Aikoinaan hoitoalan opetusta saaneena, meiltä kehoitettiin näin; " Ihmiset pitää kohdata saman arvoisena, oli Hän sitten Kekkonen, tai Pultsari."
Itsekseni pohdin tuota kysymystä ja annoin itselleni myös rehellisen vastauksen.
Tuohon en varmaan pystyisi, luulen, että jos nämä kaksi ihmistä olisivat samassa huoneessa, niin kyllä huomioisin enemmän Kekkosta.
Kunnes kävi niin...
Olin yliopistollisessa sairaalassa opiskeluni loppuvaiheessa...
Minulle tuli eteeni potilas, syrjäytynyt, joka oli teltan palossa saanut pahat palovammat.
Siteiden vaihto vei todella kauan aikaa, sterilisti piti toimia, potilas oli todella huonossa kunnossa.
Päivittäin tutustuin Häneen, ja jo keskustelimmekin, kun kriittinen vaihe oli ylitetty.
Iso huone eristettiin särmien avulla, enne toimenpidettä, se loi myös jonkinlaista yksityisyyttä,auttoi puhumaan.
Tuohon ihmiseen pääsin nuorena oppilaana todella hyvin tutustumaan. Hän oli avoin, puhui pehmeällä,rauhallisella, kauniilla äänellä, jonka vieläkin muistan.
Katsetta en keskustelujemme aikana tavoittanut, koska palovammat olivat selkäpuolella.
Nämä pitkät keskustelut tämän; Kypsän, Elämää ymmärtävän ihmisen kanssa, saivat minut aivan ymmälle...
(Oppilastahan ei pidetty silloin edes ihmisen arvoisena.)
Sain paljon eväitä elämäni varrelle.
Muistan kuinka vaikeaa oli jättää tämä harjoittelu jakso taakse, Juuri tämän ihmisen vuoksi.
Olin tavannut todella merkittävän, Suurisieluisen ihmisen!
Vieläkin muistan tuon pehmeän, mutta vakaan äänen ja viisaudet, jotka vain nöyrä, kypsä sydän voi toiselle ihmiselle, tässä tapauksessa, nuorelle antaa...
Kun valmistuin, minusta oli selviö, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisian niin Kekkonen kuin Pultsarikin!
Elämä opettaa!!! :)
oppisas, elämässä
Haluan kurkata Sinuun
Itseni kautta...
33929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
on helppoa. Usein riittää että katsoo elokuvan: Englantilainen potilas. Ja onhan noita muitakin.
Kerroin, kuinka elämä minua opetti, muuttamaan käsitystäni.
että tarinat, filmatisoidutkin, perustuvat tositapahtumiin ja kokemuksiin.
poikkeustapauksen, ne pultsarit, joita minä olen kohdannut, ovat juoneet aivonsa pihalle, eikä yhtään tolkun sanaa tule.
opetus. Olisiko elämä järjestänyt... Hän oli opiskellut aikoinaan pitkälle ja sitten... Vieläkin koskettaa tuon ihmisen tunnelmat, vaikka aikaa on kulunut vuosikymmeniä tv. al
vaan kokemukset näistä henkilöistä ovat sellaisia. Jos tapaan tuon kaltaisen pultsarin kuin sinä kohtasit, tutustun häneen ilman mitään asenteita.
