Onko kukaan synnyttänyt esim. kyykyssä niin että on itse ottanut sen vauvan sieltä vastaan..? Onko moinen synnytys mahdollista? Tuli vaan mieleen kun monien alkuperäiskansojen synnytyksissä ne vaan menee savimajaan kyykkyyn ja itse vetää sen lapsen sieltä :o ...voi kyllä olla että se dokumentin lapsi on naikkosen 10. lapsi ollut aina ja luiskahtanut sieltä jo ihan itsellään.
En tiedä millaiset tuskat synnytys tuo (esikoista odottelen) mutta olen aina miettinyt synnyttää kyykyssä tai etukumarassa jos vaan pystyy. Niin että vauva tulisi omalla painollaan sieltä. Selällään tuskin voin synnyttää kun nytkin jo tulee huono olo selällään ollessa vauvan painaessa verisuonia...
kyykyssä/etukumarassa synnytys?
heimonainen
122478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kuullut joiltakin, että he olisivat halunneet synnyttää jakkaralla, mutta jalat eivät yksinkertaisesti ole enää kantaneet. Pääseekö sellaisen ison vatsan kanssa edes kunnolla kyykkyyn?
Mulla on sellainen tietty asento ollut jo tosi nuoresta asti päässä... siinä lantio avautuu ja lapsikin varmaan soljuu helpommin alas. Ei ihan kyykky vaan eteenpäin nojautuva haara-asento/kyykky... hankala selittää. Voi tukea itsensä johonkin jotta pääsee siihen asentoon. En vaan tiedä onko nykyään edes mahdollista valita itse asentoa vai onko se niin että äiti ja vauva on piuhoissa sängyssä ja pistetään hiljaiseksi puuduttein.
Synnytin muutama kuukausi sitten ja mulle ehdotettiin synnytystä kontallaan. Tai ylävartalo oli vähä koholla kun nojasin käsillä sängynpäätyyn. Ajattelin että vauva syntyisi tosiaan helpommin niin, mutta minulle asento ei sopinut. Helpointa oli maata selällään :) ei siinä vaiheessa ahistanut selälläänmakuu vaikka viimeset viikot selällään nukkuminen ei tullut kuuloonkaan. Monet kätilöthän eivät anna synnyttää jakkaralla siksi, että heidän työnsä vaikeutuu (joo ei ne sen perusteella sais kieltääkään) mutta eikö tuo koho-kontallaan synnyttäminen olisi aika lähellä sitä asentoa jota tarkoitat? Painovoima olisi hyvänä apuna!
Se asento on aika lähellä ajattelemaani! Hyvä jos jossain sellaiset asennot sallitaan. Hankalaahan se on etukäteen tietää mikä asento silloin on hyvä mutta jotenkin automaattisesti tunnen tuon asennon synnytysasennoksi... en voisi kuvitella olevani selällään. Saa nähdä miten käy. Rv 30 vasta menossa...
keksitty vessanpönttöä vaan tarpeet tehtäisiin kyykyllään, olisi kyykkysynnytys luonteva. Nykyihmisten reisilihakset eivät ole saaneet riittävästi harjoitusta, jotta he jaksaisivat kykkiä synnytyksen ajan.
Minulla rv39 ja ihan hyvin voin kykkiä kyykyssä. Ei mitään ongelmaa. Kyykkyasentoon ei saa mennä liian aikaisin. Siinä lantion ulko-osa avautuu joten synnytys helpottuu ja repeämiä tulee vähemmän, mutta sisäosa piukentuu eli jos vauva ei ole riittävästi laskeutunut, ei saa kykkiä. Eli kyykkyyn vasta siinä ponnistusvaiheessa tai lähellä sitä...ja kuulemma aina supistusten välissä muu asento...esim. eteennojaava konttausasento. Kykkimistä pitäisi myös vähän treenata etukäteen.Itse aion pyrkiä kyykkimään koska tosiaan estää repeämiä.
Synnytysjakkaralla asento on sellainen tuettu kyykkyasento, oletko nähnyt/kokeillut jakkaraa? Siihen nyt voi vaikka mies ja kätilö nostaa synnyttäjän jos omat jalat ei enää kanna. Kyykkyasentoakin voi käyttää jos joku tukee, ja asentoa on harjoitellut, mutta itse en ainakaan siinä asennossa pysty tarpeeksi rennosti olemaan. Mulla on ollut kanssa ihan mahdotonta olla selällään raskaana, joten muita asentoja oon etsinyt. Ja on ihan totta että monet synnytyksissä tapahtuvat sydänäänten huononemiset johtuvat ihan tasan siitä äidin makuuasennosta. Jos äiti pystyisi/jaksaisi liikkua, tilanne korjaantuisi itsestään. Liikkuminen auttaa useimpia synnyttäjiä, mutta usein kipu lamauttaa makaamaan johonkin tiettyyn asentoon, ja staattisuus vain pahentaa kipua. Mä oon ollut synnytyksissä niin hyvissä voimissa (ja ilman tippaletkuja ja muitakaan piuhoja ja siis ilman lääkkeitä) että oon pystynyt ja halunnut liikkua paljon. Avautumisvaiheessa oon ollut paljon vedessä, siellä liikkuminen onkin kevyttä ja hyvän asennon haku tapahtuu ihan luonnostaan. Ponnistusvaiheessakin oon hakenut hyvää asentoa. Jos ponnistusvaihe on yhtään pidempi, kannattaa asennon vaihtoja tehdä jos vaan jaksaa! Se voi auttaa etenemistä paljonkin. Kuopuksen ponnistusvaihe meni aivan loistavasti kun olin seisomassa etukumaraan nojaillen ne supparit kun alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta. Ja sitten kun ponnistaminen varsinaisesti alkoi (kohtu alkoi itse ponnistaa, ei tarvinnut yrittää itse mitään) istuin jakkaralle ja lapsi syntyi kahdella supparilla. Kätilökin auttoi siinä toki, mutta otin osittain itse lapsen vastaan ja sain hänet suoraan syliini.
