TOIVOISIN TÄHÄN VIESTIIN VAIN ASIALLISIA KOMMENTTEJA-KIITOS;)
Odotan esikoistani rv38 0.Sain alkuvkosta tietää,että napero on perätilassa.Huomenna yritetään ulkokäännöstä,joka TOIVOTTAVASTI onnistuu.Olen henkisesti valmistautunut synnyttämään alateitse ja en haluaisi sektiota(kun on valmistautunu 9kk maratooniin,niin ei kiva jos joku sanoo ettet saakaan osallistua).
Tietenkin tässä on ajateltava lapsen parasta ja jos lantioni todetaan perätilasynnytykseen liian ahtaaksi tms. niin tottakai menen sektioon.
No mutta, nyt kaipaisin kokemuksia PERÄTILALAPSOSEN SYNNYTTÄNEILTÄ ja SEKTIOLLA LAPSENSA SYNNYTTÄNEILTÄ.Eli miten koitte synnytyksien hyödyt ja haitat!? Esim. perätilalapsen pusaaminen-hankalaa!? Ja miten sektiosta toipuminen ja SAAKO LAPSEN RINNALLE JO HETI LEIKKAUSSALISSA (minulle tosi tärkeää)!?
Ja vielä kerran-asiallisia kommentteja kiitos,koska tässä paineita kaikesta jo muutenkin;)
SEKTIO
TulevaÄippä82
181550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulle tehtiin sektio, vauva oli perätilassa. En suostunut kääntöyrityksiin, vaan valitsin suoraan sektion. En edes harkinnut alatiesynnytystä ja näin ollen mitään lantionkuvauksia tai muita ei tarvittu. Olin jopa tyytyväinen, että pääsen sektioon, vaikka alussa vähän kauhistutti. Sektio meni todella hyvin, ja vauvan sain heti syliin, kun hän syntyi. Mies oli mukana tietysti. Saimme pitää vauvaa sylissä jonkin aikaa, ja sitten mies lähti pesemään ja leikkaamaan napanuoran, aivan kuten norm. synnytyksessäkin. Itse jäin sillä aikaa ommeltavaksi, siinä meni ehkä 15-20 minuuttia. Tämän jälkeen minut vietiin huoneeseen (olisiko ollut heräämö nimeltään), jossa poika ja isä olivat jo odottamassa. Sitten sain heti vauvan rinnalle, ja kaikki sujui normaalisti. Toipuminen oli nopeaa, tosin vasta seuraavana päivänä sain yrittää päästä jaloilleni, mikä ei ollutkaan niin helppoa, koska epiduraalipumppu heikensi aika lailla tuntoa jaloissa. Mutta kyllä se siitä sitten lähti se toipuminen, sain varmaan enemmän kipulääkkeitä, kuin mitä olisin tarvinnut edes. Jos siis kaikesta huolimatta joudut sektioon, kaikki menee varmasti hyvin. Sehän tehdäänkin suunnitellusti, joten salissa on rauhallinen tunnelma ja saat vauvan heti syliin hetkeksi jos kaikki sujuu hyvin. Aivan eri asia on kiireellinen tai hätäsektio. Toivottavasti kuitenkin kääntöyritys onnistuu ja pääset maratooniin! =)
POSITIIVISESTA JA HYVÄSTÄ KERTOMUKSESTA;)
Oma perätilapoikani syntyi siis sektiolla, ja suunnitellusti. Perätila huomattiin niin myöhään, ettei käännös olisi todennäköisesti mitenkään onnistunut. Normaalistihan vain noin puolet käännöksistä onnistuu, ja siinäkin on lapselle omat riskinsä. Joka tapauksessa, leikkaus meni mielestäni todella hyvin ja kivuttomasti, samoin toipuminen. Lapsem sain rinnalle heti leikkaussalissa noin 10 minuutiksi, ja räpsi siinä joku hoitaja meistä kuviakin. Sitten lapsi lähti isin kanssa pesulle. Otin ennen leikkausta aika paljon selvää molempien tapojen riskeistä ja oli aika selvää että sektio olisi kuitenkin lapselle se turvallisempi vaihtoehto. Alatiesynnytyksessä on huomattavasti useampi asia, joka voi mennä pahasti pieleen perätilalasta synnyttäessä, ja kaikkien tekijöiden pitää olla optimaalisia ja lääkärin tdella ammattitaitoinen, jotta kaikki menisi nappiin. Tilastollisesti perätilalapset saavat huomattavasti enemmän ja vakavampia vaurioita alatiesynnytyksessä kuin normaalitarjonnassa olevat Kuitenkin kaikki meni hyvin, syntyi 10 pisteen virkeä poika ja äiti käveli ja hoiti häntä normaalisti jo seuraavana päivänä. Maito nousi kunnolla kolmantena päivänä. Itse olin hieman pettynyt kun en päässykään normaalisti alakautta synnyttämään, mutta nyt sektion kokeneena en voi sanoa, että enää haluaisinkaan alakautta kokeilla.
