Oon niin väsyny olemaan yksin... Tuntuu että elämä menee hukkaan, varsinkin nuoruus, kun loppu aika sitä sitten ollaan vanhoja. En ole eläny päivääkään.
Vaikeinta on muuttua. Pitää olla aika teräksinen selkäranka että ihan itse tekee elämäntapamuutoksia ym kun ei ole oikein ketään joka kannustais.
Pahinta on tämä kesän tulo... Ihmiset ilosia ja positiivisia ja kaikki hyvin ja yhdessä nautitaan elämästä...
Ja sitte oon minä. >______>
Kyllästyttää
yksinäisyys...
81046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Ja sitte oon minä. >______>" Oon mäkin yksin.
samassa tilanteessa, mutta tiedostan kyllä mitä asialle pitää tehdä ja rimpuilen kovasti. Kyllä se siitä onnistuu vielä. :) Uskoa vain tarvitsee. Koska niinhän se menee, että kaveriuden tunne tulee siitä, että voi tukeutua jollain tavalla toiseen eikä tarvitse kokea hyvää ja pahaa itse. Mutta jos kaveriehdokas on epävarma ja keskittinyt omiin ongelmiinsa on ihmisten vaikea kaveroitua. Tähän hyvä keino on yrittää ajatella järkevästi ja loogisesti oman itsensä ulkopuolelta ja levittää ajatusmaailmansa muuallekkin kuin omiin murheisiin ja ongelmiin. Tärkeintä on tiedostaa ongelmat. Ja tämä voi kuulostaa paskamaiselta, mutta minusta se menee näin ja olen itsekkin taipuvainen möyrimään omissa murheissani tajuamatta ulkomaailmaa, mutta aina sen tapahtuessa tajuan jossain vaiheessa ajatella, että ei se tällä ainakaan parane. :)
iloisuus on esitystä? Ängetään porukkaan, johon ei tunnuta kuuluvan, ja väännetään hermostuneena tekohymyä? Kukaan ulkopuolinen ei voisi aavistaa... Sitten on myös niitä onnekkaita ihmisiä, joilla on tosiystäviä! Mutta onko joka toinen kaupungilla auringonpaisteessa hymyilevä ihminen sellainen? Tuskin..
" >______> " Mikä tuo merkki on? Onko se surullinen naama? Semmoista se meillä kesällä on. Siinä on sellaiset 4 kk, jolloin suomalaiset villiintyvät holtittomasti. Helteet saavat naisetkin paljastamaan kaunista ihoaan ja ilo on ylimmillään. Monet paritkin menevät romanttisesti istumaan iltaa lammen rannalle. Kesän lämmön hedelmä näkyy myös 9 kk kuluttua synnytyslaitosten huoneissa.
Oon parikymmentä ja risat, sukupuoli... En itekää aina tiiä. Tai no tiiän, mut ei tunnu siltä. Pahinta on ne rennot pikku kaveriporukat puistossa auringossa. >_> Tällä kuvasin lähinnä sitä kyllästymistä. "Näin se on".
Kurkistamalla housuun, saa sukupuolesta monesti suuntaa antavaa tuntumaa. Sallinette pientä tekstisi analysointia, ja sen perusteella tehtäviä johtopäätöksiä sukupuolestasi? Älä ota tätä liian vakavasti :). "Oon niin väsyny olemaan yksin..." Tuo lause sopii mielestäni paremmin tytölle kuin pojalle. "Tuntuu että elämä menee hukkaan, varsinkin nuoruus, kun loppu aika sitä sitten ollaan vanhoja. En ole eläny päivääkään." Tuo taas mielestäni sopisi paremmin nuoren miehen kirjoittamaksi. Luullakseni on yleisempää nuorille miehille, että kokee nuoruuden menevän hukkaan jos ei uskalla elää. Tuosta lauseesta selviää myös koulutuksesi. Veikkaan, että olet käynyt ammattikoulun. "Vaikeinta on muuttua. Pitää olla aika teräksinen selkäranka että ihan itse tekee elämäntapamuutoksia" Tuokin kuullostaa enemmän miehen kirjoittamalta. "kun ei ole oikein ketään joka kannustais" Tuosta minulle tulee mieleen nuori, hieman ujo nainen. "Pahinta on tämä kesän tulo... Ihmiset ilosia ja positiivisia ja kaikki hyvin ja yhdessä nautitaan elämästä..." Tuosta en osaa eritellä kumpaakaan. "Oon parikymmentä ja risat, sukupuoli... En itekää aina tiiä. Tai no tiiän, mut ei tunnu siltä." Tuo taas on ihan selvää nuoren naisen kirjoittamaa tekstiä. (taidat tykätä punkista?) "Pahinta on ne rennot pikku kaveriporukat puistossa auringossa" Ehkä tuokin kallistuu enemmän naisen käsialan puolelle.
Tuo oli hauska lukea, eipä mua oo ennen paljo analysoitu tuolla lailla. Punk? Hmm, taidatpa olla oikeessa että tykkään. Käännettäiskö kortti? No nainenhan mä oon mut toisinaan aika miehinen:) Amista tosin en oo käyny vaan lukion rimaa hipoen. Aika hyvin silti arvailtu:)
lievästi sanottu hieman tässä itseänikin harmittaa kykkiä kotona päivästä toiseen kun muut pitävät hauskaa pihalla tj. on mulla täällä netissä pari kaveria mutta "oikeassa" elämäs ei ole (no on vanhoi koulukavereit, pidetään yhteyttä netissä).
välillä tuntuu että olisi vain parempi kuolla kupsahtaa pois. aamusinkaan ei välil viitsisi nousta ylös kun sama paska odottamas.
onneksi parin viikon pääsen töihin niin ei tarvitse kotona istua murehtimas.