Löytyyköhän netistä jostain kuvaa sellaisesta jakkarasta tai naisesta siinä ponnistamassa?
Hyvä että otat selvää. Oikeastaanhan ihmisen KUULUU synnyttää juurikin vähän kuin pystyasennossa, sillä makuuasento- /puoli-istuva asento on synnytyksessä kaikista huonoin mahdollinen. Monet synnytyksessä tulevat ongelmat kuten sydänäänten heikkeneminen, synnytyksen pitkittyminen, repeämät ja leikkuuhaavat johtuvat väärästä asennosta (eli makuuasennosta). Monet kätilöt taas ovat niin takapajulasta, että ajattelevat vain omaa työskentelyasentoaan eivätkä oma-aloitteisesti ohjaa synnyttäjää jakkaralle tai muuten hyvään pystyasentoon. Tärkeintähän on kuitenkin nimenomaan synnyttäjän turvallisuus (että hän säästyisi repeämiltä ja kokemus olisi hänelle mahdollisimman helppo) sekä toisena vauvan turvallisuus (johon myös on oikealla asennolla paljon vaikutusta. Siinä ei pitäiis kätilön oltavien painaa mitenkään. Pitää vain olla aktiivinen ja vaatia, että autetaan synnyttämään mahdollisimman hyvässä asennossa ja niin kuin mukavalta tuntuu. Hyvä että otat asiasta etukäteen selvää. Voit kuitenkin omalla aktiivisuudellasi ja sen myötä myös tiedoillasi vaikuttaa siihen, miten synnytyksesi tulee sujumaan.
Olen lukenut neuvolasta saamistani tietopaketeista, että naisella on kyllä oikeus valita, missä asennossa lapsensa synnyttää. Siinä ei kätilön marmatukset pitäisi vaikuttaa, JOS siis asento on mahdollinen eikä siihen ole mitään lääketieteellisiä esteitä.
Synnytystä ei kuulemma pitäisi suunnitella etukäteen, koska ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, mutta olen silti ajatellut pitkään jo synnyttäväni pystyasennossa tai jakkaralla. Se on luonnollisempaa, kun synn.kanavat avautuvat joka suuntaan. Lisäksi repeytymiltä haluan välttyä, mikäli se on mahdollista.
Repeytymistä vielä sen verran, että olen jo alkanut käyttää luontaistuoteliikkeestä ostamaa öljyä, joka pehmittää ihoa... tiedä sitten, auttaako se :).
Myös lämpimistä pyyhkeistä ja välilihan tukemisesta käsin olen kuullut.... Onko kokemuksia?
Itse taas olen neuvolassa saanut ohjausta nimenomaan synnytyksen suunnittelemiseen, mielikuvilla läpikäymiseen ja niillä tavoin valmistautumiseen. Vaikka on tiedossa, että synnytystilanteessa kaikki voi (ja usein meneekin) ihan eri tavalla kuin on ajatellut, on kuitenkin turvallisempi olo lähteä synnyttämään kun sitä on käynyt riittävästi läpi. Siis ihan vaihe vaiheelta. Sairaalassa voi usein myös puhua synnytysvalmennuksessa tai muuten näistä eri asennoista ja vaikka suoraan kysyä, onko kyseisessä sairaalassa synnytetty näin, ja miten siihen suhtaudutaan. Ettei synnyttämään lähtiessä tarvitsisi vain pelätä sitä, että "mitä jos en saakaan synnyttää asenossa, jonka koen hyväksi?". Tällaiset huolet olisi tärkeä saada pois painamasta.
Etukäteen on hyvä miettiä eri vaihtoehtoja, joita voi sitten kokeilla H-hetkellä paikan päällä tilanteen mukaan, ja äiti saa päättää asennosta jos vauvan tila on hyvä ja jos asennolla ei ole esteitä edistymiselle. Jokainen synnytys on omanlaisensa eikä tapahtumien kulkua voi tietää etukäteen.
Pystyasennossa olo mahdollisimman pitkään on luonnollista ja edesauttaa lapsen kanavassa etenemistä, mutta itse ponnistusvaiheessa voi tuntua mukavammalta mennä puoli-istuvaan makuu asentoon. Minulla ainakin, olin pystyssä ja jumppapallon päällä ihan viimeiseen ponnistusvaiheeseen asti, mutta sitten oli pakko päästä pöydälle ja jakkarat unohtui se siliän tien. Ponnistusvaiheet ovat olleet n. 15 minuuttia eli aika nopsaan menneet. Näin siis molemmissa.