Anteeksi raflaava otsikko, mutta sainpas sinut lukemaan ehdotukseni;) Luepa toki eteenpäin.
Ehdotukseni:
Määrätään/määritellään kouluihin valtion taholta lukukausimaksut, jotka porrastetusti laskevat sitä mukaa, mitä ylemmälle luokalle lapsi etenee. Tämä motivoi eteenpäin. Tämän lisäksi lukukausimaksua laskisi oppilaan menestyminen koulussa tiettyjen kriteerien mukaan. Myös tämä motivoi eteenpäin. Tuki/lisäopetuksesta ja erityisopetuksesta tulisi vanhempien maksaa sitten erikseen lisämaksua. Sanomattakin selvää, että motivaatio perusopetuksessa senkun kasvaisi. Ja lisäksi nykyinen kouluruoka tulisi saattaa maksulliseksi.
Jotta "diili" ei tulisi liian yksipuoliseksi, niin ehdottaisin, että opettajat tulisi valita kouluihin seuraavan kaavan mukaan: Vain kaikista pätevimmät ja motivoituneimmat opettajat tulisi valita virkoihin, ja vanhempien tulisi saada tietää opettajien pätevyydet ja kyvyt, jotta voisivat saada rahoilleen vastinetta. Tämä laittaisi opettajat entistä enemmän yrittämään työnsä ja palkkansa eteen. Eli vanhemmat voisivat laittaa lapsensa sellaiseen kouluun, jossa on heidän mielestään pätevimmät opettajat( ja oppiaineet) heidän lapsilleen.
Ja tuohon ruoka-asiaan vielä sen verran, että jos ruoka tulisi maksulliseksi, niin oppilailla tulisi olla mahdollisuus valita useammasta ruokavaihtoehdosta itselleen kulloinkin sopiva vaihtoehto (näinhän me aikuisetkin, paitsi tällä hetkellä opettajat, saamme tehdä työpaikoillamme). Ja tämä toimenpide laittaisi koulun keittiöhenkilökunnan ahertamaan työnsä ja palkkansa eteen.
No, miltä ehdotukseni kuulostaa? Tässähän on kysymyksessä eräänlainen tilaaja-tuottaja -malli. Eli rahoille parasta mahdollista vastiketta. Kommentoi vain reippaasti ehdotustani!
Lukukausimaksut tulevat!!
Martti-opettaja
4396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä kuulun sukupolveen, joka oppikouluun mennessä joutui koulunkäynnistään maksamaan niin lukukausimaksut, ruokamaksut kuin oppikirjatkin. Vanhemmille tuli aika kalliiksi varmistaa jälkikasvunsa oppiminen ns. paremmassa koulussa - oppikouluun pyrittiin pääsykokeilla ja vain tietyn pisterajan ylittäneet ja ns. varakkaiden perheiden lapset sinne sitten pääsivät. Olihan tosin tätä 'köyhäinapua '- fiksut köyhät lapset saivat joko alennusta lukukausimaksuihin tai vapautuksen ja saivat oppikirjojakin koulun kirjastosta käytettyinä, mutta leimansa se näihin lapsiin löi. Muistaakseni ruoka oli ok - tosin ikuisesti on jäänyt mieleen suklaapuuro ja andalusialainen kinkkukeitto - nimistään huolimatta aikamoisia sotkuja. Opetus oli sitä mitä ennen vanhaan - päntättiin ja no joo - opittiin kyllä aika hyvin, kurihan oli ihan erilaista kuin tänäpäivänä. Lapsille ei tuota tuo maksullisuus mitään lisämotivaatioita - lapset kun eivät itse joudu maksumiehiksi. Sanoisin, että päinvaston - mahdollisuuksia otetaan tuon maksullisuuden mukana pois. Ole iloinen, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus laajaan peruskoulutukseen ilmaiseksi ja saavta vielä ruoankin kaupanpäälle. Suomihan on niitåä ainoita maita, joissa asiat ovat koulutuksen kanssa näin hyvin. Takapakkia ei tule ottaa.