sairaalan jälkeen? joskus voimme pitää luonamme enkeleitä tietämättämme,siksi älkäämme halveksiko yhtään noista 'vähä osaisista'
En osaa kommentoida Hänen ajatusmaailmaa, mutta minuun, herkkänä ihmisenä, Hän teki todella vaikutuksen. Jos olisin tämän ikäinen, näillä kokemuksilla, olisi varmaan keskustelumme ollut erilaista. Minulla olisi ollut elämän ymmärrystä, mutta olisiko ollut sitä ujoutta, joka saattoi minut enemmän kuuntelemaan, -vanhempaa, en tiedä? Se vain on niin tässä elämässä, että aivan sattumoisin, (mukamas ) tavatut ihmiset ovatkin meille kullan arvoisia, elämämme suunnistuksessa. Tulee väkisinkin mieleen, ettei kysymyksessä ole pelkät sattumat, vaan itse elämä, ohjaa meitä. Siksi ajattelen, ettei voi heittää helmiä sioille... Mielestäni sattumia EI ole, vaan kaikki on tarkoitettua... Kohtaamisista ei tiedä mitä ne tuottaa elämäämme... tv.al
Jonkinlainen kunnioitus esti yhteydenotot silloin. Nyt todella suhtautuisin erilailla... Kuinka sitä sanotaan... vanhuus ja v... tv. al
Kaunis aloitus, mutta heitit helmiä sijoille. Tälläisissä tapauksissa, joissa inhimillisyyden pohdiskelun sijaan tulee turhia hölmöyksiä käytän kylmästi poistoja. Kuinka helposti se sujuisi sinultakin jos käyttäisit omaa virallista nimimerkkiä. Tälläistä tämä on, mutta jatketaan. Olen hyvin onnellinen tänäänkin ; )
Kiitos Sinulle vastauksesta! Ajattelin kun tämä on keskustelupalsta, ehkä tälläinen aloitus ajatteluttaa kommenteille. Kun niin kovin helposti pitäydymme niihin sovinnaisuuksiin... Niinhän minäkin, silloin ja vieläkin, mutta elämä heittää todellisia haasteita, jotka vaikuttavat koko elämään. En siksi ajattele, että helmiä sioille, koska elämä ON ! Kevättä tv. al
Nimittäin tuota, että heitit helmiä sijoille. Jokainen kirjoittaa tyylillään ja vastaa myös kuvasta, minkä kirjoituksensa antavat, niin Sinäkin. Mitä aloitukseen tulee, niin helppoa sanoa, että arvostaa ihmistä ihmisenä, mutta useimmille siihen tarvitaan aloittajan kaltainen tilanne.
Hakusessa on... Katselin myös 60- palstaa, jotenkin aloitus olisi ollut kait helpompi siellä? Mutta en itse ole vielä siellä, joten... tv. al
Jokaisen kannattaa pitää mielessä, varsinkin tästä iästä eteenpäin, ettei voi olla varma, mitä huominen voi tuoda tullessaan. Siihen ei tarvita kuin yksi pieni verenvuoto päässä, niin elämä voi olla toisten varassa, toivottavasti ihmisarvoisena.
mitä se "helmet" pitikään sisällään ja katso ensimmäinen vastaus mikä aloittajalle tuli. Ei ollut mielestäni fiksu ja sitä kaiketi tässä "helmiä sioille" tarkoitettiin.
Armoilla, silti aina ihmisen arvoisena. Me ollaan! tv,al
Jos vastaus näyttää olevan täyttä höpinää, en niitä kovin tarkkaan lue, enkä lähde höpinöitä toista kertaa lukemaan. Mutta aloitus on hyvä, eikä sitä pidä poistaa jonkun hökäisten tehdyn vastauksen vuoksi.
monta ihmistä tapaamme hoitotyössä, jotka ovat nähneet ja kokeneet oikeasti elämää?? Mennään muutama vuosi eteenpäin ei näitä sielun ihmisiä ole paljonkaan jäljellä..
Olin huono aloittaja, halusin, että huomaisimme ne omat "elämään herättäjämme," jotka ovat vierellämme. Vaikka Hän oli minulle tärkeä ja osoitti arvomaailmani kohdalleen, en haluaisi jatkaa tästä, vaan siitä mitä TE olette kokeneet?Aloituksessa olisi pitänyt tuoda ilmi itse :Sisältö! Suonette anteeksi, olen vasta oppilas, nyt näillä foorumeilla. terv.al
mittää.. En minäkään mikään tuore täällä ole:)) Vasta taimella:))
Vaikka täällä olisi oppimassa maailman tappiin, ei joillekin kelpaa mikään. Samaa mieltä olen kanssasi. Olen itse saanut kohdata ilkeitä ja ikäviä johtajia, ja sielukkaita laitapuolen kulkijoita.
