Elikkä olen 16.v tyttö ja ongelmanani on oma äitini,taistelen hänen kanssaan joka asiasta ja olen aina taistellut. Olin pienempänä tutkimuksissa 6viikon jaksolla psykiatrisella sen takia,että äitini minut sinne passitti ja diagnoosi oli,vanhempien ristiriitatilanteet. Muistan kyllä,että olin siihen aikaan 8-9.v kun olin pahassa ristiriitatilanteessa,sillä vanhempani olivat eri mieltä asioista. Isä käski tehdä toista ja äiti käski tehdä juuri päin vastoin,ei sitä siinä vaiheessa tiennyt mikä olisi ollut oikein, ja mikä väärin. Isäni asui silloin eri paikkakunnalla ja äitini on ollut minua kohtaan aina julma. Minulla on ollult 2 nuorempaa ja kaksi vanhempaa sisarusta perheessä. Mielessäni on kamalia muistoja lapsuudesta.Se oli kamalinta pelätä,kun joskus erehdyin kiukuttelemaan niinkuin varmaan kaikki tuon ikäiset joskus,yhtäkkiä äiti teeskenteli kuollutta ja säikähdin silloin toden teolla ja luulin äitini kuolleen. Siitä asti aloin pelätä joka päivä,että äiti kuolee ja minne joudun sitten.Aloin vahtia koko ajan äitini jokaista liikettä ja huomasin pikkuhiljaa hänen liikkeistään ja jopa ilmeistään,millä tuulella hän oli.Kun olin kysynyt syytä hänen kuolemiseensa,hän vastasi etten välittänyt hänestä,minähän todellakin välitin. Aloin käyttäytyä kuin vauvat,en tehnyt mitään itse,pyysin äitiä laittamaan minulle aamiaiset ja kaikki valmiiksi ja passautin häntä,koska pelkäsin joka hetki,että häntä ei pian enää olisi.Sitähän kovin monesti taisteltiin kovinkin rajusti,äitini istui monet kerrat päälläni ja pyysi ystäväänsä ottamaan valokuvia tuosta kyseisestä tapahtumasta,sillä hän kuulemma olisi voinut todistaa kaikille,kuinka kauhea kakara olen. Ja äiti toisteli minulle aina,että kumpa olisi tullut keskenmeno,kun olin vielä mahassa. Ja hän tuo selkeästi ilmi sen joka kerta,kuinka vihasi minua(ei siis pelkästään riidellessä) hän sanoi silloinkin jopa,kun olimme sovussa esim,saunomassa Olin pienempänä iloinen,kun äiti teki jotain yhteistä kanssani ja kerroin hänelle kuinka mukavaa ola yhdessä ja sillä tavalla,ettemme riitele. Hän sanoi silloinkin,että jokatapauksessa en voi pitää sinusta,enkä ole koskaan pitänyt sitäpaitsi muistutat liikaa isääsi käytökseltäsi ja ulkonäöltäsi ja sitten siitä monesti suutuin hänelle ja siitä kehittyi aina uusi ja tulisempi riita.Nyt ihan vasta lähipäivinä riitelimme ihan hölmöstä ,mutta ihan aiheesta sanoin kyllä takaisin (ainakin mielestäni). Elikkä olin päivällä koulusta tultuani pessyt pyykkejäni. Sitten illalla,kun äiti oli menossa saunaan muistin pyykit ja menin hakemaan niitä koneesta,viedäkseni ne kuivausrumpuun. Sitten päätin,että vien ne vasta myöhemmin kuivamaan ja sanoin,että jätän ne vielä koneeseen,eikä äiti kuunnellut loppuun,kun olin sanomassa että vien ne sitten kuivamaan. Hän alkoi huutaa,että koska minä sitten pyykkiä pesen jne,sitäpaitsi hänhän oli menossa saunaan.No sitten se asia jäi siihen siltä erää. Kunnes äiti keksi alkaa jauhamaan hänen mies ystävästään,tai paremmin sanottuna e-miehestään. Äidilläni oli ja on paha tapa puhua kaikista ihmisistä pahaa,en ole koskaan kuullut hänen sanovan kenellekkään anteeksi,tai myönnän olin väärässä,enkä myöskään pahemmin ole hänen kuullut puhuvan hyvää jostakin ihmisestä.:/ Hänellä oli siis miesystävä,jota hän haukkui meille lapsille ja tuttavilleen,ja miehelleen taas puhui vastaavasti meistä kaikista pahaa samalla mitalla. Äitini kyllä haukkui myös kyseistä miestä suoraankin. Kun mies toi hänelle lahjoja,koruja,kukkia,suklaata jne.Niin äiti sanoi sen olevan ärsyttävää. Kerran,kun oli joulu,mies antoi meille lapsille kirjekuoressa rahaa,ja oli ostanut äidille sähkövispilän (keittiöön siis :D) koska