Viivyt minussa nyt, älä aina,
viivy silloin kun ikävöin!
Viivy hetkinä raskainpaina,
älä alati päivin ja öin!
Viivy untuvapilven lailla,
viivy liitona linnun sen,
joka helposti, taakkaa vailla
muuttaa, keväänsä löytäen.
Viivyt, tiedän kun kesä koittaa,
kaipaan valoon sen kuitenkin.
Tahdon mieltäni hallita, voittaa
sinut täysin niin unohtaisin.
Viivyt varmasti roudanaikaan,
minä vankisi aina vaan.
En usko satuun, en taikaan,
silti pyyntöni ilmoille saan:
"Älä viivy mun talveeni uuteen
elo lainaa on hetkisen."
Minä uskon vain avaruuteen,
mutta Saatanaa rukoilen.
runoilen, rukoilen...
verditti
6321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä alku huono loppu.
mielestäni.
että minä tykkään tästä, tykkään kuule todella. Mut mikä lieneekään loppukaneetin todellinen tarkoitus, et kai nyt sentään Saatanaa rukoile ?
Lopuukanetti osoittaa vain sen, että jokainen meistä haikailee jonkin korkeamman perään. Varsinkin tarvitessaan apua.
Onkohan tapauksessani naisella ja saatanalla mitään eroa.
Mä olen sanaton!
Siispä,-ei ainakaan ylisanoja.