Se tuntui niin täydelliseltä - se sielujemme välinen selittämätön yhteys - sitten kaikki osoittautui... ei ehkä illuusioksi, mutta vain tunteiden kokeiluksi... en ole varma mitä se oli ja on.
Juuri nyt minulla on ikävä sinua. Ikävöin aikaa, jolloin en vielä ollut varma, ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta. Unelmani sinusta sai minut niin onnelliseksi. Löydänköhän sellaisen tunteen koskaan enää?
Joskus sattuu niin kovasti
mennyt unelma
91438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minun sanat; se on juuri sitä mitä minäkin ajattelen/tunnen, mutta sinä osasit ne pukea täydellisesti sanoiksi. Ihan lopussa olevaa kysymystä myöten.
Löit unelmani pirstaleiksi kun pakotit minut rikkomaan sen. Jos vain sydämen voisi amputoida...
selittämätön yhteys on edelleen meidän välillä ,tiedät sen itsekin,ei sitä mikään saa muuttumaan ne oli/on ja pysyy .
pyöritellään täällä myös. Välillä on ikävä tuota aikaa ja taas välillä miettii, että mitä se sitten loppujenlopuksi oli ja on? Ohi ei tunnu menevän, vaikka ajattelis kuinka. :(
Mäkin mietin sitä ihanaa aikaa jolloin vielä näin minun elämäni suurinta rakkautta
Heräsin silmät turvoksissa, sielu vereslihalla (onko sielussa lihaa? ihoa?). Kuuntelin lauluja, jotka muistuttivat sinusta, ja itkin hiukan lisää. Toisaalta ne ilahduttivatkin ja lohduttivat. Olet mennyt. Et ole koskaan oikein ollutkaan. Sydämestäni (vai oliko se sielu) et lähde.
Ei pitäisi lukea näitä viestejä. Pelottaa, että sinä olet Sinä, se, johon olen niin palavasti ihastunut viimein tavattuamme!
Minäkään en tiedä, miksi näitä viestejä päivittäin kahlaan läpi; miksen voi ymmärtää, että mennyt, mikä mennyt. Lyhyt onnen aika, pari kuukautta, sen jälkeen mitä tässä nyt on mennyt: kolme-neljä kuukautta haikaillessa. Sanaakaan en ole viimeisen, pari päivää eron jälkeen saapuneen viestin jälkeen hänestä kuullut, saati että olisin häntä nähnyt. Silti... ei päivää, etten häntä ajattelisi ja yhä toivonkipinä jossain syvällä itää. Että aikuinen mies osaa olla toivoton!
Kuin omasta kynästäni. Surullista. En osaa päästää täysin irti, vaikka tiedän hänen seurustelevan ja olen nähnyt heidät yhdessäkin. Enää ei kauheasti satu, mutta tunne ei suostu haipumaan täysin vieläkään. Pelkkä unelmahan se oli, mutta kuitenkin. Ne katseet olivat niin syvät ja avoimet. Sielut kohtasivat.