meillä oli vispilä mennyt rikki,äiti suuttui siitäkin,koska hän sai mielestään huonomman lahjan.. Mies lopulta ei pitänyt äitiini mitään yhteyttä sattuneesta syystä,koska äitini oli hänelle kylmä. He olivat riidelleet aiemminkin monia kertoja,mutta he saivat ne sovittua. Tämä riita johti kumminkin ehkäpä lopulliseen riitaan. Äiti on siitäkin jankannut koko ajan,että mies on täysi nolla eikä hänestä ole mihinkään. Käskin häntä selvittämään asiat heidän kesken,sillä en jaksa kuunnella selän takana jauhamista. Äitini kuuli miehen mennen paikalliseen bubiin,ja äiti lähti sinne muka selvittelemään asioita. Siellä mies oli kertonut äidilleni,että ei ole tulossa enää käymään koska äitini huutaa ja meukkaa ja hänelle ei kelpaa mikään,vaikka tekisi mitä hänen hyväkseen. En tiedä asioiden kulkua tarkalleen,koska enhän ollut paikalla,mutta äitini mukaan mies oli sanonut,että sinun ja tyttäriesi kanssa en voi tulla toimeen ja että me tyttäret olemme kuulemma hulluja tai sekopäitä,(en muista tarkkaa sanamuotoa.)Tämä liittyy tämänpäiväiseen aiheeseen siten,että kun olimme riidelleen pyykeistä,äitini alkoin yhtäkkiä surkutella miehensä perään ja sanoi,että minun takiani hänellä ei ole miestä eikä mitään,ja sanoi myös kaikkea muuta todella jos minulla sitten voi olla poikia,vaikka perhe onkin omalaatuinen. Sitten äiti tuumasi siihen että: "sähän ootki huora."
en jaksa enää riidellä...
auttakaa kokeneemmat.....Ta...
121090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei kukaan jaksa noin paljon angsti tekstiä lukea
En voi ymmärtää äitiäsi. Miten hän saattaa kohdella sinua noin? Tuo EI ole normaalia, eikä tuollaista tarvitse kestää. Ei todellakaan. Kerro asiasta jollekkin, joka saa tilannetta parempaan suuntaan. Suoraan äitille ei kannata puhua kun hän ei nähtävästi aivoja omista. Eikö hän ymmärrä, miten paljon hän satuttaa lastaan? Nyt vain muistat, ettei sinun tarvitse olla tässä tilanteessa yksin. Kerro jollekulle.
..ainut asia mistä oikeutetusti voisit olla äidillesi vihainen on se, että on mennyt nussimaan miehen kaa ilman kumia. ei sellainen ihminen kuin sinun äitisi ansaitsisi lisääntymisoikeutta, ainakin mitä kirjoittamastasi voi päätellä.
Jos sulla on välit isääs ihan kunnossa ni kannattaa koittaa muuttaa sen lukse, tai sitte ihan vaan johonki muualle. En kyllä ite jäis tollasta kuuntelemaan.
Kuulostaa kamalalta. Olen samaa mieltä edellisen kanssa: yritä muuttaa pois kotoa. Se ei ehkä ratkaise sinun ja äitisi välejä, mutta ainakaan sun ei tarvitse joka päivä kuunnella tuollaista soopaa.
Olen samaa mieltä muiden kanssa siinä, että sinun kannattaa puhua asiasta isäsi kanssa (jollet ole jo puhunut ja puhu uudestaan) ja yritä päästä isäsi luokse asumaan. Toinen vaihtoehto on, että puhut koulussa opettajalle tai suoraan kuraattorille ja sieltä sosiaaliviranomaisille ja he tutkivat asiat sinun ja äitisi välillä. Sinun ei tarvitse tuollaista sietää enää yhtään. :) Sinuna menisin juttelemaan jollekin joka asialle voi oikeesti tehdä jotain. Eikä sinun tarvitse pelätä sitä, et; "Miten äidille käy?" Älä ollenkaan mieti sitä. Tärkeintä on vaan saada sinut pois sieltä. Ihan oikeasti. :o Omaa tilannettani auttoi, kun ulkopuolinen siihen puuttui. :) Lapset ovat etusijalla. :) Ilmoittaisitko mitä aiot tehdä? :o
Ainakin kertomasi perusteella vaikuttaa, ettei äitisi ole terve.
Suosittelen tutustumaan näihin sivuihin
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
Kuten muutkin tuossa sanovat, kannustan lähestymään isääsi. Kun isäsi kuitenkin on normaali ihminen, vaikka olisikin vähän etäisen tuntuinen, suosittelen uskoutumaan hänelle ja kertomaan millaista elämäsi on. Pyydä apua isältäsi.
