Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Niinhän siinä sitten kävi...

    että ihastuin naispuoliseen työkaveriini. Oliskohan noin 1,5 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran nähtiin. Ensin en oikeastaan ollut ollenkaan kiinnostunut, mutta noin puoli vuotta takaperin, pienen jutustelun lomassa, huomasin tämän kumman tykytyksen sydämessäni lähettyvilläsi. Ajattelin sen ensin olevan ohimenevää, mutta tätä tykytystä on nyt jatkunut näihin päiviin asti. Mutta jos oikeasti ajatellaan, niin eihän tästä koskaan voisi edes mitään tulla. Me olemme erilaisia. Sinä olet sosiaalinen, iloinen, kaunis ja välillä vähän hölmö, mutta sillain söpösti, ja tuskinpa olet minuun ihastunut. Minä puolestani olen sisäänpäinkääntynyt, epäsosiaalinen, yksinäinen, hiljainen ja yksinkertaisesti ruma mies, eikä minulla loppujen lopuksi taida enää olla mitään annettavaakaan....kenellekään. Ihastuminen on hieno tunne, mutta siitä tulee todella raastavaa, kun sitä joutuu joka päivä piilottelemaan. :(
    2827
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kullittelen:)vaikka oletkin ihan vieras. anteeksi. Onkohan se usein niin, että tuntuu ettei ole tarpeeksi hyvä ihastukselleen? Minäkin tahtoisin olla kauniimpi,rohkeampi ja kaikinpuolin parempi versio itsestäni, kelvatakseni hänelle, jota rakastan.

    Äänestä

    Ihastuksellesi tuo tunteesi. Hän on ainakin varmasti otettu, vaikkei tunteita olekaan. Vai voisiko niitä kuitenkin olla?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Idän hitain kirjoitti:

    että ihastuin naispuoliseen työkaveriini. Oliskohan noin 1,5 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran nähtiin. Ensin en oikeastaan ollut ollenkaan kiinnostunut, mutta noin puoli vuotta takaperin, pienen jutustelun lomassa, huomasin tämän kumman tykytyksen sydämessäni lähettyvilläsi. Ajattelin sen ensin olevan ohimenevää, mutta tätä tykytystä on nyt jatkunut näihin päiviin asti. Mutta jos oikeasti ajatellaan, niin eihän tästä koskaan voisi edes mitään tulla. Me olemme erilaisia. Sinä olet sosiaalinen, iloinen, kaunis ja välillä vähän hölmö, mutta sillain söpösti, ja tuskinpa olet minuun ihastunut. Minä puolestani olen sisäänpäinkääntynyt, epäsosiaalinen, yksinäinen, hiljainen ja yksinkertaisesti ruma mies, eikä minulla loppujen lopuksi taida enää olla mitään annettavaakaan....kenellekään. Ihastuminen on hieno tunne, mutta siitä tulee todella raastavaa, kun sitä joutuu joka päivä piilottelemaan. :(

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu