taas
Kesäntulo vain ahdistaa päivä päivältä enemmän. Karmeata istua yksin kotona koneella kun aurinko paistaa ja on hieno kevätilta. Joojoo, mene kävelylle, katso leffa, lue hyvä kirja jne. EN HALUA. Koko ajan sitä samaa. Ei se ilta toisensa jälkeen yksin käveleminen ole enää kivaa.
Enkä mene baariin, EN. Miksi pitäisi valvoa aamuyöhön ja sotkea unirytmi sen takia että istun baarissa yksinäni ja katson muiden hauskanpitoa. Se on jo nähty, eikä sieltä ole mitään uutta löytynyt.
Ihmiset kaihtavat minua kuin ruttoa. Mikä kauhea karma minulla on? Miksi minulle ei suoda lainkaan onnenhetkiä : (
Menen suihkuun itkemään - hyvää illanjatkoa muille.
itkettää
ja masentaa
6921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olin itsekkin tulossa tänne kirjoittamaan, kun mitä jo olitkin kirjoittanut. Sinä taidat olla nuorempi kuin minä (50v.)? Se aurinko ja lämpö, tekee tehtävänsä ja alkaa kaipaamaan jotain... Tanssikaveria, kaveria jonka kanssa istua kesäisessä illassa kuuntelemassa luonnon ääntä. Tanssimassa kesälavoilla jne... Ravintolat ja baarit ei kiinnosta ja deittisivujakin on kokeiltu, muttei siellä kukaan tunnu olevan oikeasti tosissaan. Jatketaan etsintää, jos toi toinen onkin kiinnostavampi jne. Toivottavasti Sinulle Onni löytyy!!! Sitä odottelen minäkin :D Toivoo ei saa heittää kokonaan kuitenkaan pois...
Ymmärrän täysin sen, ettei jaksa koko ajan yrittää tollasia juttuja kun ne vaan ei aiheuta mitään hyvän olon tunteita kun niitä aina samoja yrittää uudestaan ja uudestaan, ja kun kaipaa jotain ihan muuta. En tiiä elämän tilannettas: se, että sulla ei juuri nyt ole lähistölläs samalla aaltopituudella olevia ihmisiä kyllä muuttuu kun pääset uusiin ympyröihin (opiskelu?). Mutta saatat olla esim. töissä ja siinä kaupungissa missä haluat olla: mulla se meni niin, että hyväksyin sen, että mulla ja mun kavereilla oli täysin eri arvomaailma: ei muakaan kiinnosta baareissa pyöriminen ja "paskan jauhaminen" jolta niiden käytös musta tuntu. Eli ei mikään ratkaisu ja ainut neuvo mitä pystyn omasta elämästä sulle antaa on se, että et ainakaan ajattele että sussa olis jotain vikaa: te vaan ootte niiin erilaisia. (Ja on olemassa niin paljon hyviä tyyppejä maailmassa, joihin osaan kyllä tuut tormäämään, jotka on samaa mieltä baareissa notkumisesta ynnä muusta vastaavasta) Mulla on vähän sama tilanne, mutta myös muuta meneillään ja kesäkuussa alkaa terapia. Sitä odotellessahan nämä toukokuun loppuillat täällä kotona menee. Mulla onneks on pari tenttii tulossa, niin on pakko keskittyä niihin, niin ei tuu aateltua niin paljon omaa oloo.
Samalta tuntuu monesti itelläki. Itkemises nyt kuitenki on se hyvä puoli et sen jälkeen tuntuu paremmalta.
on mullakin.:( Koko elämä on mennyt ihan hukkaan.
itekkin oon vasta 18, mutta oon ihan samas tilanteessa.ei mitään hauskanpitoa koskaan :(
Sama juttu. Itse olen 24 ja olen täysin kyvytön sellaisessa asiassa kuin elämästä nauttiminen. Tai niin monesti ajattelen.
Välillä yksinäiselläkin ihmisellä saattaa olla kuitenkin ihan hyviä päiviä. "Hyvä" lauantaipäiväni saattaa olla sellainen, että syön hyvin, vetäisen kunnon juoksulenkin, sitten kuuntelen hyvää musaa, katson jotain leffaa ja juon olutta - ja tunnen viettäväni ihan laadukasta elämää.
Valitettavasti tämä resepti ei toimi kuin ehkä kerran kuukaudessa, ja sen jälkeen tunnen itseni taas ihan onnettomaksi ja elämättömäksi otukseksi. Elämästä vaan kertakaikkiaan puuttuu jotain tärkeää, kun ei ole niitä kavereita, joiden kanssa hillua kylillä.