outo ja tyhjä olo.. olen ollut nyt melkein koko raskauden ajan kotona (rv27) ja tuntuu tosi yksinäiseltä..
asumme kaukana kaupungista enkä viikolla oikeastaan pääse mihinkään, koska myimme toisen auton pois ihan taloudellisen tilanteen takia.
neuvolaan tietenkin saan auton lainaan mutta muuten olen viikot yksinään kotona.
mies ei oikeastaan viikollakaan ole kuin pari tuntia kotona kun se käy harrastuksissaan tai korjailee tallissa jotain, viikonloppuna sama homma ehkä käydään kaupassa kahdestaan mutta muuten hän vaan käy kääntymässä kotona ja ilmoittaa taas lähtevänsä.
kavereita minulla ei ole muuta kuin netin välityksellä, liian pitkät välimatkat kyläillä eikä kyllä kukaan ole ikinä pyytänytkään luokseen..
yritän olla etten valittaisi miehelleni asiasta, koska mielestäni tämä ei ole sen vika mutta itkenkin yleensä yöllä yksikseni. luulen kyllä että sen jo minusta huomaa etten ihan ole oma iloinen itseni..
tuntuu vain etten ole muuta kuin rahareikä joka makaa kotona..
olen yrittänyt tsempata ja tehdä kaikki rästihommat mitä on jäänyt tekemättä kotona silloin kuin olin töissä enkä kerennyt kotihommia tekemään mutta mieli on aina niin maassa että ei voi kiinnostaa pätkääkään..
jotenkin
-elovaavi-
2268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sun on vaan sanottava miehelles, että on enemmän kotona sun kanssa. Eikä sitäpaitsi kaikki kotihommat kuulu sulle, kyllä sen miehenkin on jotain tehtävä, vaikka kuinka väittää että on "kiire". Itse en kahlitse miestä kotiin, mutta haluan etten yksin ole koko aikaa. Toisaalta meillä ei sitä ongelmaa ole, sillä mieheni on aivan onneissaan vauvasta, eikä "uskalla" jättää minua yksin kovin pitkäksi aikaa. (Hieman ylivarovainen yksilö siis :)) Mutta, nyt puhumaan sen miehesi kanssa, että tilanne muuttuu. Miksi hänen pitää päästä harjoituksiin ja sinne ja tuonne, jos SINÄ et pääse minnekkään?
väärän käsityksen ehkä sai tosta mun jutusta mut tarkotin että ei mua vaivaa se että teen kaikki kotihommat ku jos en tekis kyl se mies ne tekis niinku teki ku olin töissä ja en mä halua kahlita miestä ja pakottaa sitä mun kans olemaan.. kyllähän se yrittää piristää ja tuo kukkia ja lahjoja välillä mutta ku on 24/7 kotona huitsin nevadassa nii se ei aina auta vaikka sitä arvostanki kovasti.. se on sen luontonen et silä pitää olla jotai tekemistä koko aika. Se vaan nykyään tuntuu nii pahalta ku en pääse minnekään eikä kukaa kaveri kysele kuulumisia tai ole mitenkään kiinnostunu.. en tietenkään niitäkä syytä onhan niilläki omat kiireensä yms mutta on ku mun elämä lipuis mun käsistä.. ja kyl mäki pääsisin käymään omissa jutuissani mut ei mulla nykyään ole mitään mihin esim menisin käymään, omat harrastukset jatkuu vasta syksyllä ja sillon jo on vauva syntyny niin tuskin kerkeen käymään niissäkään.. neuvolassa kysyin olisko mitään äitiryhmää mut ei näin pienellä paikkakunnalla ole ja työkkärissäkin kävin et olisko jotai kursseja mitä voisin käydä nii kaikki alkaa vasta syksymmällä sit.. tietty on varmaan vaikeeta auttaa ja pitäis vaaan yrittää jaksaa.. jos vuoden päästä pääsis takas työelämään ja ihmisten pariin..