TÄSTÄKIN VIESTISTÄ.MINUAKIN KÄÄNNÖS KAUHISTUTTAA,KUN LAPSEN PAINOARVIO NEUVOLASSA ALKUVKOSTA 3,5KG.. ;)
Toisessa ajateltiin ensin kääntöyritystä , mutta lääkärit luopuivat siitä kasvojen edessä olevan seinämän vuoksi. Myös vauvan sykkeet olivat todella korkeat. Suuniteltu sektio sujui hyvin , mutta sairastamani maksantoimintahäiriö hidasti osaltani toipumista koska verta meni paljon. Toisella kerralla sektio olikin lääkärien välitön päätös. Kehossani synnynnäinen ahtaus tuon väliseinän takia.. Perätila-asento lähes identtinen. Molemmat olleet niukasti 3kg ja silti hirmu ahtaalla. Kiitos sektion syntyneet kuitenkin vauriotta. Esikisella jalat ahtaalla , ei kuitenkaan tarvinnut lastoittaa , kakkosella korva , mutta sekin jo ihan ok. Esikoisen kohdalla tuota perätila yritystä hieman pähkäilin , mutta onneksi siihen ei menty koska ultra ei alunperin näyttänyt kunnolla seinämää. Kävin vain sairaalaan normaaliultrissa. Toisen kohdalla tarvittiin gynen lisäksi kirurgi , mutta tämä johtui ekan sektion ongelmista , kohdun ohentuminen jne. Motivaatio toipumiseen on kuitenkin ollut hyvä ja nyt lapseni 1v aikaan en enää liiemmin mieti asiaa. Olen todella kiitollinen kahdesta terveestä lapsestani. Sinulla on vielä vaihtoehtoja. Tuon kääntyminen ja lähtökohtainen normaali alatiesynnytys. Olisin itsekin tätä toivonut , mutta onneksi sain kaiken tuen ja avun tuolla Naistenklinikalla ja menin sektioon levollisin mielin. Meillä sain toisella kerralla lapsen hetkeksi viereen , esikoinen oli valvomossa alkupäivät kun hivenen saturoi eikä jaksanut syödä. Tämäkin oli hyvä asia koska en itse olisi kyennyt hoitamaan häntä alussa tuon verenmenetyksen takia. Kerron tämän siksi , että tilanteet voivat vaihdella kovin eikä kaikki aina mene niin kuin itse suunittelee. Sektioäidit oli siotettu niin , että oltiin kahden huoneessa. Varsinkin sillä kertaa kun en saanut lastani heti osastolle tämä oli hyvä asia ei olisi jaksanut sitä rumbaa kun muilla oli lapset siinä ja vieraiden ramppaaminen lisäsi levotonta menoa. Kummankin olen imettänyt vaikka hieman viiveellä. On ihan normaalia , että maidontulo on hitaampaa ja itselläni lähti käyntiin vasta kotona omassa rauhassa. Jos menet sektioon varaa kaikki tarpeelinen kotiin valmiiksi ja apujoukkoja kanssa. Nyt voi tuntua hassulta , mutta jokainen "pakkasateria" ja lasta "kantava" vaikka vaipanvaihtoon on hyvä juttu. Se nouseminen ja nostelu kun sektioäideille yleensä on alussa hankalinta. Itse kyllä otin kaikki lääkkeet mitkä annettiin koska halusin liikkeelle ja kuntoutumaan. Vaikka normaalisti en käytä mitää tässä ne helpottivat esim. liikkeelle lähtöä. Hankalinta näin jälkikäteen olikin toisen sektion jälkeen , että nostorajoitukset= vauvan paino maksimi koskivat myös esikoista , jota en saanut kantaa.. Tässäpä tämä sekavaa ja hivenen rönsyten , mutta onnellista synnytystä ja hyvää yhteistä taivalta sinulle ja pienokaisellesi.
