Saan lapsen ihan pian, minä päivänä tahansa ja vähän jännittää synnytys. Miten ihmeessä osaan lähteä oikeaan aikaan sairaalaan? Supistuksia on jo ollut ja välillä jo vähän epämukaviakin. Limaa tms. on vähän tullut. Synnytyksessä ponnistusvaihe jännittää. Mitä, jos lapsi ei mahdukaan syntymään tai jos en jaksa ponnistaa tarpeeksi voimakkaasti? Kuinka pitkään joutuu yrittämään alakautta, jos edistystä ei tapahdu? Loppuuko kipu heti, kun vauva on syntynyt? Kertokaahan te jo synnyttäneet, miten meni. Olen kyllä lukenut näistä asioista ja jutellut neuvolassakin, mutta lukisin teidän kokemuksista mielelläni. 19v. olen ja vauva siis syntymässä ihan lähipäivinä, toivottavasti ainakin kun on jo niin tukalaa tämän masun kanssa.
kysymyksiä synnytyksestä
pian edessä
2496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen huomaa kun lähtö tulee :) Ei niistä supistuksista voi sitten erehtyä. Sairaalaan kannattaa lähteä kun ei enää kotona pysty olemaan ja supistuksia tulee n. 5min välein. Ensisynnyttäjällä yleensä on vähän pidempi synnytys. On kyllä tietenkin niitäkin joilla on tullut aika nopeaa :) Joskus olen kuullut että 2tuntia antavat äidin ponnistaa. Tms. En aivan varma ole, kannattaa sitäkin kysyä :D Ja kivut kyllä loppuu saman tien! Itsellä loppu jo aika hyvin siinä vaiheessa kun sain pään ponnistettua pihalle. Silloin se tuntui aivan hirveältä koko kokemus, mutta kivut kun loppui, ei se enää kauhea ollutkaan :D Itsellä kesti 10h yhteensä koko homma, kotona olin vain 3h koska alkoi supistukset tulemaan jo 3-5min välein. Muuten olisin varmaan vielä pystynyt olemaan. Mutta toisaalta oli hyvä että silloin lähdin, auki olin jo 4cm ja kesti saada huone kun oli vähän täyttä. Just ja just ehdin sitten saada epiduraalin. Sen jälkeen sitten puhkaistiin kalvot ja kaikki meni nopeaa siitä eteenpäin. Ponnistusvaihe kesti 15min. Aika hyvin sitä loppujen lopuksi jaksaa ponnistaa vaikka se onkin "ilkein" vaihea. :) Ja vähän repesin, mutta en pahasti. Silloinkin puudutetaan paikat niin ei tunne kun ommellaan. Tunti synnytyksen jälkeen jo kävelin itse huoneeseen ja hoitelin vauvaa :) Hyvin se sullakin menee ja onnea!! :)
Hei! Älä suotta murehdi sitä synnytystä. Se on nopeasti ohi ja se työ palkitaan. Itselläni tuli "ennakoivia supistuksia" 4 päivää ennen synnytystä. Neljään yöhön en nukkunut silmän räpäystäkään, tuli supistuksia. Parhaimmillaan yhtenä yönä pääsin 3 min väleihin, mutta silti pysyttelin kotona. Yöt istuin suihkussa helpottaen oloa. Siinä 22 aikaa illalla alkoi tulemaan näitä kovempia supistuksia, jotka kuitenkin joka aamu loppuivat siinä 8-10 aikoihin. Viides yö kun oli tuloillaan, soitin synnytyssairaalaan ja kerroin että en jaksaisi enään yhtäkään yötä valvoa suihkussa istuen. Ne sanoivat siellä kuitenkin, että kun olo alkaa olemaan niin hirveä ettei kotona pysty olla niin sitten on aika lähteä sairaalaan. Tähän sanoin kyllä ihan suoraan, että jos tänäkin iltana alkaa supistelemaan niin minähän tulen synnyttämään. Niin se ilta sieltä sitten tuli ja muutaman tunnin kotona kärvistelin. Supistusten väli oli 10-12 min, että ei edes tiheästi ja silti lähdin sairaalaan. Kanava oli hävinnyt kokonaan ja VAIN 3cm olin auki. Onneksi kuitenkin sain jäädä synnärille. Ammeeseen menin 1,5 tunniksi jos synnytys käynnistyisi itsestään. Kyllä se amme oli niin ihana keksintö. Kipeetä ne supistukset teki, mutta lämmin vesi rauhoitti kovasti. Tämän 1,5h aikana olin avautunu 1cm lisää ja lähdettiin synnytyssaliin. Siellä puhkaistiin kalvot ja sain epiduraalin. Epiduraalin kun sain, olin taivaassa. Vihdoinkin pystyi nukkumaan, ja se kannatti. Edellisinä öinä kun ei ollut tullu nukuttua niin nyt nukuin niin paljon kun vain kerkesin. Aamulla kun heräsin (nukuin n. 3h) olin auennut 8 cm. Epiduraali toimi vielä ja siinä odoteltiin että olisin täysin auki. Tähän meni 1,5h. Ja ei vieläkään kipua. Lääkäri kysyi onko ponnistamisen tarvetta, ja epiduraali toimi edelleenkin niin hyvin etten oikein tiennyt. Paineen tuntua tuntui alakerrassa, ja niinpä kätilö sanoi että alahan sitten ponnistella. Siinä sitten 12 min ponnistelin ja sain potran pojan syliini. :) Itseäni ei tämä ponnistaminen sattunut yhtään. Epiduraali tehosi minuun niiiin hyvin, etten tuntenut edes omia jalkojani. Jos kaikki synnytykset olisi samanlaisia kun mitä tämä, niin minusta tulisi suurperheen äiti :) Ainoa asia siis, mikä teki kipeetä oli ne helvetin supistukset :D Mutta onneksi en tuntenut laisinkaan niitä synnytyssupistuksia. Ainoastaan näitä ennakoivia supistuksia jotka eivät kuitenkaan ole niin tujuja kun synnytyssupistukset.