNTIÄ! NYT OLEN TAAS KADOTETTU, JUMALA VIHAA MINUA! OLIN TAAS MAAILMALLINEN, KEVYTMIELINEN, HUORAMAINEN, HIMOISTSIN SITÄ PIMUA KESKUKSESSA! VOI KUN PÄÄSIS PIAN TAAS KORJAAMAAN JA PUHUMAAN J O T T A SAISIN USKOA... TÄLLAISEEN LAIN ORJUUTEEN JA PELKOON MONET OVAT JOUTUNEET, AIVAN SAMOIN KUIN LUTHER. Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Vaikkakaan en ehkä salaisella solvauksella niin ainakin loppumattomalla kaunalla minä napisin Jumalaa vastaan sanoen: Aivan kun ei olisi kylliksi siinä, että kymmenen käskyn laki jo on nujertanut syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti musertanut kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella, lisää Jumala evankeliuminsa kautta vielä vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellan ja vihallaan! Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavammin päästä perille siitä, mitä P. Paavali tarkoitti siinä JUmalan vanhurskaus ilmestyy. Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: >>Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta>> ja siinä aloin käsittää Jumalan vanurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin USKOSTA, ja tämän kohdan ajatus siis on, että EVANKELIUMI PALJASTAA JUMALAN VANHURSKAUDEN, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. LUTHER SIIS HAVAITSI, ETTÄ ON USKOTTAVA HALKI JA POIKKI SYNNIN, JUURI NIIN KUIN SAARNAAJAT OVAT KIELTÄNEET. MUUTA TIETÄ EI OLE. ON TUNNUSTETTAVA SYNTISYYTENSÄ JUMALAN EDESSÄ, MUTTA LUOTETTAVA HÄNEEN HYVÄÄN TAHTOONSA JA ARMOONSA, ETTÄ HÄN EI SYNTIÄ LUE. SE ARMO EI RIIPU TOISEN KRISTITYN KAULASTA, VAAN SE ON JUMALAN LUPAUS JA SANA, JOKA ON JO KASTEESSA ANNETTU. SIIHEN PITÄÄ TARTTUA SILLOINKIN KUN ON YKSIN JA PELON AHDISTAMA, SILLÄ PYHÄ HENKI OHJAA KRISTITTYÄ USKOMAAN, MUTTA OMAVANHURSKAUS PELKOON, TEKEMISEEN JA AHDISTUKSEEN. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot.---- JUMALA LAHJOITTAA VABHURSKAUTENSA, KRISTUKSEN JA LAPSEN ILON, JOSTA TULEE RAKKAUS LAKIIN JA VOIMA VASTUSTAA PERKELETTÄ, MUUTA TIETÄ AUTUUTEEN EI OLE
Ei Luther mikään Jumala ollut. Luther puhdisti uskoa osaltaan, kuten teki myös Laestadius. Kumpikaan herroista ei ollut Jumala. Kumpaakin puhdistajaa tulee siis käsitellä ihmisenä. Sinulle tuntuu tulleen itse tarkoituksena Luther ja hänen tapansa käsitellä asioita. Kyllä Luther paljon käsitteli oikeaa asiaa, eli vapautta uskoa. Älä nyt kuitenkaan kumartele muuta kun Jumalaa ja Jumalansanaa joka hengessä ilmoitetaan usein rukoushuoneella.
Frederich Hammerich: Kristillisen kirkon historia Oulu 1882, suomentanut W. Lindstedt: "Lutherus tarttui taasen ruoskaansa, kidutti itseänsä paastoomisilla ja yövalvonnalla, mutta kaikki oli turhaan. Silloin, turvautui hän erääsen ijäkkääsen, koeteltuun munkkiin, jolle hän tunnusti "pelkonsa, jota hän tunsi omassatunnossaan, ja munkille suotiin levittää valoa tässä sielun pimeydessä. Hän neuvoi Lutherusta kääntymään kasteenliittoonsa ja kolmanteen uskon kappaleesen s y n t e i n anteeksi saamisesta, kertoi ääneensä pyhät sanat: "minä. uskon syntein anteeksi saamisen" ja lisäsi: "Älä nyt ainoastaan usko, että Jumala on antanut David'ille ja pyhälle Pietarille heidän syntinsä anteeksi, sillä sen uskoo perkelekin! Ei, vaan Jumalan tahto on, että jokainen uskoisi syntinsä, juuri omat syntinsä olevan hänelle annetut anteeksi!" Nämät sanat olivat otetut eräästä Bernhard'in saarnasta, ja hän laski Lutherus'en sydämelle nämät sekä Romalais-epistolan opin uskon vanhurskauttamisesta. Ja Lutherus kuuli Herran äänen munkin sanoissa, kasteessaan oli hän löytänyt syntein anteeksi antamisen; hänen silmänsä aukenivat ja sielunsa sai lohdutuksen. Tosin oli vielä paljon selkenevä, tosin sielun tuskat eivät vielä lakanneet - vastedes tulemme kertomaan niistä enemmän -, mutta niiden tutkain oli katkaistu. Sen tähden olemme ennättäneet erääsen Lutherus'en ja samalla koko kirkon elämän kääntökohtaan". En tiedä, onko tällä kirjoituksella todistusvoimaa, Lutherin itsensä kirjoituksista en ole löytänyt viittausta tähän tapahtumaan.
