Minulla todettiin anoreksia ja bulimia parisen vuotta sitten.mutta Olen ahminut ja laiskotellut joulusta asti ja lihonut n. 15kg. Olen stressannut ja ollut ahdistunut painon noususta ja tuntenut aina syyllisyyttä kun syön. no nyt poikaystäväni on tsempannut minua lopettamaan oksentelun ja nykyään vaikka tulisi kauhea ähky niin en oksenna. Silloin kun poikaystäväni on poissa niin tulee himo taas laihduttaa ja alankin aina suunnitella kaikkea. Mutta suunnitelmat unohtuvat kun hän palaa kotiin. En tahdo satuttaa häntä, sillä tiedän mitä tämä sairaus aiheuttaa läheisille! :(
Mutta pointtini oli se, että nyt parissa kuukaudessa ( en ole laskenut) olen laihtunut yli 10 kg. Oikeasti katsomatta ainuttakaan kaloria ja en ole edes liikkunut tavallisten menojen lisäksi.
Aika jännää, että silloin, kun lopetin pakkoliikunnan, syömättömyyden, kalorien laskemisen, puntarin jne., laihduin ensikertaa elämässäni tekemättä yhtään mitään.
Muilla kokemuksia samanlaisia? :)
Kummallista
fanni.,.
9753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mulla on vähän saman tyylistä. Mulla ei ollu todettu mitään syömishäiriötä, mutta kamppailin ruuan kanssa joka päivä. Sit joskus päätin, että en aijo elää tässä paskassa, vaan alan syömään normaalisti. Vaikeatahan se oli, mutta loppupeleissä pystyin jopa herkuttelemaan hyvällä omalla tunnolla. Päätimpä parin mennä sitte jossain vaiheessa vaa'alle, ja se näytti viitisen kiloa vähemmän. Ihmettelinkin, kun vaatteet tuntuivat niin isoilta. Oloni oli silloin täydellinen, olin laihtunut. Silloin syömishäiriöpiru alkoi taas kuiskimaan korvaani ja nyt käyn terapiassa ja viikottaisissa punnituksissa. Paino kyllä tippuu koko ajan....
Kuulin tänään myös eräältä tutulta että hänkin oli laihtunut kun oli lopettanut laihduttamisen. :) Mutta himo on taas suuri päästää sairaus palaamaan: kesä tulee, olen jo laihtunut, ja meinaa välillä tuntua siltä ettei tää riitäkään! Mutta en halua palata takas siihen paskaan, kun se vei elämästäni pois niin paljon asioita. Ja nyt kun olen saanut kaiken takaisin niin en todellakaan halua käydä läpi samaa menetystä ja yksitoikkoista elämää. Olen jopa muiden tuella oppinut nauttimaan muodoistani, joten tuskin laihdutan sitä viimeistä 5 kg:aa pois. Tsemppiä kaikille täällä ja nauttikaa kesästä. :)
Mitä asioita menetit..? Itse menetin hyvän ystävän ja ehkä parhaan sellaisen.
Menetin kaikki sosiaaliset suhteet(ystävät perhe jne), erakoiduin, menetin elämän halun, kyvyn nauraa, poikaystäväni, työpaikkani. siinä nyt tärkeimpiä mainitakseni, puhumattakaan kuinka karun näköiseksi menin kun hampaat alkoi syöpyä, hiukset lähteä ja kroppa oli aina siinä rajalla että pitäisikö lääkärissä käydä (bulimia ajoilta muistan vain sairaan pelottavat rytmihäiriöt, lihaskrampit, paniikkikohtaukset) Mutta käsittelemällä uudestaan, yksityiskohtaisesti kaiken sen paskan mitä lapsuudessani kävin läpi, olen voinut päästä tähän pisteeseen. olen ensimmäistä kertaa eläissäni onnellinen, aidosti. olen suht tasapainossa itteni kanssa ja uskallan tuntea ja käsitellä kaikkia mahdollisia tunteita. olen mielestäni vahva. Ikään kuin kaikki se tahdonvoima, jota käytin laihdutukseen, olisi nyt suunnattu elämiseen :)
paljon ihmisiä! Niin kyllä ruuasta pitää osata nauttia! ;) Muuten, miten sitten tulit järkiisi..? Ja parannaitko ihan omin voimin vai haitko ammattiapua..?
Tämä voi kuulostaa lässytykseltä. Mutta tapasin mailman ihanimman ihmisen, poikaystäväni. Muutimme yhteen ja päivä päivältä,askel askeleelta, suupala suupalalta asiat muuttuivat helpommiksi ja nyt uskallan jo hymyillä ja olla oikeasti iloinen muiden seurassa. Kun tapasin hänet tiesin asioiden muuttuvan paremmiksi ja tiedän että niin ne tulevat olemaankin. :) Käyn terapiassa mutta en kertonut totuutta kun olin sairas. Vasta kun pilvet alkoi hälvetä avasin suuni ja melkein jouduin hoitoon, mutta puhuin itseni ulos eikä minulla ole mitään painontarkkailua yms. sillä olen todella läheisissä väleissä terapeuttini kanssa. syömishäiriö ei ollut syy siihen että menin terapiaan vaan joku mielestäni vielä saatanallisempi.
Ihanaa kuulla että olet iloinen puolestani :) Kiitos!
Eipä kestä ;) Ihan pakko kysyä tuosta että vielä saatanallisempi? Oletko uskovainen kenties, mutta tosiaan ei haittaa vaikka olisit? Tuo vain jäi mun päähän jotenkin :) Tapahtuiko elämässäsi jotain outoa kun sanoit että vielä saatanallisempaa vai mitä?
Heh käytin vain sanaa kun se kuvaa asiaa mielestäni todella hyvin. Heh, en todellakaan ole uskovainen, oikeastaan vihaan tätä uskontoa johon meidät on aivopesty :DD En edes kuulu kirkkoon. Hmm..en ole valmis sanomaan mitään täällä,
ne oli vain likasia ja sairaita juttuja mitä siellä on. Olen ne käsitellyt päässäni sekä läheisten kanssa enkä tunne tarvetta kertoa siitä enää. :)
joo, vähän epäilinki et et oo uskovaine XD toi vaan kuulosti harvinaisen hassulta :P