Viime viikonlopun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli kuvasarja juuri synnyttäneistä äideistä. Lähes kaikki pelkissä verkkohousuissa, rinnat maidon täyttäminä. Paljaina, voipuneina, silmät tyhjinä, henkisestikin alastomina suuren "väkivallan purkauksen" eli synnytyksen jäljiltä.
Minä luin tekstin ja katsoin kuvat. Lähinnä muistelin, että "voi kauhistus" koko synnytykselle. Ei mitään suurempia tunteenpurkauksia suuntaan eikä toiseen. Eli ihan ok.
Töissä eräs työyhteisööni kuuluva, 44-vuotias (3 lasta) otti asian puheeksi ja oli täysin närkästynyt. Hänen mielestään kuvasarja oli nöyryyttävä, naisia hyväksikäyttävä, julma, miten kuvatut naiset oli saatu kuvattaviksi? - synnyntyksen jälkeinen sekopäisyys?, miten nuo kuvatut naiset ajattelevat joskus myöhemmin -häpeävät itseään?
Keskusteluun liittyi kolmas, 34-vuotias (1 lapsi),jonka mielestä tuo koko juttu oli upea, selkeä, kaunis, realistinen, täydellinen jopa surullisen ihana.
Eli näin me kolme eri-ikäistä naista ajattelimme täysin eri tavoin. Keskustelimme asiasta pitkään ja olimme edelleenkin eri mieltä. Suuttumatta, kiljumatta, toista kyseenalaistamatta. Eihän se ole väärässä, jonka mielipide on erilainen kuin minun!
Eli näittekö te sen jutun ja mitä mieltä olitte siitä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minusta ne olivat hienoja, juuri sopivia julkaistaviksi äitienpäivän hymistelyn alla. Eihän niissä ollut mitään väärennettyä, korjailtua, eikä kaunisteltua. Miksi pitäisi hävetä sitä, että on antanut kuvata itsensä tuolla onnen hetkellä ja tulevan suururakan edessä. Ei minussakaan herännyt mitään suuria tunteita, totesin vain, että hyvä, ettei enää tarvitse;))
ei lapsen saamisessa ole mitään hävettävää, kaikenlaista muutakin kuvataan, miksei synnyttänyttä naista, vaikka sitten verkkohousuissa.
ja kuvasarjaa en ole nähnyt mutta voin kuvitella. Enkä oikein ymmärrä, miten tuollainen elämän perusasioita kuvaava kuvasarja voisi nöyryyttää, käyttää hyväksi. Julmuudesta kai voi olla montaakin mieltä. Mutta erilaisia olemme ja erilailla asioita koemme. Ja liian erilaisia, jos emme voi hyväksyä myös omastamme poikkeavia mielipiteitä.