Sektion jälkeen kannatta kotipeti miettiä valmiiksi. Yleensä niin pehmeitä , että nousemiseen tarvitaan vatsalihaksia. Laitoin omaani vanerin , jotta sujuu helpommin. Nuo synnytyssairaalat järjestävät myös fysio ja nousutekniikka ohjeita. Ei vaikeaa , mutta suosittelen lämpimästi ei vie aikaasi kuin 30min:) Minusta puolison läsnäolo molemmilla kerroilla lähensi meitä ja oli hirmu huojentavaa kun isä oli vauvan kanssa kun itse olin siellä heräämössä. Naistenklinikalla isä sai pistäytyä siellä , mutta vauvat ei. Toisella kerralla olin siellä koko päivän , joten on ihanaa kun läheisesi on vauvan kanssa... Sairaalakohtaisia eroja kannatta kysyä , käytännön varmaan hivenen vaihtelevat.
Kääntämisestä vielä: saat toki siitä kieltäytyäkin suoraan, eli ilmoitat silloin heti, että sektioon mennään, jos et halua käännöstäkään yrittää. Käännös saattaa estyä, jos se on äidille liian kivuliasta, lapsen sykkeet nousee tms. Ja joissain tapauksissa se saattaa siis olla lapsellekin haitallinen, jos tilaa ja lapsivettä ei ole tarpeeksi, jos napanuora on liian lyhyt tai jos se on kaulan ympäri. Toivottavasti siellä ultrataan perusteellisesti ennen käännöstä. Käännösyritys voidaan siis keskeyttää heti jos sinusta tuntuu siltä. Tosiaan, puolet yrityksistä ei onnistu ja niistä onnistuneistakin osa kääntyy takaisin perätilaan. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee sinulla ja vauvallasi hyvin :) Sektiossa toipuminen on sitten huomattavan nopeata, jos olet motivoitunut, saat tarpeeksi kivunlievitystä, lähdet pian liikkeelle, säilytät hyvän ryhdin kävellessäsi (ehkäisee kiinnikkeiden syntymistä) ja jos olet perusterve kunnoltasi. Minun olostani pari vkoa leikkauksen jälkeen ei olisi huomannut, että yleensä on edes mistään leikattu :) Tsemppiä sinne!
santtura ja vanhempi äiti kertomuksistanne.Ihan mukava kuulla sektio synnyksistäkin,kun niihin ei ole pahemmin perehtynyt ja kavereillakin alateitse syntyneet lapsoset.Kannustavat kovasti ja lievittävät pelkoani sektiota kohtaan. Huomenna sitä on jo ehkä viisaampi.Toivottavasti käännös onnistuisi,mutta jos ei niin sitten mennään mahdollisesti sektioon. Kaikessa täytyy nyt vaan ajatella lapsen etua ja keskustella hoitohenkilökunnan kanssa eri vaihtoehdoista. Tärkeintä on,että lapsi syntyy terveenä maailmaan;)
Esikoiseni oli myös perätilassa, eikä käännytystä voitu edes yrittää vähäisen lapsiveden vuoksi, joten sektioon päädyttiin... Toista lastani en edes saanut yrittää alateitse koska silloin ei annettu synnyttää enään alateitse yhdenkään sektion jälkeen. Nyt on ensimmäisestä sektiosta lähes 19v ja viimeisimmästä 3v, kaikenkaikkiaan olen synnyttänyt sektiolla 5 kertaa ja jokaisesta on jäänyt ihanat muistot... tuskinpa olisinkaan 5 lasta halunnut tietäen joutuvani synnyttämään heidät sektiolla mikäli se kokemuksena olisi kamala...
Joo sektioon mennään vkon päästä,ellei synnytys käynnisty ennen sitä. Käännöstä ei edes yritetty vähäisen vedenmäärän takia. Kiitos kaikille vastanneille ja nyt ei enää niin kamalasti jännitä sektioon meno. Aurinkoista kesän alkua kaikille ;)
Lykkyä mukaan koko perheelle ja muista positiivinen mieli niin kaikki menee vielä paremmin :) Ilmoittelethan sitten kun olette kotiutuneet, että kuis meni! Tsemppiä :)
sain vauvan maaliskuun loppupuolella, ja sektiolla tuli... Valmistauduttiin molempiin vaihtoehtoihin. sektiossa tuntui inhottavalta kun ne laitto puudutuksen kuin myös kun vauvaa vedettiin ulos... mutta mulla kai jonkinlainen epiduraliallergia, että se kaikki vaikutti. on se paljon henkilökunnasta kiinni... mulla johtui vaoikeasta raskaudesta. :/ mutta kannattaa se sektio tehdä, jos et itse pysty synnyttää, sillä siinä vasta sitten kiduttamista olis... :/ sektiot hoidetaan nykyisin hyvin. ps. koska moinulla oli päivystyksellinen t-pide ja meni moni asia vähän vituiks, niin aion joskus jo seuraava tulee, synnyttää alateitse.