ollut ruokailua, vaan pärjättiin omilla eväillä. Rikkaimpien perheiden lapset kävivät ruokatunnilla kerholla syömässä, keskituloisten Valion baarissa kaakaolla. Jotkut kävivät ostamassa konditoriasta räkiksen, josta rahaton kaverikin sai puraista palan. Maalaiset asuivat viikot koulukortteereissa. Pakkohiihto ja -luistelu oli jo tuolloin, mutta köyhimmillä ei ollut varusteita. He kävelivät sen kaksi tuntia ja saivat liikunnasta armovitosen hirveillä haukuilla säestettynä. Oppikouluun meno lopetti kunnallisen hammaslääkärin hoidon, joten oppikoululaiset tunnisti risoista hampaista. Monet asiat ovat parantuneet noista ajoista, mutta uusia epäkohtia on tullut myös. Väsyneitä, valittavia, opettajia omasta tyhmyydestään syyttäviä, masentuneita, ylipainoisia alisuoriutujia ei silloin muistaakseni ollut. Odotimme parempaa aikaa, joka sitten tulikin. Tartuimme alta kaksikymppisinä maailman kahvaan ja väänsimme lujaa, että nuoremmilla olisi helpompaa. Meistä latinanlukijoista, herbaarion kerääjistä, laskutikulla operoivista teinikonventtilaisista tuli se sukupolvi, joka muutti maailman ja pitää sitä edelleen pystyssä.
Totta ihmeessä virkaan valitaan hakijoista kaikkein paras ja pätevin ja kyvykkäin!!! Mistä ihmeestä voi olla tuollainen käsitys, etteikö näin tapahdu? Toinen juttu on se tosiasia, että aina ei niitä hakijoita ole, mistä valita. Ja villoinkin tulee valittua niistä hakijoista se kaikkein paras. Kouluruokailussa maksu voisi olla ihan kohdallaan. Lisäisi vähän ruokailun arvostusta, ja toisaalta voisi saada tasoa tosiaankin muutenkin nostettua ylöspäin. Lukukausimaksut sen sijaan eivät kuulu meidän järjestelmään. Se asettaisi perheet liian eriarvoiseen asemaan , ja kun lapsiperheillä noita maksuja riittää ihan muutenkin.
Näinhän siinä tulee käymään, haluuttiinpa sitä tai ei. Ensin valtio siirtää kaikki kustannukset kunnille, veroäyri nousee 30 prosenttiin ja pienet kunnat ajautuvat kuntaliitoksiin. Sitten koulut yksityistetään ja jäljelle jää vain köyhien koulut ja niissä opettaa sitten ne ei-huippuopettajat. Niiden pätevyys perustuu kilpailutukseen ja kuka opettaa halvimmalla, saa sitten sen viran. Suomessa on rinnakkaiskoulujärjestelmä. Ruokamenoissa ei liene paljon säästettävää, kun yhden aterian hinta ruoka-aineiden osalta on jo 60 senttiä. Oppilaat itse saavat valmistaa ruokansa, mikä olisi myös yrittäjyyskasvatusta. Se tietysti on oikein, sillä motivoituneita lapsia ei tarvitse motivoida yrittämään. Laiskimukset (vanhemmat syypäitä) joutuvat oppimaan yrittäjyyttä tekemisen kautta. Silloin yrittäjyys on saanut koulussa oikean sisällön. Se tarkoittaa ahkeraa yrittämistä myös heidän päätyössään eli opiskelemisessa. Samalla heistä tehdään niitä 1970-luvun POPS:n mukaisia hyvän itsetunnon omaaavia rehellisä Suomen kansalaisia. Peruskoulun jälkeen he siirtyvät palvelemaan niitä, jotka jo nuorina olivat tietoisia elämän reaaliteeteistä. Tämä kasvattaa tuloerot sellaiseksi, että yhteiskunta voi vaurastua ja valmistautua uuteen yhtenäiskouluun. Mielestäni juuri liian pienet tuloerot ovatkin syynä valtiontalouden kurjaan tilanteeseen. Kasvakoot tuloerot sellaiseksi, että yhteiskunnalla on varaa kustantaa myös heikkojen tarpeet ilman EU:n huolenpitoa.