TUSKIN TODISTUSVOIMAA Se on selvää, että Luther vuosikaudet paini tämän asian kanssa. sanoohan tekstisi:.... tosin paljon oli selkenevä..... Tornikokemus on hänen OMA kertomuksensa, joka painettiin hänen latinankielisten teostensa esipuheeseen.
Luin tekstini läpi, mutta en löydä mainintaa siitä, että Luther olisi jumala. Näytätkö kohdan? Laestadius taas EI puhistanut uskoa millään tavalla. Surullista, ettei noinkaan selvä selitys käynyt sinulle ymmärrykseen ja sydämeen!Z
Olet aivan oikeassa, heti sanoit Lutherin ymmärtäneen (et sanonut Jumalan Ymmärtäneen ). Luther oli Uskonpuhdistaja ja oppi-isä , Lestaadius oli oppi-isä. Ja koska hän oli Luterilaisen kirkon pappi(RovastI) oli LLL:n ymmärtänyt asioiden laadun oikein. Kirjoitan kun ehdin pidemmän osion.
Ja tullut siihentulokseen , että sarpatinleski , on kirjoittaut tästä asiasta
100 lasissa oikein , enkä mistään pääse häntä moittimaan, että hän olisi tehnyt LUTHERISTA JUMALAA. Vaan kaikessa on noudattnut Pyhää Raamattua siitä
Kiitos Jeesukselle , Jumalalle ja Pyhälle Hengelle .
Kiitos nyt myös sapatinleskelle , joka on itsensä uhrannut täällä ryvettäväksi .
tällä kertaa , jos se pieni rahtunen vavaa ja kärsimystä on meille annettu , on
Kristus saanut enemmä kärsiä meidän tähtemme. Me nyt USKOmme yhteen
Jumalaan joka meille on sanottu ensimmäisessä käskyssä.
Ja emme Lutheria jumalaksi , vaan USKOnuudistajaksi niin kuin kaikki tietävät
ja oppi isäksi , joka seurakuntansa kanssa perusti LUTERILAISEN KIRKON .
ja vaikka sanotaan että sitä onnea ja autuutta kesti vain 100 vuotta , kuitenkin
LLL:n saama USKO lapin marialta oli vielä saamaa uskoa , mistä lapin Maria sai USKOnsa , minä uskon Jeeskselta Kristukselta , vaikka hän saikin sen Norjalaiselta papilta Brandelinilta ja käsittänyt siitä armon .
Sarpatinleski onko sinulla jo tietoa vai onko aikaa hakea tietoja mistä tämä pappi oli saanut USKOn ja armon sillä , luulen niin tapahtuneen , ja tarkoituksella
että saada kristillisyys saamelaisille ja lantalaisille .
sävyjä..
Hän ohjasi Lutherin syventymään Raamattuun ja osoitti hänelle, etteivät sisäiset ahdingot ole merkkinä Jumalan hylkäämänä olemisesta, vaan ne ovat Jumalan kasvatuskeinoja . Sisäisestä taistelustaan huolimatta Luther, tarmokkaasti jatkoi opintojaan . v, 1507 hän sai pappisvihkimyksen. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin Wittenbergin augutinolaisluostariin ja samalla sikäläisen yliopiston opettajaksi . v. 1509 Hänestä tuli lector biblise Raamatun selitys opin professori. Talvikautena 1510-1511. hän teki veljeskuntanasa asioissa merkityksellisen Roomanmatkan, jolloin oppi tuntemaan kirkon keskuksessakin vallitsevan huonon tilan . V. 1512 Lutherista tuli Teol.Tohtori . Ja valta osa hänen luennoistaan 1513 on säilynyt . Lutherin uskollisteolok. murros tapahtui 1516-1418. Murroksen jälkeen Jumalan vanhurskaus ei Lutherille enää merkinnyt vaatimusta, vaan lahjaa. (Tätä ei ole vanhimmat koskaan ymmärtäneet) Ihminen ei tule vanhurskaaksi lain töistä . Se on nöyrästi ja luottavasti turvautumalla Jumalan Kristuksessa osittamaan käsittämättömään laupeuteen (aineellinen periaate). Jo Roomalaiskirjeen luenossa uuden käsitystavan ilmaisut alkoivat olla nähtävissä 1515-16.
Korjaa muistiin.
että yritit kirjoittaa sellaisen otsikon?