Olen täysin samaa muiden kanssa, tuollaista ei tarvitse kestää. Menet heti ilmoittamaan jollekulle asiasta, kuten koulun terveydenhoitajalle tai sukulaisille. Kauheaa, että jonkun äiti pystyy puhumaan omalle lapselleen noin. Oma äitini on aina ollut rakastava ja välittää minusta kovasti, niin sitä on hyvin vaikea käsittää. Äidilläsi ei siis ole mitään oikeutta puhua sinulle noin, tai kohdella sinua noin. Tuo ei tosiaankaan ole tervettä. Toivottavasti saat asiat selvitettyä, eikä sinun tarvitse enää kuunnella tuollaista. Kaikkea hyvää sinulle!
ei kannata kertoa terveyden hoitajalle ne kertoo sossulle ja tämä henkilö joutuu lastenkotiin
heippa oon 13v vasta eli pikku kakara mut luin ton koko tekstin ni sun kannattaa kertoo siitä poliisille tai johonki muuhun tai muuta sun isäs luo ja hanki lähestymis kielto :O tua on ihan kauheeta munki äiti tekee vastaavaa ja isä -.-
Kiitos kaikille vastanneille suuresti! Tässä jutussa on enemmänkin mutkia matkassa. Olen isälleni tosiaan aina jutellut tästä asiasta ja useat sossu palaverit ollaan istuttu sossu toimistossa koittaen saada sopua aikaiseksi. Pienempänä kävin säännöllisesti perheterapeutilla ja hän kävi meillä kotona myös. Hänen käynnit lopetettiin,koska sitä ei nähty tarpeelliseksi. Isäni on ollut ja on edelleen todella huolissaan voinnistani ja pärjäämisistäni kotona.Isä on kehottanut puhumaan asiasta koululla,ja olen puhunutkin mutta sitten tuli taas palaveri sossussa ja siellä sanottiin suorilta,että tyttö perhekotiin että äidin ja nuorempien sisarusten välit parantuvat. Sekin tuntui minusta erittäin loukkaavalta.Sitten kävimme tutustumassa perhekotiin,mutta isäni soitti sinne että se ei tule kuuloonkaan,että menisin perhekotiin. Niin minun ei tarvinnut sinne sitten mennä. :) Siihen asia sitten jäikin,eikä sossusta kuulunut enää mitään,vaikka sieltä aiottiin ilmoitella jokatapauksessa. Vanhemmillani on siis yhteishuoltajuus.Sanoin sossussa,että pitäisi järjestää palaveri,jossa myös isäni on läsnä. Sossut tuumasivat,että äidilläsi on yksinhuoltajuus,mikä ei pidä paikkaansa. Isäni otti yhteyttä eteenpäin,ja sieltä luvattiin ilmoitella asian edetessä. Mitään ei sieltäkään koskaan kuulunut. Tässä pikkukaupungissa on se huono puoli,että nämä kyseiset sossun tädit ovat äitini kavereita,mm baarikavereita. :/ Jotenkin tässä on hyvinhyvin avuton olo,kun ei saa tarvittavaa apua taikka tukea mistään.Isällle muutto olisi muutoin mahdollinen,mutta hän asuu eri paikkakunnalla ja minulla alkaa syksyllä opiskelut,toki tuosta yksinmuuttamisesta on ollut puhetta.Mutta miten minä voin minnekkään muutaa,jos kukaan ei auta asunnon ja käytännönjärjestelyiden kanssa? Isälle asia on toki ok,äitini sanoo että senkus muutat ja hommaat asuntosi.Enhän minä voi mitään asuntoa hommata itsekseni,koska olen ala-ikäinen.:( Myös kaikki vaateostokset,kaikki hygieenia tuotteen yms täytyy minun ite hankkia tällä hetkellä,eikä äitini anna rahaa mihinkään. Isältäni saan silloin tällöin muutaman euron ja sillä pitää koittaa sinnitellä. Minulla ei myöskään ole kovin paljon kavereita,koska täällä kaupungissa kiertää erinlaisia huhuja minusta ja perheestäni mikä on erittäin ahdistavaa,koska en ole tehnyt kenellekkään pahaa ja ihmiset vain katsovat nenänvartta pitkin. :/ Pitää tässä varmaan odotella opiskelupaikoista vahvistuksia ja koittaa puhua asiasta,jospa tämä tästä alkaisi selkenemään! Kiitos kuitenkin kaikille.
ja miesystäviensä lailla juoda aika säännöllisesti? Kuulostavat niin huonoitsetuntoisen kännääjän tyypillisiltä kökköpuheilta. Omaa pahaa oloa puretaan millä tekosyyllä tahansa - lapsi vielä uskoo helpommin, että hänessä se vika on. Sitä yritetään vain loukata kokeilemalla, mikä tepsisi. Älä ota mitään vastaan. Jos vanhemmalla on vihaongelmia, niin ne ovat todella hänen ongelmiaan. Lapselle pitää olla tarjolla parempaa tai muuten on itse epäonnistunut. Kaipa siinä on pohjalla syyllisyydentunteitakin ja häpeää omasta käyttäytymisestä, siksi toinen torjutaan koko ajan. Hyvä, että sinulla on isä. Vetoa vain aina häneen, jos sinua yritetään sijoittaa jonnekin, minne et halua. Kysele vain kuraattorilta ym. mahdollisuuksia päästä muualle asumaan ja opiskelemaan.