Heippa! Ensimmäinen sektioni oli -04 Jouduttiin ns. hätäsektioon.. Silloin isä EI pääse mukaan (ainakaan Porissa...) Isä joutuu odottamaan vuodeosastolla/käytävällä niin kauan kuin lapsi tuodaan hänelle.. Sektiosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa.. Sen verran vaa että kun se selkäydin puudutus loppuu ni oli ainakin minulla kauheen kylmä. Lapsi näytettiin minulle siellä leikkaussalissa ja kerrottiin mittoja ja sitten hänet vietiin isälle sinne vuodeosastolle odottamaan äitiä.. minut ommeltiin leikkaussalissa ja vietiin heräämöön.. Lasta en saanut rinnalle siellä.. Sain vasta sitten huoneessa hänet. Toinen sektio meni vähän samoilla linjoilla nyt -09 mutta tää vauveli oli ruimasti yliaikainen ja loppuraskaudesta oli heittänyt itsensä perätilaan.. Mulla oli jo synnytys käynnissä kunnes lääkäri huomasi että vauva on perätilassa.. Kääntämistä lääkäri ehdotti muutamaan kertaan mutta en antanut lupaa siihen ni sit oli enää vaa tuo sektio vaihtoehtona.. Ensimmäinen vuorokausi menee ihan vaa maatessa.. Nauti kun toiset tekee sun etees kaiken! :) Sit seuraavana päivänä alkaakin se aherrus.. Ei ole helppoa lähteä seuraavana aamuna esim wc:n muutaman askeleen päähän... Haava aristaa sen verran että voi tehdä pahaakin kuuntele vain hoitajien neuvoja miten nouset ja kuinka hengität ni se helppaa! Mutta kun pääset kerran ylös ja rupeet tekeen sitä useesti, niin useesti kuin itse jaksat, ni koko ajan helppaa olokin.. :) En ainakaan itse ole joutunut kokemaan sektion varjopuolia esim. haavan uudestaan aukeaminen tai haavan tulehtuminen.. Siinä ei ole mitään pelättävää.. Leikkaus itsessään ei satu, et tunne minkäänlaista kipua siinä itse leikkaus hetkellä.. Pientä tönimistä kun lääkäri ottaa pikkusta pois kohdusta.. MUISTA! Sä saat aina kipulääkettä jos on tarvis! Ei muutaku OIKEEEN pali ONNEA! ja voimia synnytykseen... :)
hei,
Minulla takana sektio reilu kolme viikkoa sitten.Sektio tehtiin istukan sijainnin vuoksi,se oli aivan kohdunsuun päällä ja alatiesynnyts ei ollut edes mahdollinen.Olin pettynyt aluksi,kun jouduin sektioon,pelkään leikkauksia todella paljon..Mutta tottakait tajusin että se oli ainut vaihtoehto,että sekä minä että vauva selviämme hengissä.
Sektio oli siis suunniteltu etukäteen ja yllätyksiä ei tullut,että olisi esimerkiksi alkanut omia aikojaan ennen tätä päivää,minulle se tehtiin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa.Juuri tuon istukan takia,ettei oteta turhia riskejä!
Kaikki meni hyvin,pelkäsin leikkausta,mutta se ei tuntunut miltään,pahinta oli ennen alkamista kanyylin laitto,joka meni hieman pieleen.Epiduraalin laitto ei tuntunut,kuten ei myöskään leikkaus.Välillä tuli kumma olo,kun ottivat vauvan ulos kohdusta,niin koko keho heilui,sama kun putsasivat kohdun.Ja jalkojen "häviäminen "oli pelottavaa.
