Onko jollain kokemuksia tai hyviä neuvoja minulle suureen kysymykseen?Seurustelen MS-tautia sairastavan miehen kanssa,joka on istunut pyörätuolissa 15v.Molemmilla haaveena on perustaa perhe ja siihen kuuluisi myös lapset!Mutta jostain syystä,minua pelottaa se suuresti.Mietin, mitä tapahtuu kun sairaus etenee,riittääkö voimavarani hänelle ja lapsille,joita niin kovasti haluaisin.Onko teidän mielestä helpompi aloittaa yhteinen elämä,kun tietää jo valmiiksi toisen sairauden,vai että se vasta todetaan jossain vaiheesssa?Auttakaa ihmeessä,jos jollain on vastaavia murheita!!!
pelottaa
pohdiskelija
1209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin. Isäni sairastui MS-tautiin kun olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ja sisarukseni olivat noin 5- ja 3-vuotiaita. Vanhempani erosivat joitain vuosia myöhemmin, vaikka sitä ei kylläkään yksinään voi laittaa MS:n piikkiin.
MS on kovin yksilöllinen ja en voi tietää millainen se miehelläsi on. Neuvoisin kuitenkin että sinä ottaisit selvää miehesi diagnoosista ja menisit miehesi kanssa juttelemaan hänen neurologin kanssa ihan vaan siksi, että saat realistisen käsityksen siitä, mitä ehkä on odotettavissa tulevaisuudessa yms. Jos teillä on lapsi suunnitelmissa niin sinun täytyy ottaa huomioon tosiasia, että miehesi ei ehkä pysty sairautensa vuoksi ottamaan osaa lapsen hoitoon. Sinun todella kannattaa huomioida se että normaalit toimet ja muut eivät sujukaan ihan niin yksinkertaisesti.
Vastauksena kysymykseesi, on todellakin helpompaa aloittaa yhteinen elämä, kun "mäsäläinen" on jo sinut sairautensa kanssa. Ihan toiset lähtökohdat teillä on kuin jos sairaus puhkeaisi myöhemmin. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Toivotan teille kaikkea hyvää tulevaisuuteen =) ja lisääkin kuulumisia voit kirjoitella..