Onko muilla mielikuvaa siitä milloin elämänne on lähtenyt alamäkeen, onko ollut jokin käännekohta? Itsella ei omassa elämässä tule mitään mieleen, mennyt oikeastaan aina huonosti. Toisaalta en muista menneistä vuosista juuri mitään. Vanhoja valokuvia kun katselee niin eletty elämä tuntuu jotenkin vieraalta. En osaa kuvitellakkaan miltä
onnellisuus tuntuu, enkä siihen enään ikinä kykene sillä vuosien yksinäisyys ja masentuneisuus ovat muuttaneet kyllä pysyvästi minua.
Missä vaiheessa elämä on lähtenyt menemään pieleen
6344867
2307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin tehtaalla töissä. Kerran kesällä pamahti vahvana mieleen, voiko tämä huonohappinen olo johtua alkavasta mielensairaudesta. En puhunut asiasta kenellekään tai mennyt mt-toimistoon, mutta asia jäi vaivaamaan. Alkoholin käyttö lisääntyi. Jouduin katkaisuhoitoon työmaajuopottelun takia. Mt-toimistosta tilasivat psykiatrille ajan. Sain pillereitä. Kai ne vähän auttoivatkin. Jouduin pysyvästi työkyv. eläkkeelle pahan tapaturman takia. Kun ei tarvinnut olla työyhteisössä, lopetin lääkkeen käytön kokonaan. Fysiikkakin romahti. Menin ankaran alavatsakivun takia lääkäriin. Se päivä muutti paljon. Pelkäsin syöpää; olikin vain tyrän muodostumista. Kotiin päästyäni alotin heti selkä-vatsatreenin. Sillä tiellä olen edelleenkin. Syvät depressiot lientyivät lievemmiksi angsteiksi. Opin luottamaan, että niiden yli pääsee. Tulee pieniä mielen romahduksia. Niiden aikana huominen näyttää yhä toivottomalta. Fyysisen ja psyykkisen kunnon rakentamisella on jo niin vahva pohja, että pärjään. Pelko lopullisesta romahtamisesta on niin vahva, etten uskalla jättää yhtäkään päivää treeneissä väliin. Ne on viinanottoa tärkeämpiä, koska se taas tärvelisi illan treenin.
Hyvä kun olet löytänyt tavan jolla selviät masennuksen kanssa, ja ilman juomista.Tsemppiä sinulle!!