Jos haluaisikin

Elämänhalujaan ei kannata menettää ainakaan uskonnon takia, ei myöskään alkoholin tms. Näitä elämänhalunsa menettäjiä on paljon, jotka ovat ottaneet elämän omiin käsiinsä, ihan kuten ehkäisijätkin ottavat, sekä itsemurhan tekijät. Heidän elämäänsä ei Jumala ole voinut vaikuttaa. Elämässä on paljon hyviä asioita, joihin vaan täytyy osata hakeutua. On liian helppoa hakeutua alkoholin pariin, joka tuo turmion

Seuraavan kerran kun ei mikáän huvita, kannattaa varmistaa ensin, että on liikkunut pientä liikuntaa ja ettei ole univelassa. Niillä pelkästään ainakin itse pääsen jo pari päiväá pitemälle. joskus ei huomaa että on rapakunnossa jos ketjupolttaa sohvalla ilman happea ja univelat päälle yö chättäilystä, ei ihme jos masentaa ja tulee päivälläkin mieleen haamujenkaipuu. Joskus noikaan ei auta. Sitten voi auttaa asenteen muokkaus ja tajuta että.. Usein on vaikea muistaa että vaikeudetkaan eivät ole pysyviä. Elämäntilanteet muuttavat kokoajan muotoaan. Jos ei muuta, niin mieli saattaa muuttaa muotoaan ja lóytáä mielekkäämmän selityksen/näkökulman ongelmaan. Ja Taas aloitetaan puhtaalta pöydältä ! Ai niin, kännikulttuuri ei anna voimia jaksamiselle, eikä terveelle mielelle. Hyvää onnea sulle, ja hyvää onnea mulle.

Totta kai sallii, miten muuten sallimista on. Salliihan Hän myös sodatkin. Se sitten on toinen juttu, otatko sinä elämäsi omiin käsiisi, eli jätät Jumalanalan, eli et tee parannusta Jeesukseen ja päätä seurata Häntä ja ottaa itsellesi kasteen. Sitten et edes ajattele tuollaisia asioita. Sillä Raamattu tekee sen hyvin selväksi, se ei ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on vain se, että otat vastaan Jeesuksen Kristuksena, ja seuraat Häntä, sillä Jumala ei näe ihmistä, vain Kristuksen.

että elämänhalu katoaa, kannattaa istahtaa hetkeksi alas ja pohtia,mikä on hyvin ja panostaa voimavaransa siihen. Huonoista puolista pitää etsiä niitä, mitä itse pystyy muuttamaan. Aina kaikkea ei voi muuttaa haluamakseen,mutta miten niitä huonoja asioita oppisi käsittelemään siten,että niitten kanssa kuitenkin selviäisi ja jaksaisi. Kun asiat alkavat painaa päälle, kannattaa pyytää ulkopuoliselta apua, sillä yleensä itse pohdiskellen käy niin, että ajatukset ja mietteet alkavat pyöriä samaa noidankehää ja mikään lenkki ei katkea. Jotta pyörä saadaan pysäytettyä, on ulkopuolisen apu paikallaan. Hän näkee asian eri näkökulmista ja saattaa löytää monta erilaista ratkaisumallia,joita ei enää itse tule pohtineeksikaan. Itsemurha ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Kannattaa silloinkin miettiä, ketkä sen jälkeen joutuvat tilannetta käymään läpi; läheisimmät. He käyvät läpi itsensä syyttelyn ja omien virheittensä etsinnän loputtoman kirjon. Sitä tuskin kukaan haluaa muille tehdä.

No, kyllä Jumala sallii, joskus, mutta kyllä Hän haluaa antaa meille elämän täyden iän, isovanhemmuuteen saakka. Muistan, kuinka joskus rukoilimme syöpäsairaan puolesta. Jumala oli sanonut, että haluaa parantaa hänet ja hän nousikin jo vuoteesta, liikkui rullatuolissa ulkona. Sitten tuli takapakki, aina seinä vastassa, vaikka kuinka yritimme rukoilla. Viimein Jumala sanoi: - He eivät halua enää parantumista. Eivät sairas ja hänen miehensä sitä koskaan ääneen sanoneet, päinvastoin sanoivat luottavansa siihen, että Jumala parantaa. Mutta ihminen on mestari pettämään itseäänkin, väsynyt ei jaksa enää toivoa. Ja niin Jumala otti sairaan luokseen sallimuksensa mukaan, ei tahtonsa mukaan. Päivät ihanana isoäitinä jäivät elämättä. Mutta mistä tiedät tosiaan ihminen, mitä huominen tuo tullessaan? Toivottavasti niin paljon uteliaisuutta sinussa säilyy, niin että aina seuraavan mutkan taakse katsot. Sillä viimeisellä matkalla ei tarvitse sitten katsoa enää, muut pitävät arkustasi huolen. Mutta siihen asti Jumalan tahdon mukaan, niin on paras meille kaikille. Ihmisille, läheisille, koko sukupolvien ketjulle.