suhteet? Oletteko paljon tekemisissä heidän kanssaan. Muidenkin kuin lastenlasten.
Minä olen aika laiska ottamaan yhteyksiä. Odotan vain että minuun otetaan yhteyttä ensin. Monesta tämä on väärin. Onko sinustakin?
Mitä teille merkitsee sukulais ...
tähtikala*
15672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Läheisiä ja kaukaisia molempia. Toisista on tullut kaukaisia, hymmm vääryyttä ovat tehneet, joissakin tapauksissa suku on pahin.
merkitsee. Sisaruksien kanssa tiivistä yhteydenpitoa. Anoppikin on hyvin läheinen, samoin miehen veli. Miehen sisaren perhe on hiukan etäisempi jo matkankin vuoksi. Käydään silti puolin ja toisin. Toisen sarjan sisarukset jäivät perintöriidan takia pois kuvioista. Äitipuoli samasta syystä jäänyt kuvioista. Heidän valintansa siis. Kyllä suku on tärkeä.
miten teet asian kanssa, eihän me tunneta sinua, tai sukulaisias.
ahkera pitämään yhteyksiä yllä. Jos toinen osapuoli on passiivinen, luovun. Seuraavan kolmen viikon aikana on neljät sukutapaamiset. Yhdet miesystäväni sukulaisten järjestämät ja kolmet miesvainajani sukulaisten. Omat sukulaiseni järjestävät harvemmin, viimeksi kesällä 2008. Kaikkiin suuntiin on hyvät välit.
Kesäisin vieraillaan toisissamme,toistemme mökeillä. Kesänaapurien kanssa useimmin kahvitellaan. Talvella on kaikilla työ,koulu,harrastukset ym. Suku kokoontuu muutaman kerran vuodessa(eteenkin kesäaikana) äitini luokse,lapsuudenkotiin. Lasketaan lastenlapset,uudet avo/aviopuolisot, kuka on sairastun tai kuollut,ketkä eronneet tai aikovat erota,kuka on mennyt kihloihin tai purkanut kihlauksen, kuka pääsi opiskelemaan tai kuka sai työstä potkut. Riidellään minä vuonna sitä ja sitä tapahtui ym.mukavaa ;)
Aina kun tavataan niin eikös joku suutu jostakin, sit pidetään muutaman vuoden tauko näkemiselle. Kävi tässä ikävästi kun äite suuttui pojalleen pikku asiasta. Hänen äitee ei sitten millään halunnut tavata poikaansa vaik" pojalla oli kamalan tärkeetä asiaa. Minä jouduin apulaiseksi mutta vasta sitten kun poika oli kuollut. Nimittäin olin pojan lähisukulainen isänpuolelta. Sain kuulla tosi kavalan asian pojalta jonka hänen oma äitinsä oli hänelle järjestänyt. No poika sai sen kaikkein pelätyimmän sairauden eli syövän. Äitinsä joutui milisairaalaan kuultuaan poikansa kuolleen syöpään. Taisi äitinsä huomata ettei poika tule enään kolkuttelemaan ovelle... Tälläisen jälkeen en sitten ole yhteyksiä pitänyt sukulaisiin. Mistä sen tietää vaikka olisivat kaikki yhtä hulluja...?
Useimmat syövät voidaan nykyisin parantaa, joten ei mitenkään pelätyin sairaus. Kirjeitäkin vielä kulkee, joten poika olisi voinut kirjoittaa, ja kertoa jos tavata olisi halunnut. Sinulla on vain toisen osapuolen kertomus asiasta, asioilla kun tuppaa aina olevan kaksi puolta. Jos olet isänpuoleista sukua, kuinka äidin sairaus sinuun voisi vaikuttaa. Eli, pelkäätkö sisaruspuoliasi. Siitäkö kyse? Sama isä eri äiti? Ei tuollainen sairaus tartu, tahi periydy. Hullu, on kylläkin hyvin voimakas sana, jota ei nykyisin käytetä, on erilaisia sairauksia vain. Kukaan ei tiedä, mistä, ja koska, mieli voi järkkyä. Se voi tapahtua vaikka meille. Nykyisin on useimpiin mielen sairauksiinkin lääkkeet.
Omituista tai ei mutta totuus on taruakin ihmeellisempi. Poika oli lapsena jo sanonut äidilleen "Olet kuin noita-akka" Siksi kun etuhammas oli katkennut. Ymmärrät varmaan että sanoja oli lapsi ja äiti melkein lapsi noin 25v. Myöhemmässä iässä heille tuli riitaa samantapaisesta joka liittyi ulkonäköön. Enpäs taida uskaltaa mainita ettei satu asian omainen paikalle. No kuitenkin äiti suuttui jälleen silmittömästi poikaansa kun uskalsi sanoa hänelle jotain ulkonäöstä josta ei pitänyt ja tykkäsi että äitensä voisi hoitaa asian pois. Nyt oli vaan asiat muuttuneet niin että poika oli aikuinen ja niin äiti heitti poikansa kylmästi ulos ja käski hakemaan kauniimpia ihmisiä seurakseen. Niinpä poika tuli meille. Tänään ymmärrän että hänen äidiltään puuttui täydellisesti itseluottamus. Hänet oltiin lapsena jo nujerrettu monella eri tavalla. Pojan kuoltua äitinsä sai hermoromahduksen. Uskon että poika sai tressisyövän.. hän oli myös heikkohermoinen. Sairaus sai levitä pitkään ettei kukaan huomannut mitään pieniä särkykohtauksia lukuun ottamatta joihin hän ei koskaan hakenut lääkärin apua.
Omiin sukulaisiin molempien vanhempien puolelta minulla on paljonkin yhteydenpitoa eri muodoissa. Mieheni lähisukulaisiin taas en halua yhteyksiä. Minulle heitä käytännöllisesti katsoen ei ole ollut olemassa.
sukuun ole yhteyksiä? Mikä heissä sinua kiusaa?
Mulla melkein sama kohtalo. Miehen sukulaiset on kateita veljelleen. siinä on hyvä syy pysyä erillään.
Vain se, että ovat hänen sukulaisiaan. Eivät he mitään ole sellaista tehneet, minkä takia heitä inhoan. Pitäköön itse niihin yhteyksiä siinä määrin kuin kiinnostaa. Näkyy kiinnostavankin, ymmärrän, että sisarukset ovat useimmille rakkaita.
ovat tädit, sedät, enot, serkut ainoita, kaikista lähimpiä sukulaisia, joten yhteydenpito ei ole mitenkään vilkasta.
Minusta sukulaisuus kuuluu joidenkin vähemmistöjen tai uskovaisten juttuihin . Jokainen elää oman jutun .
Onneksi on sentään lapset ja sisko vielä on, siitä seuraavaksi tule pikkuserkkuja joita en edes tunne. Sama on tilanne mieheni puolelta. Olen aina kaivannut sitä yhteenkuuluvaisuutta mitä suuri suku usein tuo mukanaan ja toivonut että sukua ja läheisiä olisi enemmän.