Hei!
Olen 18 vuotias tyttö seurustelusuhteessa. Joku aika sitten huomasin olevani raskaana. Itse en tiedä, mitä tehdä. Toisaalta en pidä itseäni lainkaan liian nuorena, ja jos kyse olisi vaan omasta onnestani, olisi selvää että pitäisin lapsen. Tuntuu että rakastan sitä jo nyt, ja tulisin rakastamaan yli kaiken. Ongelmani on poikaystäväni. Hän on valmis kantamaan vastuun asiasta, muttei ole kuulema lainkaan onnellinen. Hänen mielestään tämä pilaa hänen nuoruutensa, ja että minä olen pilannut hänen nuoruutensa. Hän on 20-vuotias. En kai minä yksin tätä kuitenkaan yksin ole aikaiseksi saanut. Ehkäisy on käytössä, mutta e-pillereiden syönti oli välillä epäsäännöllisempää, joten ilmeisesti siksi pääsi käymään näin. Perheeni, ystäväni, läheiseni, appivanhempani, haluavat minun pitävän lapsen ja sanovat että olen sellainen tyttö joka on iästään huolimatta täysin kypsä äidiksi. Onhan 18 vuotta nuori, mutta silti aikuinen. Olen valmistunut vuosi sitten lastenohjaajaksi, eli koulutkin on käyty..
En vaan halua menettää elämäni tärkeintä ihmistä joka ei todellakaan ole ihan "isi-tyyppiä". Pelkään tein mitä tahansa. Kiitos jos joku jaksaa kannustaa edes pikkuisen.
raskaana
ella1212
5391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsellä kävi noin edellis vuonna,että tulin raskaaksi,koska e-pillereiden käyttö oli epäsäännöllistä. Poikaystäväni ei hyväksynyt sitä ollenkaan niin tein abortin. En ikinä anna itselle anteeksi. Nyt sitten 8kk sitten sain taas kuulla olevani raskaana. Kerroin siitä poikaystävälle ja hän sanoi,että jos pidän sen niin hän ei halua olla isä,mutta nyt 8kk myöhemmin hän on koko ajan mukana tässä ja huomaan,että rakastaa lasta vaikka laskettuun aikaan on vieä 6viikkoa. Ajattele itseäsi ja vauvaa. Älä poikaystävää. Vauva on hieno asia. En minäkään nyt ajatellut jätkää vaan minua ja lasta ja hyvin kävi.. Kyllä se siitä se isäkin sitten haluaa viimeistään silloin kun näkee pikkuisen.
itse sain lapsen 18vuotiaana enkä todellakaan kadu päivääkään. Miehiä menee ja tulee, oma lapsi on aina läsnä ja rakkautta on vaikka olis vaikeetakin. Jos susta itseltä tuntuu että haluat äidiksi niin sitten pidät lapsen. Välillä tulee olemaan vaikeeta, mutta kyllä siitä selviää. Eteenkin jos sulla on hyvä tukiverkosto, esim. oma äitisi joka voi hoitaa lasta välillä että pääset tuulettumaan :)
kiitos kannustavista mielipiteistä :-) Asia on vaan aika haastava..
Voi Onnea. Minä olen 19, hetki sitten sain myös tietää olevani raskaana. Mies jonka kanssa tosin olen ollut vasta vajaa 4 vuotta seurustelusuhteessa ja ystävinä noin 8 vuotta, on enemmän kuin innoissaan minun raskaudestani. Tämä tuntuu kyllä hieman oudolta. Töissä on niin outo olo, että voi hyvä tavaton. Kun raskaus on sitten niin alussa vasta kun olla ja voi. Mutta ehkäpä me nuoret äiditkin tästä selvitään?! kaikki yhdessä?!.. minä tosin ehdin täyttää 20 ennen lapsen syntymää. Jos kaikki vauvan kanssa menee niinkuin on laskettu. Jaksamisia sinne. Ja ajattele itseäsi ja vauvaa. Mieskin kyllä alkaa ajattelemaan asoita hieman eri tavalla, kun tässä kaikessa on mukana! Olen tässä sivusta seurannut, kun vauva maailmaan tulee tuollainen parikymppinen pojankloppi kasvaa yhdessä hetkessä suurensuuren mitan!
Tein itse alaikäisenä abortin, mikä oli kyllä ehdottomasti jälkeen päin ajateltuna hyvä ratkaisu, mutta asia kummitteli mielessäni vuosia. Pidän lapsista todella paljon ja olen aina halunnut saada lapseni nuorena. Poikani sain 21-vuotiaana ja se oli itselleni hyvä ikä. Abortin ja lapsen saamisen väliin mahtui monta hyvää ja tärkeää vuotta. Jos koet olevasi valmis äidiksi, anna mennä. Ei elämä, eikä nuoruus lopu lapsen saamiseen. Ehkä poikaystäväsi kärsii vain alun shokista. Onhan vaikeaa kuvitella itsensä vanhemmaksi jos ei asiaa ole vakavissaan ajatellut. Oma poikaystäväni myös järkyttyi aluksi, mutta niin vain ensimmäiseen neuvolaan mentiin yhdessä ja nyt viisi vuotta myöhemmin odotamme toista lastamme, molemmat yhtä innoissamme :)