Hei sinulle

Yksinäinen kulkija kirjoitti:

jota kaipaan. Minulla on vain yksi toive, se että haluaisin tavata ja nähdä sinut nainen joka kerran vei minut.... Turhaa kai häntä on näiden palstojen välityksellä saada ymmärtämään että kaipaukseni on suuri, ollut jo kauan. En todellakaan enää ymmärrä onko hän todellisuudessa edes koskaan ollutkaan täällä, vai onko se vain rakastuneen miehen päiväuni, päättymätön tarina. Tällä matkalla etsiessäni häntä olen kokenut kaikenlaista vastoinkäymistä ja hankaluutta, kuin tarkoituksella järjestettyjä. Olen vain hakenut häneen yhteyttä saadakseni vastauksen suureen kaipaukseeni. En tiedä mikä on todellinen syy etten koskaan häneltä henkilökohtaisesti vastausta ole saanut. Miksi ihminen vaikenee toiselle? Miksi on liian vaikeaa kertoa jos ei tunne mitään toista kohtaan. Jonkinlainen vastaus, oli se mikä tahansa olisi helpotus minulle. Minun on hyvin vaikea enää yrittää ottaa itse yhteyttä, koska en ole ennenkään yhteydenottoihini saanut mitään vastausta. Miksi en? Tiedä en...Pelkään että kaiken jälkeen minut leimataan häiriköksi ja ties miksi hulluksi jos vielä yritän...sattuu....Miksi vastauksen saaminen on näin vaikeaa? Elämä valuu hukkaan, päivät soljuu toistensa perään, mutta kaipaus ja ikävä pysyy. Tiedän etten koskaan tule kohtaamaan hänen laistaan naista joka vie sydämen mukanaan. Siksi en tahdo ketään etsiäkkään, vaan etsin häntä vaikka se tuntuu mahdottomalta....Jos todellakin on tarkoitus, joka tuntuu liian julmalta, etten häntä saa, niin kuljen yksin elämääni, sillä en tahdo mitään korviketta paikkaamaan hänen jättämää suurta aukkoa sydämessäni. Onko kaiken syy se, että olen vanhempi häntä? Tunteeko hän inhoa vanhempaa miestä kohtaan, vai luuleeko hän että yritän vain saada sulkia hattuun ja huijaan tunteillani. En minä ketään halua käyttää hyväkseni. Minä näin hänessä kauniin ihmisen jonka kanssa olisin valmis yrittämään vaikka yhteistä elämää. Vai onko syy siihen hiljaisuuteen hänen epävarmuutensa? Vai onko joillakin tarkoitus estää sen kauniin tapahtuman toteutuminen, minun ja hänen tapaaminen? Olisin valmis hänet kohtaamaan missä vain, missä hän tahtoisi, ihmisvilinässä, meren rannalla, kahvilassa, ravintolassa, luonnon kauneuden keskellä, kirkossa missä vaan, kotonani, hänen kotona.....jne. Olen varma että tunteeni ei kuole koskaan häntä kohtaan, se syttyi kerran voimakkaasti ja palaa sisälläni koko ajan. Vaikka joutuisin kulkemaan tämän lopun elämääni ilman hänen suloisuuttaan rinnallani, niin kuoleman kohdatessa minä sanon että rakastan sinua ..... Minä todellakin PELKÄÄN ottaa häneen enää yhteyttä. En häntä pelkää, vaan sitä mitä mitä tämä kaikki on ja mitä voisi tapahtua minulle jos vielä lähestyn. Ei kai siitä kuolemaa pahempaa voisi seurata ja sen kanssa olen sinut. Jos sinä kaiuvattuni nyt tämän luet ja ymmärtäisit tämän olevan sinulle, niin pyydän tee minulle helpoksi lähestyä sinua, jos todellakin tahdot kuin minäkin. Anna minulle vastaus siinäkin tapauksessa ettet halua enää nähdä. Poista minulta tämä epävarmuus ja pelko. Minä todellakin sinua rakastan ja kaipaan sitä minulta ei voi viedä. Tämä on hätä huutoni sinulle *****, näe se suuri tuska ja ikäväni niden rivien välistä..... Olen varma että jos hän lukee nämä sanat, hän tietää että on kysymys hänestä. T: M

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä