Kysyn ihan tosissani, että mihin tarvitsee yli 3:a AF pistettä? Itselle ainakin riittää kun saan keskeltä tarkennuksen ja tämän jälkeen siirrän hieman kuvakompositiota jos siltä tuntuu.
Sen sijaan jos on 11 AF pistettä ja kamera näyttää pitkin ruutua vaihtoehtoja, mistä minä edes tiedän mihin se oikeasti tarkentaa?? Ei ole koskaan avautunut.
Mihin tarvitaan monia AF pisteitä
Lazengogh
11789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kohteiden kuvaamiseen. Itse en ole koskaan tarvinnut muita kun keskimmäistä, vaikka kuvaan ammatikseni.
Jos kuvaat liikkuvaa kohdetta ja haluat sommitella sen kuvausvaiheessa vaikka vasempaan reunaan, silloin käytetään muuta kuin keskimmäistä tarkennuspistettä. Yleensä asiallisissa kameroissa voi käyttää tiettyä tarkennuspistettä eikä pitää kaikien pisteiden arpajaisia päällä. En tiedä onko kanööneissa tuota mahdollisuutta.
Eihän sitä voi tietenkään valita Canoneissa kun ne on niin paskoja... Tarkennuspisteen valintanappi rullasta pyöritetään. Valittu tarkennuspiste näkyy sekä etsimessä että näytöllä, onnistuu harjoituksella alle sekunnissa. Tarkentuneet pisteet näkyvät vihreinä neliöinä.
Mun Canonini antaa valita pisteet ja näyttää ne punaisina.
Minusta niitä saa olla yli kolme, mutta 11 tuntuu liialta. Käytännön sovellus on makrokuvaus automatiikkaa käyttäen. Useasti sattuu niin, että esim. kukalla koko kuva-alaa täytettäessä, osa kukan sukupuolielimistä tunkee lähemmäs kuin toiset tai terälehdet - ne eivät siis ole kuvaamisen kannalta ideaalisti tasossa. Kun kamera hiffaa tämän, se säätää aukkoa pienemmäksi syväterävyyden kasvattamiseksi. Joissain kameroissa prosessoriälyä riittää useamman terävyyshavainnon käsittelyyn, joissain sitten harvempien. Minä itse pyrin käyttämään manuaaliasetuksia ja päättämään itse, ovatko heteet tärkeämpiä kuin emi.
Kuten tuolla jo on kerrottu useampi piste antaa valinnan varaa esim liikkuvan kohteen sommitteluun. Kun kamera näyttää pitkin ruutua se ei näytä vaihtoehtoja vaan kertoo mitkä kaikki kohdat on tarkkoja eli mitkä pisteet ovat syväterävyys alueen sisällä (jossa on jotain kontrastia mistä tarkennuksen voi mitata.)
Tuossa jo tulikin käsiteltyä liikkuvan kohteen kuvaus, jossa pääsääntö on: mitä enemmän tarkennuspisteitä, sitä parempi - aina siihen saakka, kun pisteitä on 9-50.
Tarkennuspisteiden osalta on kuitenkin aiheellista huomata, että niitäkin on erilaisia. Osa noista tarkentaa vain pysty- tai vaakasuunnassa, osa viistoon liikkuvia kohteita. Yleensä perusjärkkärien tarkennus ei kuitenkaan toimi viistoon, vaan siihen tarvitaan Nikonin 200-300-rungot tai Canonin 20-50D-tasoa olevat rungot - käytännössä siis ne kamerat, jotka ovat yhtä pykälää alle ammattilaiskäytön.
Pisteiden määrällä on siten myös merkitystä sommitelussa. Näin Torkkelinmäen entisenä toivona, kolmannesten sääntö tuli enemmän kuin tutuksi. Käytännössä tuota ei voi oikein toteuttaa automaattitarkenteisena vähemmällä kuin yhdeksällä pisteellä. Aiheesta enemmän:
http://en.wikipedia.org/wiki/Rule_of_thirds
>Itselle ainakin riittää kun saan keskeltä tarkennuksen ja tämän jälkeen siirrän hieman kuvakompositiota jos siltä tuntuu.
Eli tykkäät tarkentaa kohteen taakse!
Esim. kun tähtäät suoraan kohdetta, joka on tasan 2 m päässä, lukitset tarkennuksen ja rajaat kuvan uudelleen, niin tarkennustaso on nyt 2 m päässä kamerasta. Ihan kiva, paitsi ettei ole. Jos kohde onkin lopullisessa rajauksessa metrin sivussa kuvan keskilinjalta, niin kohtisuora tarkennustaso osuukin nyt 27 cm kohteen taakse! Tarkennusetäisyydeksi pitäisi säätää 1,73 m jotta tarkennustaso kulkiksi sivussa sijaitsevan kohteen kautta, vaikka kohtisuora etäisyys onkin tuo em. 2 m.
Taitaa suurimmalle osalle tällä palstalla kävijöistä riittää vähempikin tarkennustarkkuus. Tuskin huomaavat eroa vaikka olisi tarkennettu 10 metriä ohi kohteen...
Onkin ongelmana eteen tarkennus, jolloin puolet terävyydestä menetetään, kun kamera tarkentaa aina oletuksena kohteen etuosaan. Usein pieni taustaan meno on vain hyödyksi.
Riippuu myös polttovälistä, etäisyydestä ja objektiivin tasokorjauksesta, mihin siirretty tarkennus tosiasiassa menee. Eikä kukaan käännä kameraa 1/4 ruudunleveyttä enempää, koska kohde ei saa olla reunassa kiinni.
Asiaa ei voi ilman kamera/onjektiivi kohtaisia kokeita päätellä.
Paljaalla taivaalla lentäviin lintuihin ei tarkennustäpliä ole koskaan liiikaa ja mitä enemmän, sitä parempi. Peitteisessä risumaastossa on monitäplätarkennus kauhistua.
> Onkin ongelmana eteen tarkennus, jolloin puolet terävyydestä menetetään, kun kamera tarkentaa aina oletuksena kohteen etuosaan. Usein pieni taustaan meno on vain hyödyksi.
Jaa jaa. Ja kuitenkin on netti täynnä itkua backfocus ongelmasta?
> Riippuu myös polttovälistä, etäisyydestä ja objektiivin tasokorjauksesta, mihin siirretty tarkennus tosiasiassa menee. Eikä kukaan käännä kameraa 1/4 ruudunleveyttä enempää, koska kohde ei saa olla reunassa kiinni.
Nii, niin, niin, mutta ongelma on silti olemassa. Ja sillä voi siis pahimmillaan saada aikaan parinkymmenen sentin heiton tarkennukseen. Vrt. backfocus tumputus, missä kuvataan viivottimia ja vollotetaan parin cm virheistä (jotka voivat ihan yhtä hyvin johtua huonosta koejärjestelystä.).
> Peitteisessä risumaastossa on monitäplätarkennus kauhistua.
Suosittelen ohjelmavalitsimen kääntämistä pois vihreältä idioottiohjelmalta ja tarkennuspisteen valintaa käsin.