ONNELLISIA ? Itse en ole .
Oletteko
syömishäiriöiset
8822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
onnettomamaksi muutun,eli EI en ole onnellinen.
en ole. Paastoan ja laihdun, ahmin ja lihoan tuplasti kaiken laihdutun.
Nykyään onnelliset hetket ovat ne kun aamuisin astun puntarille ja puntari näyttää vähemmän kuin edellispäivänä. Onni on katoavaista, jos paino ei oo seuraavana päivänä laskenu/on noussu on olo kaks kertaa suurempi kun edellis aamuna. Eli ei, en ole onnellinen kuin aamuisin vähän aikaa puntarin palkitsemana
en ku täs ohel saattaa olla kaikkee muuta paskaa, masennust yms. Onnelline sillo vaa ku paino putooo
täähän on ihan hirveetä.. ahmimista ja paastoamista..
hyi hittoo en kestä tätä jojo laihdutusta...
olen onnellinen kun puntari näyttää vähemmän kuin edelliskerralla.
olen onnellinen kun joku sanoo että oletpas sinä laiha/oletpa laihtunut.
olen onnellinen kun olen syömättä koko päivän ja käyn silti lenkillä.
olen onnellinen kun lenkin jälkeen hengästyttää ja lihaksia särkee.
olen onnellinen kun vatsa on pikemminkin kuoppa kuin uloke.
olen onnellinen kun reisistä/vatsasta/käsivarsista on lähtenyt senttejä.
olen onnellinen kun päivän syömiset on menneet nappiin.
olen onnellinen kun sivelen törröttäviä luitani.
en muista mistä asioista olin onnellinen ennen syömissekoilujani. tämän paskan aikana olen kerran 'parantunut'. sairas mieli 'terveessä' (=läskissä=) kehossa. sillon muistan että olin vähemmän onnellinen kuin koskaan ennen. keho oli 'terve', mutta mieli mustempi kuin koskaan laihoina päivinäni. täydellisyys oli silloin 20 kilon päässä, laihana se sentään oli aina vain muutaman kilon päässä. (vaikka se pakenikin aina muutaman luvun pienempiin numeroihin kuin sateenkaaren pää enkä sitä koskaan tavoittanut.) en ole nytkään onnellinen, mutta en ole lihavakaan. en ollut onnellinen normaalipainoisena kun 'sain' syödä mitä vain joten en jaksa pyristellä enää vastaan. -.- anteeksi masentava kirjoitus.
En ole. Laihdututtaminen ei tehnyt musta onnellista. Raaka totuus. Paino tippui, mutta koko ajan näin itseni lihavampana, pyörryin omaan huoneeseeni ja siitä on alkanut tämä psykiatreilla, terapioissa ja lääkäreissä ramppaaminen. Puoli vuotta olen sairastanut, mutta jo siinä ajassa hampaat ovat menneet pilalle, pituuskasvu pysähtynyt,hiukset lähteneet päästä ja mielenterveys sekaisin. Olen kuitenkin siitä onnellinen että vanhempani tietävät sairaudestani, eikä tarvitse enää salailla mitään. Olen niin helpottunut siitä. Ja olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta hoidosta ja tuesta mitä olen saanut. En ole tällä palstalla käynyt enää pitkään aikaan, ahdistaa lukea muitten painot ja syömiset. Pahaa tekee kuin ihmiset hiljaa tappavat itseään. :( Mutta toivon kaikille voimia, ja kunpa kaikki ymmärtäisivät lopulta ettei se laihdutus tee ketään onnelliseksi. Mun ongelmat vain paheni. Ja on pitkä tie ennen kuin olen terve..