Ompelu ja muut kestivät aika pitkään ,(max 45 min)tai tuntui ainakin siltä.Mies oli sillä hetkellä vauvaa pesemässä ja yhdessä päästiin sitten odottamaan puudutteen lähtemistä ja että saa jalat liikkumaan.Vauva laitettiin heti siinä vaiheessa rinnalle,lämpöpeitto oli meidän molempien päällä ja saimme rauhassa tutustua.Yhdessä lähdimme sitten osastolle,minulla vaan reilu tunti "heräämöön"siirron jälkeen.Vauvaa näytettiin minulle heti kohdusta noston jälkeen ja kosketettiin häntä poskeani vasten,mikä oli ihana juttu!Painoa ja pituutta sain milestäni odotella liian kauan,mies kun ei päässyt tulemaan infoamaan minua enää..Toki kertoivat että kaikki on ok vauvalla.
Olo oli siedettävä sen illan,kipupumppu auttoi huomattavasti.Pahinta oli seuraava aamu,jolloin oli lähdettävä liikkeelle ja vessaan.Silloin poistettiin myös katetri,eli jatkossakin oli käveltävä vessaan kivuista huolimatta.Seuraavana iltana sektiosta vielä kipupumppu poistettiin ja jatkoin suun kautta otettavilla lääkkeillä,alku oli todella hankalaa.(Pumppu meni epäkuntoon ja kukaan ei osannut korjata sitä..)Leikkauksen jälkeinen päivä oli ainakin minulle paljon pahempi,kun saatoin tajuta,mutta siitä kyllä selviää,lääkkeitä on ja ajan kanssa helpottaa,onhan palkintokin ihan omaa luokkaansa!!
Minulla haavan umpeen meneminen oli hankalaa,itseasiassa se repsottaa vieläkin toiselta puolelta,kivut ovat kumminkin suurimmaksi osaksi poissa ja lääkkeitä en ole enää tarvinnut.Toki repivää kipua on välillä,sitä voi kuulemma olla kauankin vielä.Hyvin meni kumminkin epäilyistä huolimatta ja vaikka allkupäivinä tuntui ettei tästä voi edes selvitä..Tsemppiä mikäli sektioon menet!Minulle ei jäänyt kammoa ainakaan tästä!
Itselläni yksi sektio takana, muuten kaksi normi synnytystä.
Nuorimmaisessani päädyttiin sektioon raskausdiapeteksen ja suuren koon myötä, veikattiin reilusti yli 5 kiloista vauvaa.
Olin synnyttänyt esikoisen 4.550kg vauvan alateitse ja olin todella kipeä pitkään.
Sektio oli puudutuksessa tehty, viikko ennen laskettua aikaa.
Olin todella huonovointinen, oksetti aivan kokoaika, särkylääkettä sain sen päivän, muuten oli pärjättävä Buranalla.
Mutta jos vain saat kunnon lääkityksen, uskon että toipuminenkin on helpompaa, toisaaltaan, kun oli pärjättävä vähemmällä niin sitähän oli sitten pärjättävä.
Sektio tehtiin aamulla, seuraavana aamuna sitten poistettiin katetri ja vessaan mentävä, kamalinta oli kai se kun piti yskiä!! Ja toki kakkaaminen sattui, tai se äheltäminen.
Vauva muuten oli pienempi kuin esikoiseni =)
Mutta positiivisesti ajatellen, tuli sekstiokin koettua.
Tuttavani on kaksi sektiota kokenut nukutuksessa, eli vissiin sellainenkin mahdollisuus.
tutullesi on tehty sektio nukutuksessa?ja onko siitä monta vuotta aikaa?käsittääkseni ei nukuteta kun hätätilanteissa?
Minulle on tehty sektio nukutuksessa 03/09.Syynä tähän oli se että vaikka kuinka tunkivat minuun puudutteita niin toinen puoli ei puutunut ja sitten vain tuli raja lääkkeiden annossa vastaan.Ja ei ollut mikään hätä taikka kiire.
syntyi 30 vuotta sitten. Hän oli pää ylöspäin, ja hänet käännettiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän kääntyi takaisin pian käännöksen jälkeen, mutta toisella kerralla suostui jäämään pää alaspäin, ja niinpä synnytys oli normaali. Sittemmin sain vielä kaksi lasta, joista kumpikaan ei ollut perätilassa.
Itse kääntäminen ei ollut mikään ihmeellinen toimenpide eikä sattunut ollenkaan.
Ei kannata hätäillä, kyllä kaikki järjestyy.