Ja AURINKOA Elämääsi ja edelleen sitä vettä!!! tv. al
lisää... tv.al
ja Aurinkoa päiviis:)) Hyvä aloitus!!
yleisesti. Monesti tullut huomattua, että he, joita "tavikset" katsovat kieroon, ovatkin usein ihan ajattelevia, tuntevia, tietäviä, monesti taiteellisesti lahjakkaitakin. Herkempiä. En silti usko, että pulielämä ketään hioo timantiksi. Ihmisiä kaikki, me. Ja mitä et osaa? Usko nyt, osaat ihan hyvin tuoda, jopa kauniisti esille asiasi!
rahvaan kuin ns. parempien ihmisten kanssa. Huomattavasti kotoisammaksi tunnen oloni jutellessani pultsarin kanssa kuin jonkun pääjohtajan tai politiikan isokenkäisen, joita nyt niitäkin joskus tulee tavattua. Mitään hinkua minulla ei ole hännystellä ketään aseman tai arvon takia. Eikä myöskään kohdella kopeasti jotain ihmistä jota elämä on kohdellut kovin kourin, vaikka muiden silmissä hän olisi inha rahajuoppo. Kun ei tässä niin häävi ole itsekään, eikä ole muuten kukaan muukaan niin erinomainen ihmekappales.
aihetta tarpeeksi selväksi! Mutta, eletään ja koetaan ? opitaan vielä tässäiässä, huom! en sanonut vanhana!! tv.al
KO-aiheeseen! Olisi pitänyt tiivistää kysymys paremmin, että keskustelua syntyisi. Oletko sitä mieltä, että ns;tu tavallinen ihminen on se johon saat paremman, helpommin kontaktin? tv.al
että minulla olisi kultturelli tuttavapiiri, jolle pitäisin ainutlaatuisia puutarhajuhlia. Säkenöivän älykästä keskustelua, hauskanpitoa ja hienoja herkkuja luonnon helmassa. Tosiasiassa ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä ovat torin laidalla jututettuja tavan talliaisia, joiden kanssa juttelen lottoarvonnan voitonjaon oikeudenmukaisuudesta, päivän säästä tai siitä, millaisia järjenköyhiä pönttöjä EU:ssa onkaan, kun vastasyntyneelle vasikallekin pitää laittaa korvamerkit, jotka vetävät korvat lurppaan. Joskus yliopistossa opiskellessa kävin joskus nurkan takana olevassa pahanpäiväisessä räkälässä nimeltään Haarikka. Mikä minua sinne veti oli jonkinlainen juopuneen tunteellinen ilmapiiri. Kaikenmaailman tyyppejä. Humalassa kuin pellet, mutta taatusti aitoja jutuissaan ja tunteissaan. Erään kerran oli lähellä, ettei yksi vetänyt minua turpiin. Tavallaan vastapainoa yliopistolle, jossa koin että kurssikaverini siellä oikein kilvoittelivat lajissa "olenpa niin fiksu ja filmaattinen". Ja minä kun en oikein pärjännyt siinä kisassa;) Keskikaljakuppiloissa olen pysytellyt senkin jälkeen, tosin käyn harvoin. Nytkin istun kiltisti kotona;)
Vähän huonosti kirjoitin tuossa ylempänä. Tarkoitus oli sanoa, että kultasydäminen ihminen voi yhtähyvin asua palatsissa, kuin veneen allakin. Opitaan joka päivä jotain uutta!
Siinä se suola onkin. Eikä koulutus, raha, valta tai muu omaisuus tee ihmistä. Aitoja löytyy toki sieltäkin, mutta usein kuitenkin kypsän ihmisen taustalla on paljon elämän vastuksia, jotka ovat hioneet suurimmat särmät pois. Itse en ole paljon kaljakapakoissa käynyt. Joskus opiskeluaikaan oli lauluiltoja joissa porukalla käytiin rallattelemassa. tv.al
Esimerkiksi kaupan kassat, ovat todella paljon ihmisten kanssa ja varmaan joskus kyllääntyneitä työhönsä. Mutta useinmiten niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Eli itsestä paljon johtuu... tv. al
Kiitos KAIKILLE Teille mukanaolijoille. Elämä meitä vie, ketä minnekkin, mutta viittoja on meille paljon asetettu, matkamme varrelle, että huomaisimme, ja kokisimme. Ei se haittaa, vaikka viitta menee ohitsemme... Elämä on siitä kummallinen olotila, että taas mutkan päässä, voi kohdata tuon saman viitan, jota emme edes muistaneet nähneemme, kun emme kiinnittäneet huomiota... Onnellista on se, että saamme juuri itse valita! Terv. aloittaja